Aivokasvain on muuttanut minua
Minulta löydettiin keväällä aivokasvain. Kasvain sijaitsee sellaisessa paikassa, että sitä on hankala leikata. Se on vaikeuttanut puhumistani, vaikuttanut muistiini ja keskittymiskykyyni ja tehnyt minusta poissaolevan. Olin ennen puhelias, nopeaälyinen ja sosiaalinen ihminen. Nyt en enää jaksa enkä edes osaa tai pysty.
En näe elämässä mitään järkeä, jos en voi enää palata entiselleni.
Kommentit (37)
Saatko jotain lääkitystä kasvaimeen, tai sädehoitoa? Lääkitys voi muuttaa tilapäisesti käytöstäsi ja aiheuttaa kuvantunlaisia oireita. Toki tuon voi aiheuttaa myös itse kasvain.
Ymmärrän tuskastumisesi, ei ole mukavaa huomata muutoksia aivotoiminnassaan joille ei voi mitään. Diagnoosistasi on kuitenkin vasta kovin vähän aikaa, ja ihmisen elimistö (aivot mukaan lukien) aivan loistavia sopeutujia. Eli älä vielä luovu toivosta, oireesi voivat olla tilapäisiä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Mun äidilläni oli hyvänlaatuinen aivokasvain, joka leikattiin. Isäni mielestä se muutti äitini persoonaa :( Itse en voi sanoa eroa, mutta äitini oli aika vihainen.
Täällä kohtalontoveri. Tosin kasvain on saattanut olla siellä koko elämän. Puhe tökkii tietyissä sanoissa, aina on hieman väsynyt.
Missä päin aivoja kasvain sijaitsee ja mikä on sen laatu?
Ikävä kuulla, että joudut käymään läpi tuollaista. Minulla on MS-tauti, joka on myös keskushermoston sairaus, ja on ollut välillä noita samoja oireita. Toki sairauteni ei luultavasti ole yhtä vakava kuin sinulla (?), ainakaan tässä vaiheessa.
Täytyy vain hyväksyä, ettei enää ole yhtä nopea ja ettei toiminta ole yhtä sujuvaa kuin ennen. Ennen pitkää tietysti kaikille tulee käymään niin ikääntymisen myötä. Keskushermostosairaalle muutos voi olla nopea ja iso kriisi.
Voimien ja kykyjen mukaan voi edelleen tehdä arvokkaita ja tärkeinä pitämiään asioita, vaikka uusilla tavoilla. Ja voi keskittyä mukaviin asioihin, joista nauttii.
Aika usein huonontuneeseen terveydentilaan löytyy sopiva suhtautuminen ajan mittaan eikä kaikki olekaan enää pelkästään ikävää.
Sekin on mahdollista, että tilaasi keksitään hoito. Sen ei edes tarvitse olla jokin suuri läpimurto, jollaisia tapahtuu suht harvoin, vaan vaikka parempi leikkausmenetelmä tai oikea lääkeyhdistelmä saattaa olla ihan lähellä ja muuttaa kaiken eli parantaa toimintakykyäsi merkittävästi.
Olen itse uskovainen ja saan toivoa uskonsuhteestani Jumalaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Syön lääkkeitä, kasvain on hyvälaatuinen. Muutamat kaverit ovat huomanneet että olen poissaoleva ja käytökseni on muuttunut. Sekin tuntuu pahalta. Olen vielä nuori ja tietysti tämä vaikuttaa myös opiskeluun, pelkään miten tulee vaikuttamaan koulumenestykseeni.
Ap
Tämä on "vain" aivolisäkekasvain, mutta esimerkiksi kilpirauhasen toiminta on tämän vuoksi häiriintyntyt ja väsyttää kamalasti. Myös jatkuva päänsärky väsyttää. Olo on sumuinen ja sekava.
Ap
Jaksamisia ap. Onneksi kasvain on hyvälaatuinen kuitenkin <3
Jaa tuskin noi oireet johtuu kasvaimesta itsestään, vaan lääkkeestä tai kasvaimen aiheuttamista hormonimuutoksista.
Tuskinpa sillä niin väliä on mikä niitä oireita aiheuttaa, lääkkeet vai itse kasvain, kun se vie joka tapauksessa ne viimeisetkin elämänhalut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sillä niin väliä on mikä niitä oireita aiheuttaa, lääkkeet vai itse kasvain, kun se vie joka tapauksessa ne viimeisetkin elämänhalut.
Ap
Lääkkeetkö on välttämättömiä?
Kilpirauhasarvot varmasti korjaantuvat ajallaan ja sitten olokin helpottaa. :) Vajaatoiminta itsessään on jo varsin väsyttävä vaiva ja aiheuttaa paljon huonoa oloa.
Oliko noita oireita jo ennen diagnoosia, vai vasta lääkityksen aloittamisen jälkeen? Se kasvainhan on voinut olla siellä pitkäänkin ennen kuin se havaittiin.
Minulla oli aivolisäkekasvain myös. Olo oli oikeasti todella huono, kun hormonitoiminta oli sekaisin ja kilpirauhanen vajaatoiminnan puolella. Jatkuvaa väsymystä ja tyhmennyin silmissä.
Hankala sanoa mitkä johtuvat mistäkin. En ole huomannut itse mitään muutosta yhtäkkiä, kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa. Väsymys ja päänsärky ovat pahimpia. En jaksa tavata muita ihmisiä ja haluaisin vain nukkua.
Ap
Minä luulen että kilpirauhanen on se mikä väsyttää.
Voi voi. Elämä on semmoista. Mulla on vielä pahempi sairaus, johon ei edes kuole nopeasti ja joka on romuttanut neurologisten oireiden lisäksi kaiken muunkin mahdollisen elämässäni. Sen päälle lääkärit nauravat ja leimaavat mielisairaaksi eikä mitään hoitoa tai apua tipu mistään, 10 v. mennyt jo näin ja kaikki pskana. Toivottavasti osaat olla onnellinen ainakin siitä, että sairautesi otetaan vakavasti ja siihen sisältyy myös armollinen kuoleman mahdollisuus.
Miten kehtaatte vähätellä APn oireita? Aloittaja on varsin nuori ja silti noin väsynyt ka toimintakyky heikentynyt selvästi.
Aivolisäkesairaudet on jotain aivan kamalaa, mielestäni yksiä kamalimpia sairauksia mitä ihmiselle voi tulla. Vaikuttavat pahimmillaan niin kokonaisvaltaisesti ihmisen yleistilaan, laajat hormonihäiriöt yms. niin kyllä siinä elämästä todella h-lvetillistä tulee. Tiedän itse kokemuksesta. Vuosia elämästä mennyt hukkaan panhypopituitarismin vuoksi, ja hoitoa on vieläkin niin vaikea saada. Ap millaisia muutoksia sulla on ollut hormonitoiminnassa, liika- vai vajaaeritystä? Itsellä tuli vaihdevuodet alle 30-vuotiaana, ja se oli vasta pienin kaikista sairauden tuomista murheistani.
Olet hyvä noinkin.