Miten jaksatte kun lapset kiukuttelee, huutaa ja tappelee jatkuvasti?

Noudattakaa Raamatun ohjeita lasten kasvatuksessa.

Ja muussakin elämässä.

Ämmmät kun saa jostain päättää - menee kaikki päin he lvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen satuttamiset ja ns. "natsikuri" toimii myös, mutta siinä samalla nujjerretaan lapsen itsetunto, pakotetaan lapsi väkisin tiettyyn muottiin ja siitä ei hyvää seuraa, tilanne voi joskus räjähtää käsiin tai sitten lapselle tulla ihan todellisia henkisiä ongelmia, joista kärsii sitten kenties koko aikuisuuden.

Ei pidä paikkaansa. Ennen noin toimittiin useimmissa perheissä ja siitä huolimatta mm. syrjäytyminen oli ennen paljon vähäisempää ja muutenkin vanhemman sukupolven ihmiset ovat ihan normaaleja ja hyväitsetuntoisia.

Enemmän väkivaltaa, kuolevat nuorempina, jne. Seinäjoella paras esimerkki kesäfestarit, Provinssirockissa tulee vain murto-osa poliisitehtäviä Tangomarkkinoihin verrattuna, missä ryyppäävä ikäluokka on paljon vanhempi. Tangomarkkinat myös ironisesti Suomen kesän yksiä väkivaltaisimpia tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Ap, oletko kuullut tunnekasvatuksesta ja tunteiden sanoituksesta? Kiukuttelu johtuu siitä, ettei lapsi osaa tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja siksi turhautuu/suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kuullut tunnekasvatuksesta ja tunteiden sanoituksesta? Kiukuttelu johtuu siitä, ettei lapsi osaa tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja siksi turhautuu/suuttuu.

Tiedän kyllä mitä se on ja olen usein niin toiminutkin, mutta yritäpä sanoittaa kolmelle kiukkupussille yhtä aikaa. Tuntuu vain, että yksinkertaisetkin asiat, kuten huoneen siivous on ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Ei minun elämäni ole mennyt mitenkään, itse minä olen toiminut niin, että asiat ovat hyvin. Jotain on pahasti vialla äidissä, joka syyttää lapsiaan siitä, että ole viitsinyt näitä kasvattaa ja tehdä elämästään sellaista, että siinä viihtyy. Jos tavallasi ajelehtii tilanteesta toiseen, ei todennäköisesti ikinä saa elämästään sellaista kuin haluaa. Mutta eipä joudu näkemään yhtään vaivaakaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kuullut tunnekasvatuksesta ja tunteiden sanoituksesta? Kiukuttelu johtuu siitä, ettei lapsi osaa tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja siksi turhautuu/suuttuu.

Tiedän kyllä mitä se on ja olen usein niin toiminutkin, mutta yritäpä sanoittaa kolmelle kiukkupussille yhtä aikaa. Tuntuu vain, että yksinkertaisetkin asiat, kuten huoneen siivous on ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Miksi lasten tarvitsee siivota? Mitä hirveää tapahtuu jos eivät siivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Ei minun elämäni ole mennyt mitenkään, itse minä olen toiminut niin, että asiat ovat hyvin. Jotain on pahasti vialla äidissä, joka syyttää lapsiaan siitä, että ole viitsinyt näitä kasvattaa ja tehdä elämästään sellaista, että siinä viihtyy. Jos tavallasi ajelehtii tilanteesta toiseen, ei todennäköisesti ikinä saa elämästään sellaista kuin haluaa. Mutta eipä joudu näkemään yhtään vaivaakaan!

Kuulostat juuri sellaiselta empatiakyvyttömältä itseään täynnä olevalta ilmiseltä, jonka on pakko päästä pätemään vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, ihan vain siksi, että tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Ei minun elämäni ole mennyt mitenkään, itse minä olen toiminut niin, että asiat ovat hyvin. Jotain on pahasti vialla äidissä, joka syyttää lapsiaan siitä, että ole viitsinyt näitä kasvattaa ja tehdä elämästään sellaista, että siinä viihtyy. Jos tavallasi ajelehtii tilanteesta toiseen, ei todennäköisesti ikinä saa elämästään sellaista kuin haluaa. Mutta eipä joudu näkemään yhtään vaivaakaan!

Kuulostat juuri sellaiselta empatiakyvyttömältä itseään täynnä olevalta ilmiseltä, jonka on pakko päästä pätemään vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, ihan vain siksi, että tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut.

Vaikea elämäntilanne = kolme alle kouluikäistä lasta ei siivoa keskenään, jotta äiti saa olla rauhassa netissä.

Jos sinä haluat matkustaa Lontooseen, niin suunnitteletko matkaa ja sitten odotat, että elämä jotenkin vie sinut sinne vai toteutatko suunnitelmaa, näet vaivaa ja varaat matkat ynnä hotellihuoneen? Silloin elämä ei jotenkin mystisesti vie sinua Lontooseen, sinä itse toimit niin, että pääset perille.

Ap suunnittelee asioita, mutta ei tee mitään, että suunnitelma oikeasti toteutuu.

Meillä ei ikinä ole ollut tuo siivoaminen ongelma. Olen ollut aika rento sen suhteen ja jokainen lapsi on aina osallistunut ikätason mukaan ja sen mukaan mikä on mukavinta kullekin. 4-vuotias tykkää imuroida, 2-vuotias tykkää luututa lattioita mun kanssa jne. 4-vuotias myös tykkää tiskata kovasti. Koululaiselta vaadin jo vähän enemmän, esim. huoneen siivous, mutta en pidä mitään hurjia standardeja sen suhteen. Olen ottanut mukaan näihin hommiin ihan 1-vuotiaasta lähtien, enkä pakota. Iltaisin siivotaan lelut koreihin ja lastikkoihin, yleensä kaikki osallistuu, mutta jos joku vie vain yhden lelun niin en tee siitä numeroa.

Voi olla että olen muuten liian lepsu, en siis väitä olevani mitenkään täydellinen kasvattaja, mutta mitään hirveää taistelua meillä ei siivoamiset ole vaan ne ovat oikeastaan lapsista ihan kivoja juttuja lopulta.

On meillä toki uhmaa ja kiukkua, mutta eri asioista ja pakottamalla ja kovasti kurittamalka aika usein saa vain enemmän hallaa aikaan, näin olen todennut. Mutta enpä kyllä niitäkään tuomitse, jotka enemmän pitää kuria yllä. Ehkä se on lapsikohtaista mikä toimii.

Tuli kyllä mieleen AP:n ja muidenkin kohdalla, että ainakin sitä voi myös miettiä, että onhan jokaisella ikätason mukaiset vaatimukset eikä esim. pienimmältä (joka tunteiden hallintaa vielä harjoittelee) vaadita prikulleen samaa kuin jo koululaisilta. Kyllä isompien lapsien myös tulee oppia, että pienemmät ja isommat eivät ole tasavertaisia. Ja siksihän isommilla on myös enemmän oikeuksia.. Eikä mielestäni ole myöskään yhtään hullumpi ajatus miettiä asiaa siltä kannalta, että kuka tekee minkäkin jutun mieluiten. Niinhän aikuisetkin sopii yhteistä työtä aloittaessaan, että kuka haluaa siivota minkäkin jne.

Joskus elämä voi helpottua kun vähän laskee vaatimuksia. Se ei toki tarkoita sitä, ettei lapsilta vaadita mitään tai heillä ei olisi rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Ei minun elämäni ole mennyt mitenkään, itse minä olen toiminut niin, että asiat ovat hyvin. Jotain on pahasti vialla äidissä, joka syyttää lapsiaan siitä, että ole viitsinyt näitä kasvattaa ja tehdä elämästään sellaista, että siinä viihtyy. Jos tavallasi ajelehtii tilanteesta toiseen, ei todennäköisesti ikinä saa elämästään sellaista kuin haluaa. Mutta eipä joudu näkemään yhtään vaivaakaan!

Kuulostat juuri sellaiselta empatiakyvyttömältä itseään täynnä olevalta ilmiseltä, jonka on pakko päästä pätemään vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, ihan vain siksi, että tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut.

Vaikea elämäntilanne = kolme alle kouluikäistä lasta ei siivoa keskenään, jotta äiti saa olla rauhassa netissä.

Jos sinä haluat matkustaa Lontooseen, niin suunnitteletko matkaa ja sitten odotat, että elämä jotenkin vie sinut sinne vai toteutatko suunnitelmaa, näet vaivaa ja varaat matkat ynnä hotellihuoneen? Silloin elämä ei jotenkin mystisesti vie sinua Lontooseen, sinä itse toimit niin, että pääset perille.

Ap suunnittelee asioita, mutta ei tee mitään, että suunnitelma oikeasti toteutuu.

Ymmärrän että AP.ta varmasti väsyttää, ärsyttää ja tekisi mieli lähteä kävelemään kun tuntuu että LAPSET on niin kauheita mutta ihan oikeasti, sen perusteella mitä ap on kertonut, kyllä tässä toimintaa tarvitsee muuttaa ap.n, lapset vaikuttaa ihan normaaleilta. On nimittäin hyvin todennäköistä että siivoamisesta ei tule yhtään mitään jos lähtötilanne on se, että ap on komentanut 6v, 5v ja 3v lapset keskenään siivoamaan. Sitten kun homma ei lapsilta keskenään ymmärrettävästi suju, menee tuskastunut ap sitten vasta siinä vaiheessa mukaan. Ja silloinkin pienin lapsista pyörittää hommaa kun ap varoo suututtamasta lasta. Nyt te olette todennäköisesti kaikki siellä pahalla tuulella?

Tuollainen lapsikatras kaipaa vielä useamman vuoden aikuisen ohjaamaan sitä toimintaa, eikä niin että aikuinen vaan heittää lapsille tehtävän ja tulee sitten äyskimään lapsille kun ei homma suju ja nurisee vielä vauvapalstalle kun pitäisi viimeistään keskittyä niihin lapsiin.

Tässä ketjussa on tullut jo tosi paljon hyviä vinkkejä, ota ap niistä neuvoa. Sulla on ihan fiksut lapset varmasti ja itsekin olet mutta monesti sitä vaan lähtee siihen kiukuttelu- ja marinakierteeseen itsekin mukaan eikä tajua että aikuisena voi pohtia sitä omaa toimintaansa ja muuttaa sitä. Sillä sen aikuisen toiminnan muutoksen myötä vasta ne lapsetkin alkaa käyttäytyä toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Miksi sinä olet valinnut tuollaisen elämän? Hauska lukea juttuja avuttomuudesta, mutta että aikuinen ihminen haluaa elää noin - miksi ihmeessä?

Sanoiko joku että haluan elää näin? Hienoa jos sinun elämäsi on täydellistä ja mennyt aina niin kuin on suunniteltu. Jos eläisin nyt niin kuin haluaisin, kävelisin ulko-ovesta ulos enkä koskaan palaisi.

Ap

Ei minun elämäni ole mennyt mitenkään, itse minä olen toiminut niin, että asiat ovat hyvin. Jotain on pahasti vialla äidissä, joka syyttää lapsiaan siitä, että ole viitsinyt näitä kasvattaa ja tehdä elämästään sellaista, että siinä viihtyy. Jos tavallasi ajelehtii tilanteesta toiseen, ei todennäköisesti ikinä saa elämästään sellaista kuin haluaa. Mutta eipä joudu näkemään yhtään vaivaakaan!

Kuulostat juuri sellaiselta empatiakyvyttömältä itseään täynnä olevalta ilmiseltä, jonka on pakko päästä pätemään vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, ihan vain siksi, että tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut.

Vaikea elämäntilanne = kolme alle kouluikäistä lasta ei siivoa keskenään, jotta äiti saa olla rauhassa netissä.

Jos sinä haluat matkustaa Lontooseen, niin suunnitteletko matkaa ja sitten odotat, että elämä jotenkin vie sinut sinne vai toteutatko suunnitelmaa, näet vaivaa ja varaat matkat ynnä hotellihuoneen? Silloin elämä ei jotenkin mystisesti vie sinua Lontooseen, sinä itse toimit niin, että pääset perille.

Ap suunnittelee asioita, mutta ei tee mitään, että suunnitelma oikeasti toteutuu.

Tiedät aivan hyvin, että vaikealla elämäntilanteella tarkoitin muutakin kun lastenhuoneen siivoamista, jos et, suosittelen harjoittelemaan sisälukutaitoa ja kapeakatseisuuden sijasta tarkastelemaan asioita osana suurempia kokonaisuuksia.

Jos huutaa, niin huutaa takaisin, että "nyt ole hiljaa, meidän kodissamme ei huudeta vaan puhutaan nätisti, ja kun pyydetään siivoamaan oma huone niin se myös siivotaan.", jos siis on vaikka diivoamisesta kyse. Täytyy myös opettaa, että se kiukuttelu ja mökötys ei hyödytä. Itsekkään ei saa mennä sitten lohduttamaan, eli itsekkin ole todella rumasti sanonut todella rumasti. Silloin tietysti voi pyytää anteeksi ja halata, ja sitten koittaa nätimmin selittää asiaa uudestaan. Ei ole kovin iso homma siivota omaa huonetta.

Ja 7v voi jo alkaa viemään roskia, alkaa pedata sänkyään, järjestämään lelunsa ja auttaa tietyissä asioissa jos mahdollista niin myös pyyhkimään vaikka pöydiltä pölyjä. Lapselle kannattaa jo opettaa ajoissa näitä asioita, että ei tule täytenä yllätyksenä silloin 5-7v päästä, et miten ja häh. Silloin luulisi olevan noloa, että kun kaverit tulevat kylään niinnoma huone näyttää kaatopaikalta. Eli sanot sille lapselle, että "kun tulet isoksi, luulisi olevan noloa, että sinun vanhe,pasi siivoavat huonettasi ja kun olet aikuinen niin käyvät sinun kämppääsi siivoamassa. Sinun täytyy ottaa vastuu myös itse omista tavaroista jo pikku hiöjaa, tai joku päivä loppuu sitten viikko (tai kuukausirahan, ihan miten vaan) tulo. Säästyypähän sitten rahaa, ja menee muuhun kerrankun sinä et sitä huoli eikä kelpaa sitten."

Sitten ku alkaa koulussa ylä-asteella kotsan tunnit, ja jos kotona häntä kiinnostaa tehdä jotain ja riippuu mitä niin anna tehdä. Sanot vaan, että koittaa olla heittämättä koko keittiötä sotkuiseksi ja vaikka kovin sotkuinen ei ole, niin hän voisi myös tiskata. Tai sovitte, että jompi kumpi teistä tiskaa. Voitte toki seurata heidän tekemisiään, että se homma tulee tehtyä kunnolla eikä mene pelleilyksi. Voitte myös joissakin kohtia auttaa, ja jos hän kysyy apua. Ei kannata liikaa kysellä, että tarviitko apua koska kyllä yli 10v osaa jo kysyä itsekkin apua. + itsellä ei ole lapsia, mutta mun vanhempi läimäytti niin monta kertaa, että se kiukuttelu ja kitinä ja huuto loppusi. Mutta onneksi vanhempana ei tarvinnut, vaikka riitoja tietysti välillä oli. Vaikka varmaan tuntuu hullulta, että läimäyttää ja huutaa täyttä kurkkua niin rajat ovat myös rakkauta. Sitä mulle hoettiin todella paljon ja kauan. Nyt vanhempana, aikuisena rupesin tajumaan vähitellen, että onneksi en silti ollut mikään sellainen että oisi ollut vieläkin nerokkaimpia mitään kavereita läsnä. Siis jos mun mutsi ois sun sijassa ap, se miettis pari kertaa että ottaako sossuun tai neuvolaan yhteyttä ja pyytäisi lisää apua. Hankkikaa perhetyöntekijä, jos teillä ei oo. Siis en lukenu koko kesuu läpi, joten en tiiä mitem teil tarkemmin on. Mutta hanki ihmees jollei käy, nii perhetyöntekijä. Mua ainakin joskus kävi hoitamassa, kun äiti ja isä halusivat olla hetken aikaa rauhassa tai käydä oatoksilla. Tietysti päoväsaikaan. Käyvätkö nyt kaikki siis tarhassa, kun tuonikäisiä? Ootko millaset ajat niille sopinu ku viet ja haet? Tietysti ei kovin pitkään joka päivä voi olla siellä, mut ehkä vannhemmilla olisi vaikka 8.00 ja haette sitten ku pääsette töistä. Vai oisko teil mitää sukulaisii, et vois hakee teidän kotoota ja ottaa välillä hoitoon, että pääsisitte rauhassa elokuviin, lepää, kasvohoitoon, hierontaan, ostoksille kaikessa rauhassa, siivota, tms? Ei kannata antaa karkkia ollenkaan, jos tuollaista on. Sanotte, että nyt hoitakaa ensin asianne niin katsotaan sitten tehtäisiinkö jotain, tai antaisimmeko karkkipäivänä karkkia.

Siis iia mä toisaalta haluaisin lapsii, mutta koska Tiiän vain omasta tempperamenttisesta ja älkipikaisesta luonteesta, että ehkä parempi et tyytyy joskus satunnaisesti päivän tai pari korkeintaan sit hoitaa toisen lasta. Ja sori kirjoitusvirheistä!

Karkkipäivä noin nuorilla... Eivät lapset tarvitse karkkia.

Ei missään nimessä onnistu tuon ikäisiltä. Mulla on 10-vuotiaat kaksoset ja edelleen menen välillä aina avittamaan siivousta eteenpäin jos on paha tilanne. Myös lapset on erilaisia luonteeltaan, toiset on pedantteja jotka rakastaa siivoamista ja järjestelyä ja jotkut inhoaa sitä yli kaiken. Ja tuon ikäiset eivät osaa ajatella sitä että jos kolme tuntia siivoan niin saan karkkia, ymmärrys ei vielä riitä, ja varsinkaan kolmevuotiaalla ei ole mitään motivaatiota siivota tuollaisessa tilanteessa.

Kai lapsilla on eri huoneet, miksi ne kaikki kolme noin pientä on siivoamassa yhtä huonetta? Se on ihan selviö että tappeluksi menee.

Mä uhkaan tappaa niiden lemmikki hamsterit, jolloin huuto loppuu ja niitä kiikutetaan turvaan. Lähden muka hakemaan liiteriltä kirvestä millä katkon niiden päät. Meen liiterille ja juon siellä kaikessa rauhassa yhden oluen ja kun tuun takas mekkala on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Minä jättäisin kiukuttelijan huomiotta. Siis jos se 3v nyt sitten suuttui tuosta asiasta, niin voi todeta, että voit sinäkin jonkun lelun laittaa sänkyysi, ei voi mitään ettei ole samanlaista lelua kuin muilla.

3 vuotias pyöritti nyt koko tilannetta, sai kiukuttelullaan toisiltakin lelut pois, mikä oli tosi epäreilusti sinulta tehty, syystäkin se 6 vuotias suuttui ja 5 vuotiaalla oli myös ihan hyvä syy suuttua.

Jätät 3 vuotiaan uhmiksen kiukuttelun tuossa tilanteessa huomiotta, sanot, että ne jotka siivoaa, pääsee aikaisemmin syömään karkkeja, ohjaat 5 ja 6 vuotiaan siivoamaan oman osuutensa, annat heille karkkipussit ja sitten jäät ohjaamaan 3 vuotiasta.

Näin toimin itse, olen päiväkodissa töissä joten näitä tilanteita tulee usein, että joku yrittää päästä helpolla ja mököttää nurkassa katsomassa kun kaverit siivoaa. Ei onnistu minun vahtivuorolla, huolehdin että kaikki siivoaa osuutensa, mutta yhden kiukuttelu ei kuitenkaan saa olla muille mikään rangaistus.

Ymmärrän pointtisi. Jos olisin jättänyt 3v huomiotta, hän olisi jatkanut kiljumista ja raivokohtauksen edetessä olisi alkanut myös heittelemään tavaroita ja lyömään toisia. Raivokohtaus saattaa kestää jopa tunnin, joten tuossa tilanteessa ajattelin, että pienempi paha, jos kaikki lelut ovat laatikossa ja olisi vältytty kohtauksen rauhoittelutilanteelta ja siivouksen keskeytymiseltä. No siivous keskeytyi silti, joten...

Se uhmaikäinen tarvitsee sinun tukea selvitäkseen tunteistansa! Nyt olisi sinun aika alkaa ottaa vastuu lastesi kasvatuksesta. Tuossa yksi päiväkodin täti antoi jo hyvät ohjeet siitä, miten tilanne olisi saatu hoidettua. Nyt täytyy ihan ensimmäiseksi sinun muuttaa käyttäytymistäsi ja olla lastesi kasvun tukena, ennen kuin voit vaatia mitään noin pieniltä lapsilta. Ei se tietenkään välttämättä heti ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta ajan kanssa. Jos ei itse kykene, niin perheneuvolasta saa apua ja tukea kasvatuspulmiin. 

Jos olisit jakanut nuo tehtävät niin vanhemmat olisivat jo siivonneet ja olleet karkkiensa kimpussa ja sulla olisi ollut aikaa nyt keskittyä olemaan pienimmän tukena hänen tunnekuohussa.