Lue keskustelun säännöt.
Leikkikö sun vanhemmat sun kanssa joskus?
21.06.2019 |
Mun lapsuus oli sellanen että mun vanhemmat pisti mut mun omaan huoneeseen ja pisti sinne myös leluja ja sulki oven ja jätti mut sinne. Kun olin 18 vuotias ne tuli sitten sanomaan että oli aika muuttaa pois kotoa.
Mä oon ymmärtänyt että mun lapsuus oli vähän huono ja idioottimainen. Mutta mä en todellakaan tiedä minkälainen sitten on sellainen "hyvä ja normaali" lapsuus.
Leikkiikö vanhemmat lastensa kanssa? Tai niinku? Tai niinku mitä ne tekee yhdessä? Tai siis onko lapset ja vanhemmat joskus samassa huoneessa jonkin aikaa?
Kommentit (13)
Kyllä mun vanhemmat leikki mun kans. Oli kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään vanhemmat leikkineet, mutta mä sain juosta ulkona kavereiden kanssa minkä halusin.
Ei minunkaan lapsuuteni ollut mikään hyvä, ja sana "äidinrakkaus" tuntui oudolta. Minun kanssani ei leikitty, minulle ei luettu satuja.
Silti nykyään elämäni on aika miellyttävää, minulla on ystäviä ja asun omassa, mukavassa asunnossani.
Minua auttoi eniten kirjoittaminen, mutta toki ammattiavusta oli oma ilonsa. Toki kaikkea en saa, enkä esimerkiksi pysty läheisyyteen miehen kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään vanhemmat leikkineet, mutta mä sain juosta ulkona kavereiden kanssa minkä halusin.
Ai sulla oli kavereita? Et ollut ihan koko lapsuutta ihan yksin? Oho, aikamoista.
Tohon on varmaan olemassa myöskin se keskitie, jota isoin osa vanhemmista noudattaa. Eli eivät leiki kuin ihan pienten kanssa (lopetin itse kun olivat ehkä 4v, silleen että leikit sujui jo itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa) mutta toisaalta tehtiin ja tehdääm edelleen paljon asioita yhdessä: lautapelejä, kahvilahetkiä, leffailtoja, uimahallia, saunailtoja, huvipuistoa you name it. Mutta en leikkinyt millään barbeilla tai autoilla jne taaperoiän jälkeen.
Sitten on ne vanhemmat, jotka ei tee ikinä lasten kanssa mitään ja lapset työnnetään pois silmistä. Saavat itsenäistyä tosi aikaisin ja kasvavat hiukan rajattomasti ja välinpitämättömässä ilmapiirissä. Sulla oli varmaan tämmöstä.
Sitten on supervanhemmat, jotka leikkii ja leikkii ja touhuaa ja harrastuksessa toimivat apuvalmentajina ja huoltajina jne jne jne. Kaveripiirissäni on tällainen. Ihaltavaa energiaa. Näitä on ikävä kyllä vain kourallinen kaikista vanhemmista 😊
Ikävää sinun kokemasi, toivottavasti löydät lapsuudestasi myös hyviä asioita joihin tarttua. Ruoki ennemmin niitä hyviä juttuja kuin piehtaroi huonoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Ei leikkinyt, tehtiin kaikenlaista yhdessä mutta leikkiminen oli lasten työtä, ei vanhempien, miksi ihmeessä aikuisten pitäisi leikkiä? Leikin yksin, kavereiden tai sisarusten kanssa, kuten normaalit lapset leikkii.
En ole myöskään leikkinyt omien lasteni kanssa ja hyvin ovat elämässä pärjänneet kun ovat joutuneet ihan itse lapsena leikkimään ilman aikuista leikittäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään vanhemmat leikkineet, mutta mä sain juosta ulkona kavereiden kanssa minkä halusin.
Ai sulla oli kavereita? Et ollut ihan koko lapsuutta ihan yksin? Oho, aikamoista.
Olen pahoillani jos kirjoitus toi sinulle muistoja yksinäisestä lapsuudestasi.
Eri.
Ei siihen aikaan (70-luvulla) aikuiset leikkineet lasten kanssa. Lapset leikki keskenään. Itse tosin viihdyin paljon yksinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan. Joskus sain isäni mukaan tekemään jotain, kuten vaikka äänitin omaa radio-ohjelmaa ja sain haastatella isää siihen. Äidin kanssa muistan leikkineeni sellaista, että piti sanoa jokin hassu sana ja katsoa samalla toista silmiin, mutta ei saanut nauraa. Minulla on myös muistikuvia että äiti tai isä on kanssani ulkona, mutta enemmän kyllä olin yksin tai kaverien kanssa. Olen siis ainoa lapsi.
Meillä isä vei minua ja kavereitani uimaan, mutta se varmaan johtui siitä että isä itsekin tykkäsi uimisesta ja ui matkaa sillä välin kun me leikittiin joko rannalla tai lastenaltaassa. Isä myös oli se, joka joskus vei elokuviin tai huvipuistoon, ja viihdytti minua ja serkkujani tekemällä mökillä pellehyppyjä järveen.
Tällä tavalla vanhempani kyllä olivat ihan ok, mutta kyllä oli selvää se että olin lapsi ja olisi pitänyt jotenkin taianomaisesti oppia kaikki elämänjutut ilman, että kukaan koskaan opettaa tai ohjaa. Mutta se on toinen tarina jo se.
Mun äiti ei leikkinyt, mutta isä vietti kanssani paljon aikaa tehden muuta kuin arkisia rutiineja. Pelasimme mm. Monopolyä, korttia (marjapussia, viimeistä tikkiä ja varsinkin kasinoa), Yatzya, kävimme uimastadionilla, autoreissuilla, hampurilaisilla, purjehtimassa, laskettelemassa, marjassa, sienessä, uimahallissa ja ruotsinlaivalla (isällä oli työreissu Ruotsissa syksyisin). Katsottiin myös videoita ja teeveetä. On todella kivat muistot isästä ja isän kanssa puuhailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä yleensä, joskus harvoin mutta piti lähinnä pakottaa. Olin joko kaverin kanssa tai yksin lelujen kanssa. Olin kateellinen kun kavereilla oli sisaruksia eikä niiden tarvinut olla yksin. Edes lemmikkieläintä en saanut seuraksi :(
Onko demi niinku alhaalla?