Miten jaksatte kun lapset kiukuttelee, huutaa ja tappelee jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä on ollut kuri jo pienestä pitäen. Rääkyminen ja tappeleminen ei ole tässä perheessä ollut edes vaihtoehto.

Millainen kuri? Meilläkin on aina ollut. Tilanteisiin puututaan, niistä keskustellaan, ja huonolla käytöksellä on seuraamukset kun taas hyvästä tulee kiitos.

Ja kyllä meidän lapset silti rääkyy ja tappelee. 

Ei ole tarpeeksi kovat seuraamukset ilmeisestikään. Seuraamuksen on toimiakseen oltava niin kova, että sen aiheuttama epämiellyttyvä tunne moninkertaisesti ylittää rääkymisestä ja tappelemisesta tms. saatavan positiivisen tunteen.

Eli käytät joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa?

Vaihtoehto 1: kasvatat lapsesi suositusten mukaisesti ja kärsit kiukuttelusta, huudosta ja tappeluista.

Vaihtoehto 2: annat piupaut ns. asiantuntijoiden kasvatussuosituksille ja kasvatat perinteisiä menetelmiä käyttäen lapset tottelevaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Minä jättäisin kiukuttelijan huomiotta. Siis jos se 3v nyt sitten suuttui tuosta asiasta, niin voi todeta, että voit sinäkin jonkun lelun laittaa sänkyysi, ei voi mitään ettei ole samanlaista lelua kuin muilla.

3 vuotias pyöritti nyt koko tilannetta, sai kiukuttelullaan toisiltakin lelut pois, mikä oli tosi epäreilusti sinulta tehty, syystäkin se 6 vuotias suuttui ja 5 vuotiaalla oli myös ihan hyvä syy suuttua.

Jätät 3 vuotiaan uhmiksen kiukuttelun tuossa tilanteessa huomiotta, sanot, että ne jotka siivoaa, pääsee aikaisemmin syömään karkkeja, ohjaat 5 ja 6 vuotiaan siivoamaan oman osuutensa, annat heille karkkipussit ja sitten jäät ohjaamaan 3 vuotiasta.

Näin toimin itse, olen päiväkodissa töissä joten näitä tilanteita tulee usein, että joku yrittää päästä helpolla ja mököttää nurkassa katsomassa kun kaverit siivoaa. Ei onnistu minun vahtivuorolla, huolehdin että kaikki siivoaa osuutensa, mutta yhden kiukuttelu ei kuitenkaan saa olla muille mikään rangaistus.

Luunapit, tukkapölly, risut ja arestit käyttöön sekä kunnon äänen koroittaminen, niin kyllä kasvatus rupee tehoamaan häiriköihinkin.

Selkeät säännöt ja ryhdyt siivoojakoordinaattoriksi. Tavoite: lattia tyhjä leluista ja roinasta että äiti voi imuroida (6-vuotias tuskin jaksaa vielä raahata imuria), sitä ennen ei karkkia heru ja ei myöskään sitten heru jossei totella, tulee karkiton päivä. Jaat lelut tai roinat eri luokkiin ja sanot että tämä kersa kerää kaikki nämä lelut, tämä kerää kaikki vaatteet jne. Kun oma homma on tehty niin auttaa nuorempiaan tai hitaampiaan että tulee nopeammin valmiiksi. Vanhimmalle muksulle vastuu ilmoittaa kun homma on valmis.

Päivän päätteeksi äiti itsekin nappaa jätskin tai karkkia että siivoamispäivän ja paskan urakan jälkeisestä herkusta tulee perheen rituaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Minä jättäisin kiukuttelijan huomiotta. Siis jos se 3v nyt sitten suuttui tuosta asiasta, niin voi todeta, että voit sinäkin jonkun lelun laittaa sänkyysi, ei voi mitään ettei ole samanlaista lelua kuin muilla.

3 vuotias pyöritti nyt koko tilannetta, sai kiukuttelullaan toisiltakin lelut pois, mikä oli tosi epäreilusti sinulta tehty, syystäkin se 6 vuotias suuttui ja 5 vuotiaalla oli myös ihan hyvä syy suuttua.

Jätät 3 vuotiaan uhmiksen kiukuttelun tuossa tilanteessa huomiotta, sanot, että ne jotka siivoaa, pääsee aikaisemmin syömään karkkeja, ohjaat 5 ja 6 vuotiaan siivoamaan oman osuutensa, annat heille karkkipussit ja sitten jäät ohjaamaan 3 vuotiasta.

Näin toimin itse, olen päiväkodissa töissä joten näitä tilanteita tulee usein, että joku yrittää päästä helpolla ja mököttää nurkassa katsomassa kun kaverit siivoaa. Ei onnistu minun vahtivuorolla, huolehdin että kaikki siivoaa osuutensa, mutta yhden kiukuttelu ei kuitenkaan saa olla muille mikään rangaistus.

Yleensä noin toimiessa ei mene kauaa kun se kiukuttelija tajuaa että perskuta, tämähän kolahtikin nyt omaan nilkkaan ja alkaakin siivoamaan niinkuin muutkin. Tuohon kiukutteluun ei mielestäni ole sitten tarvetta edes palata, kun seuraukset ihan itsekseen ohjaa lapsen käytöstä oikeaan suuntaan. Sitten vaan hirveästi kehuja kun siivoaa ja iloista meininkiä ja höpöttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Selkeät säännöt ja ryhdyt siivoojakoordinaattoriksi. Tavoite: lattia tyhjä leluista ja roinasta että äiti voi imuroida (6-vuotias tuskin jaksaa vielä raahata imuria), sitä ennen ei karkkia heru ja ei myöskään sitten heru jossei totella, tulee karkiton päivä. Jaat lelut tai roinat eri luokkiin ja sanot että tämä kersa kerää kaikki nämä lelut, tämä kerää kaikki vaatteet jne. Kun oma homma on tehty niin auttaa nuorempiaan tai hitaampiaan että tulee nopeammin valmiiksi. Vanhimmalle muksulle vastuu ilmoittaa kun homma on valmis.

Päivän päätteeksi äiti itsekin nappaa jätskin tai karkkia että siivoamispäivän ja paskan urakan jälkeisestä herkusta tulee perheen rituaali.

En suosittele palkkaamaan herkuilla "paskoista urakoista". Herkut on herkkuja eikä mitään palkintoja.

Terveisin: Lihava.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele palkkaamaan herkuilla "paskoista urakoista". Herkut on herkkuja eikä mitään palkintoja.

Terveisin: Lihava.

Karkkipäivä ja siivouspäivä samaan niin muksut jatkossakin pitävät karkkipäivää aina samalla siivouspäivänä. Sitä tarkoitin ja sitä oletinkin että Ap pitää ne yhdessä.

"Vapaa kasvatus" Näen punaista aina kun joku vetoaa tuohon! Vapaa kasvatus ei tarkoita että lapsi saa elää kuin pellossa. On tarkat rajat ja niitten sisällä toimitaan. Esim koulusta suoraan kotiin,välipala,läksyt,sitte ulos,sitte syömään, ja kotihommia,pelaamista tms. Yhdessä tehdään ja suunnitellaan juttuja ja toteutetaan juttuja.

Nyt on aikuinen,korkeakoulutettu,hyvä duuni,hyvä käytös,lämmin,lempeä ihminen!

Vapaa kasvatus pohjautuu tähän,muta on nyk modernimpaa  http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/04/as-neillin-kasvatus-ja-opetus…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Minä jättäisin kiukuttelijan huomiotta. Siis jos se 3v nyt sitten suuttui tuosta asiasta, niin voi todeta, että voit sinäkin jonkun lelun laittaa sänkyysi, ei voi mitään ettei ole samanlaista lelua kuin muilla.

3 vuotias pyöritti nyt koko tilannetta, sai kiukuttelullaan toisiltakin lelut pois, mikä oli tosi epäreilusti sinulta tehty, syystäkin se 6 vuotias suuttui ja 5 vuotiaalla oli myös ihan hyvä syy suuttua.

Jätät 3 vuotiaan uhmiksen kiukuttelun tuossa tilanteessa huomiotta, sanot, että ne jotka siivoaa, pääsee aikaisemmin syömään karkkeja, ohjaat 5 ja 6 vuotiaan siivoamaan oman osuutensa, annat heille karkkipussit ja sitten jäät ohjaamaan 3 vuotiasta.

Näin toimin itse, olen päiväkodissa töissä joten näitä tilanteita tulee usein, että joku yrittää päästä helpolla ja mököttää nurkassa katsomassa kun kaverit siivoaa. Ei onnistu minun vahtivuorolla, huolehdin että kaikki siivoaa osuutensa, mutta yhden kiukuttelu ei kuitenkaan saa olla muille mikään rangaistus.

Ymmärrän pointtisi. Jos olisin jättänyt 3v huomiotta, hän olisi jatkanut kiljumista ja raivokohtauksen edetessä olisi alkanut myös heittelemään tavaroita ja lyömään toisia. Raivokohtaus saattaa kestää jopa tunnin, joten tuossa tilanteessa ajattelin, että pienempi paha, jos kaikki lelut ovat laatikossa ja olisi vältytty kohtauksen rauhoittelutilanteelta ja siivouksen keskeytymiseltä. No siivous keskeytyi silti, joten...

Ihan samaa ulvomista, ärsyttämistä ja kiukkua. Yksi on vielä taapero, ja tarvitsee aikuisen vastinetta oloonsa jatkuvasti.

Usein jaksan tulevan oman ajan voimalla. Eli sovin jonkun yön yli menon itselle ja sitä toistan mielessäni kun on rankkaa.

Joskus kun suorastaan raivostuttaa, kuvittelen mielessäni jättäväni lapset miehellä kun ovat iässä x. En sitä koskaan toteuta, mutta saan jotenkin passiivis-aggressiivisesti mielihyvää tuosta ajatuksesta, ja kun oikein päässä alkaa kilahtaa toistan mielessäni että vielä kaksi vuotta sitten lähden ja nuo ovat miehen huoli.

Ja sitten on luojan kiitos niitä hyviäkin päiviä..

Jälkimmäinen varmasti tuo alapeukkuja, mutta sellaiset eivät varmaan koskaan ole olleet oikein temperamentisen 2-3-vuotiaan vanhempia. Parempi ikävä ajatus kuin ikävä sana/teko lapselle, näin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei huuda. Ne on opetettu pienestä jo olemaan ihmisiksi.

Mene huoneeseen ja julista kilpailu: Ihan hiljaa ilman ääntä on laitettava tavarat paikoilleen, sitten tulette sanomaan kun on valmista. Jos valmista on tunnin päästä, saatte karkkia, jos kahden tunnin päästä, saatte ihan vähän karkkia, jos kolmen tunnin päästä, karkkia ei tule. Jos neljä tuntia, alkaa lelut vähenemään yksi kerrallaan. Toimii meillä aina. Jos tulee ääntä tai huutoa, huutaja ei saa karkkia.

Meillä ei toimi. Monesti jääneet ilman karkkia. 

Silloinhan se toimi! He oppivat, että toiminnalla on aina seuraukset! Meillä on lelutkin lähteneet vähenemään, sekin on opetus.

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan vapaa kasvatus tai kurituksen puute ole syynä? Kyllä lapset voi olla pikku perkeleitä, jos niiden antaa vapaasti rääkyä ja hyppiä silmille. 

Tuossa tilanteessa vapaata kasvatusta olisi rauhallisesti todeta että mikäli siivoatte, karkkipäivä toteutuu, koska tällaiset säännöt on yhdessä perheessä sovittu. Ei huutoa eikä patistamista, lapset voivat myös ihan rauhassa valita etteivät siivoa, se on heidän valintansa. Teinien kanssa toimii todella hyvin. Ei tarvitse siivota ikinä ellei halua, mutta silloin ei saa kuukausirahaa koska se on palkka siivouksesta. Kaikki haluavat joka viikko siivota ;)

En jaksaisikaan, en tajua miten naapurin rouva kestää sitä huutoitkua ja kiukkuamista aamusta iltaan. Omansa ovat 7 ja 4, minulla 10 ja 6. En muista aikaa, jolloin meillä olisi huudettu ja kiukuteltu jatkuvasti noin. Oli syy siihen mikä hyvänsä, tekee pahaa ajatellakin millaista on kasvaa ja elää perheessä, jonka huuto kuuluu ulos asti...

Hei

Meillä toimii siivouskilpailu tai se kun kysyn, että kuka haluaa auttaa äitiä. Täällä lapsilla ikää 6, 3 ja 2 vuotta. Ei aina heti mene läpi, mutta kyllä yleensä siinä vaiheessa kun sanon että saan syödä yksin namit jos kukaan ei auta. Yleensä kyllä tykkäävät auttaa minua. Pari kertaa olen laittanut jätesäkin keskelle lastenhuoneen lattiaa ja sanonut, että jos he eivät auta minua niin minä kerään lelut jätesäkkiin ja vien roskiin. Yleensä siis hieman autan lapsia, että lelut menevät oikeille paikoilleen eli seison huoneessa ja neuvon mihin mikäkin lelu kuuluu. Olen myös palkinnut lapsia siivoamisesta tarroilla, joita kerätään tarravihkoon. Se on ollut meillä myös hyvä kannustus siivoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, menin nyt mukaan lasten kanssa siivoamaan, laitoin iloista siivousmusiikkia soimaan spotifystä.

Kaikki meni hyvin ehkä kaksi minuuttia, kun 6v halusi jättää yhden lelun pedattuun sänkyynsä, ja 5v myös perässä, näitä leluja on siis kaksi samanlaista. 3v tästä tietenkin suuttui kun hänellä ei ole sellaista samanalaista ja alkoi kiljumaan. Käskin tasapuolisuuden nimissä laittaa kaikki lelut lelulaatikoihin, että niillä voidaan leikkiä sitten kun ollaan siivottu. No siitä tämä 6v suuttui ja viskasi lelun laatikkoon pyyhkäisten samalla vahingossa hyllyn päällä olevan hamahelmipurkin sisältöineen lattialle. Siitä 5v suuttui kun oli vaivalla kerännyt hamahalmet aikaisemmin lattialta.

Voi Jeesus että on vaikeaa!

Ap

Minä jättäisin kiukuttelijan huomiotta. Siis jos se 3v nyt sitten suuttui tuosta asiasta, niin voi todeta, että voit sinäkin jonkun lelun laittaa sänkyysi, ei voi mitään ettei ole samanlaista lelua kuin muilla.

3 vuotias pyöritti nyt koko tilannetta, sai kiukuttelullaan toisiltakin lelut pois, mikä oli tosi epäreilusti sinulta tehty, syystäkin se 6 vuotias suuttui ja 5 vuotiaalla oli myös ihan hyvä syy suuttua.

Jätät 3 vuotiaan uhmiksen kiukuttelun tuossa tilanteessa huomiotta, sanot, että ne jotka siivoaa, pääsee aikaisemmin syömään karkkeja, ohjaat 5 ja 6 vuotiaan siivoamaan oman osuutensa, annat heille karkkipussit ja sitten jäät ohjaamaan 3 vuotiasta.

Näin toimin itse, olen päiväkodissa töissä joten näitä tilanteita tulee usein, että joku yrittää päästä helpolla ja mököttää nurkassa katsomassa kun kaverit siivoaa. Ei onnistu minun vahtivuorolla, huolehdin että kaikki siivoaa osuutensa, mutta yhden kiukuttelu ei kuitenkaan saa olla muille mikään rangaistus.

Ymmärrän pointtisi. Jos olisin jättänyt 3v huomiotta, hän olisi jatkanut kiljumista ja raivokohtauksen edetessä olisi alkanut myös heittelemään tavaroita ja lyömään toisia. Raivokohtaus saattaa kestää jopa tunnin, joten tuossa tilanteessa ajattelin, että pienempi paha, jos kaikki lelut ovat laatikossa ja olisi vältytty kohtauksen rauhoittelutilanteelta ja siivouksen keskeytymiseltä. No siivous keskeytyi silti, joten...

Tuostakin on kokemusta. Kiljumisen voi jättää huomiotta, kun alkaa tavarat lentelemään ja toisten vahingoittaminen otetaan lapsi kiinni ja holdingiin, pysytään itse tilanteessa rauhallisena ja edelleen katsotaan että muut hoitaa oman osuutensa ja kehutaan muita. Riehuvaa lasta pidetään sylissä kunnes rauhoittuu, sitten tuo tilanne pitää käydä läpi, koska tuollainen kiinnipito on kuitenkin äärimmäinen toimenpide ja aika ahdistavaa, lapselle selitetään miksi otettiin kiinni, missä meni se raja, että miten tunteitaan saa ilmaista.

Toisten vahingoittaminen ja tavaroiden rikkominen ei ole oikea tapa ilmaista tunteitaan.

Ymmärrän, että kiljuminen ottaa hermoon, tottakai se ottaa, mutta se kiljuminen ei lopu sillä, että sitä huomioidaan tai yritetään väkisin saada hiljaiseksi. Useimmiten lapsi vain oppii kiljumaan vielä enemmän, jos on sen luonteinen, ahaa..ihmiset hermostuu kun minä kiljun, eikä ne jaksa tätä kauaa kuunnella, eli tällä saan periksi!

Ja sitten kun tilanne on ohi ja lapsi rauhoittunut ja alkaa taas siivoamaan, niin jälleen unohdetaan se koko raivari ja keskitytään positiiviseen: Nythän lapsi toimii hienosti ja oikein ja on ansainnut kehunsa.

Tie on kivinen jos lapsi on jo oppinut että kiljumisella saa muut hermostumaan ja saa jopa periksi (kuten nytkin jo kävi), silloin joutuu tekemään enemmän töitä, että lapsi tajuaa, ettei kiljuminen enää autakkaan.

Lapsen satuttamiset ja ns. "natsikuri" toimii myös, mutta siinä samalla nujjerretaan lapsen itsetunto, pakotetaan lapsi väkisin tiettyyn muottiin ja siitä ei hyvää seuraa, tilanne voi joskus räjähtää käsiin tai sitten lapselle tulla ihan todellisia henkisiä ongelmia, joista kärsii sitten kenties koko aikuisuuden.

Joka ilta klo. 19 siivoat lattialla lojuvat lelut säkkiin ja viet sen vintille. Ne lelut mitä haluavat pitää käytössä laitetaan omille paikoilleen joka ilta klo. 19.30. Poikkeuksena esim. legorakennelma mitä saa jatkaa seuraavana päivänä jota pidetään yhdellä tietyllä pöydällä. Miksi edes antaa tulla sotkua kun voi siivota joka päivä omat jäljet? Luuletteko että päiväkodeissa siivotaan vain kerran viikossa. Ehei, leikit siivotaan monta kertaa päivässä ja lattiat on puhtaat. 

Pierase nenään, ni lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa vapaata kasvatusta olisi rauhallisesti todeta että mikäli siivoatte, karkkipäivä toteutuu, koska tällaiset säännöt on yhdessä perheessä sovittu. Ei huutoa eikä patistamista, lapset voivat myös ihan rauhassa valita etteivät siivoa, se on heidän valintansa. Teinien kanssa toimii todella hyvin. Ei tarvitse siivota ikinä ellei halua, mutta silloin ei saa kuukausirahaa koska se on palkka siivouksesta. Kaikki haluavat joka viikko siivota ;)

Toimii muuten myös opiskelijakommuuneissa ja solukämpissä. Otetaan kulho ja kulho täyteen asukkaiden itsensäkirjoittamia rangaistuslappuja esim. tyyliin pelkillä alkkareilla bussilla matkustaminen yms. Jännityksen vuoksi 1/4 onkin pieniä hemmottelupalkintoja eikä rangaistuksia jos joku laiska haluaa kokeilla onneaan.

Tuloksena solukämppä pysyi siistinä muuten hyvin sotkuisesta opiskelijanelämästä huolimatta. Koska kaikki toivoi että joku laistaisi ja samalla tiesivät että jokaikinen solussa varmasti samantien huomaisi jos et siivoaisi, joten se laiskinkin jonne otti mopinvarren kouraan kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen satuttamiset ja ns. "natsikuri" toimii myös, mutta siinä samalla nujjerretaan lapsen itsetunto, pakotetaan lapsi väkisin tiettyyn muottiin ja siitä ei hyvää seuraa, tilanne voi joskus räjähtää käsiin tai sitten lapselle tulla ihan todellisia henkisiä ongelmia, joista kärsii sitten kenties koko aikuisuuden.

Ei pidä paikkaansa. Ennen noin toimittiin useimmissa perheissä ja siitä huolimatta mm. syrjäytyminen oli ennen paljon vähäisempää ja muutenkin vanhemman sukupolven ihmiset ovat ihan normaaleja ja hyväitsetuntoisia.

Jaksoin kasvattaa alusta asti, harvinaisen yksinkertaista.