"En todellakaan uhraisi vapaitani vapaaehtoistyöhön ja luopuisi omasta ajastani."

Riippuu keneltä kysyy. Toiset auttavat muita ja tekevät vapaaehtoistyötäkin tekemättä itsestään numeroa, toiset jaksavat korostaa pientäkin avunantoa. Sitten on maita joissa koko tiimi tai joskus organisaatio tekee koordinoidusti tempauksia kuten kunnostavat vähävaraisten, sairaiden tai iäkkäiden taloja/pihoja/aitoja yms.

Aloituksen asenteeseen törmää lähinnä hyvin nuorten tai emotionaalisesti kehittymättömien yksilöiden kohdalla.

Yleisyydestä en tiedä, mutta minusta ei vapaaehtoistyöhön olisi. 

Vapaaehtoistyössä vaaditaan yhteisöllisyyttä ja sopeutumista ryhmäkuriin. Mitä ilmaisempaa työ on sen enemmän siinä kukkoilevat sellaiset, jotka turhautuvat työelämässään asemaansa koettaen sitten korjata alemmuuden tuntonsa ns harrastetyön myötä. Puheenjohtajalla on vaikea lukihäiriö, eikä sen vuoksi katso kirjallista tiedottamista muille aiheelliseksi.

Lisäksi täytyy sietää sähläreitä, jotka nimenomaan vapaaehtoisina saavat siihen mahdollisuuden. Annetaan anteeksi, jos Pera nyt jättää asiat sekaisin mutta on muuten niin kiva sekä auttavainen jossakin hommassa. Tai Jessica sekoili taas kirjanpidon kanssa, että ei se mitään ja sitten kuunnellaan kun Jessicaa stressaa. Ollaanhan kaikki vapaaehtoisesti sietämässä Jessican marmattavaa luonnetta  tai korjaamassa Peran sotkuja.

Kukaan ei tiedä mistään mitään ja jos joku koettaa vähän muuttaa jotakin käytäntöä, niin ei helkkarissa.  Ne kulahtaneet ja käytössä kuluneet tavarat on ihan hyviä, vaikka tarvitaankin aina Seppo paikalla Se,korjaamaan nopeasti vikaantuvat apuvälineet. Yksipiikkinen harava on aivan hyvä edelleenkin.

Joulumyyjäisissä myydään jo 20 vuotta mokkapaloja ja kerjätään samalta lähikauppiaalta karkit. Tai näkyvyys somessa on sitä, että ryhmän arin ja ujoin laitetaan perustamaan edes ryhmä Facebookiin. Eri juttu huomaako sitä kukaan, kun ei päästä yksimielisyyteen taustakuvasta profiilissa ja päivitykset ovat kerran vuodessa joulumyyjäisten aikaan.

Teen vapaaehtoistyötä oman työni ohella ja nautin siitä. Myös teinini tekevät vapaaehtoistyötäbkodin ulkopuolella, ovat tehneet jo päiväkoti-ikäisistä saakka. Joillakin on aikaa auttaa muita, joillekin riittää vain oman navan kaiveleminen.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen asenteeseen törmää lähinnä hyvin nuorten tai emotionaalisesti kehittymättömien yksilöiden kohdalla.

Kommentin kirjoitti vaativassa kokopäivätyössä käyvä yksinhuoltaja, jolla on harvinainen lapsivapaaa. Ilman näitä taustoja kommentti kyllä kuulostaa tylyltä, myönnän. On kuitenkin olemassa tilanteita, jolloin oma aika ja jaksaminen on laitettava etusijalle, jotta arjessa jaksaa taas huomioida kaikkia muita.

Työ on sitä mistä maksetaan palkkaa ja palkka on korvausta menetystä vapaa-ajasta. Vapaa-ajalla voi sitten keskittyä omiin harrastuksiinsa, joita voi rahoittaa käymällä töissä.  Vapaaehtoistyö kuullostaa vähän siltä kuin tekisi ilmaista työharjoittelua omasta koulutuksesta riippumatta. Jos joku asia koetaan riittävän tärkeäksi yhteiskunnassa, niin pitäähän siihen löytyä ihan oikeita ja ammattitaitoisia palkattuja työntekijöitä ja asiantuntijoita.

Minä teen pro bono periaatteella vapaaehtoistyötä oman työni ohessa. Puhelinneuvontaa. En tätä nyt erikseen korosta missään, mutts se on ollut ammatillisesti mielenkiintoista antaa neuvontaa puhelimitse anonyymille henkilölle.

Vierailija kirjoitti:

Työ on sitä mistä maksetaan palkkaa ja palkka on korvausta menetystä vapaa-ajasta. Vapaa-ajalla voi sitten keskittyä omiin harrastuksiinsa, joita voi rahoittaa käymällä töissä.  Vapaaehtoistyö kuullostaa vähän siltä kuin tekisi ilmaista työharjoittelua omasta koulutuksesta riippumatta. Jos joku asia koetaan riittävän tärkeäksi yhteiskunnassa, niin pitäähän siihen löytyä ihan oikeita ja ammattitaitoisia palkattuja työntekijöitä ja asiantuntijoita.

Voihan sitä noinkin ajatella, jos mielikuva yhteiskunnasta on yksimielisyys tärkeydestä ja pohjaton kukkaro.

Tai sitten iloitaan siitä, että monelle vapaaehtiistyö on myös rakas harrastus.

Kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka mahdollistavat esimerkiksi nuorten urheilutoimintaa, partiotoimintaa, löytöeläinten hoitoa, ensiapupalvelua, palokuntia, vanhusten ystävätoimintaa, vaikeassa asemassa olevien nuorten auttamista...

Vapaaehtoistyötä on niin monenlaista.

Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä seurakunnassa (muu kuin ev.lut), minusta se on palkitsevaa. Jopa ystäviä, tuttavia ainakin voi löytää lisää sitä kautta.

Narsistit ja muut pershäröt hakeutuvat juurikin vapaaehtoistöihin sillä niissä ei kukaan kyseenalaista heitä ja saa käyttää sellaista valtaa toisiin joissa voi alistaa myös.

Tämä asenne ei siis koske muuten aitojen ihmisten vapaaehtoistyön hienoa arvoa ja panosta. Mutta noita tulee sinne noista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu keneltä kysyy. Toiset auttavat muita ja tekevät vapaaehtoistyötäkin tekemättä itsestään numeroa, toiset jaksavat korostaa pientäkin avunantoa. Sitten on maita joissa koko tiimi tai joskus organisaatio tekee koordinoidusti tempauksia kuten kunnostavat vähävaraisten, sairaiden tai iäkkäiden taloja/pihoja/aitoja yms.

Aloituksen asenteeseen törmää lähinnä hyvin nuorten tai emotionaalisesti kehittymättömien yksilöiden kohdalla.

Mä tein nimenomaan nuorena vapaaehtoistyötä. Nyt kun on pienet lapset niin lahjoitan rahaa ja allekirjoitan adresseja ym. Sitten kun lapset kasvaa niin yritän löytää taas jotain konkreettisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Teen vapaaehtoistyötä oman työni ohella ja nautin siitä. Myös teinini tekevät vapaaehtoistyötäbkodin ulkopuolella, ovat tehneet jo päiväkoti-ikäisistä saakka. Joillakin on aikaa auttaa muita, joillekin riittää vain oman navan kaiveleminen.

Millaista vapaaehtoistyötä päiväkoti-ikäiset tekevät?

Vierailija kirjoitti:

Työ on sitä mistä maksetaan palkkaa ja palkka on korvausta menetystä vapaa-ajasta. Vapaa-ajalla voi sitten keskittyä omiin harrastuksiinsa, joita voi rahoittaa käymällä töissä.  Vapaaehtoistyö kuullostaa vähän siltä kuin tekisi ilmaista työharjoittelua omasta koulutuksesta riippumatta. Jos joku asia koetaan riittävän tärkeäksi yhteiskunnassa, niin pitäähän siihen löytyä ihan oikeita ja ammattitaitoisia palkattuja työntekijöitä ja asiantuntijoita.

No esim.eläinsuojelutyö ei toimisi pelkästään virkaeläinlääkärien voimin. Tarvitaan kotihoitopaikkoja jne. Ja se on tosi palkitsevaa, nähdä kaltoinkohdellun tai hylätyn eläimen toipuvan.

Lapsesta asti siihen pitäs opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu keneltä kysyy. Toiset auttavat muita ja tekevät vapaaehtoistyötäkin tekemättä itsestään numeroa, toiset jaksavat korostaa pientäkin avunantoa. Sitten on maita joissa koko tiimi tai joskus organisaatio tekee koordinoidusti tempauksia kuten kunnostavat vähävaraisten, sairaiden tai iäkkäiden taloja/pihoja/aitoja yms.

Aloituksen asenteeseen törmää lähinnä hyvin nuorten tai emotionaalisesti kehittymättömien yksilöiden kohdalla.

Suomessa on ongelma, kun ihmisille on opetettu, että valtio hoitaa asiat. Vaikkei hoitaisikaan. Yrityksissä pitäisi olla enemmän vapaaehtoistyötä.

Kun lapset olivat pieniä, niin oli täysi työ hoitaa palkkatyö, koti ja lapset. Muistan sen ajan hyvin. Päivässä ei todellakaan ollut yhtään luppoaikaa. Siinä tilanteessa olisi sairasta edes ajatella jotain ylimääräistä vapaaehtoistyötä. Itse pitäisin sitä pakoiluna omista vastuista: jätänpä omat lapseni ja kotityöt jonkun toisen hoidettavaksi ja menen nauttimaan siitä, kuinka erinomainen ihminen olen.

Kuten eräs nimekkäämpi henkilö aikanaan sanoi: Sille on aina aikaa, minkä kokee tärkeäksi.

Minä olen niin introvertti että tarvin vapaapäiviä jolloin en tapaa ketään, en etenkään vieraita. Ei kaikki ole samanlaisia. Turha syyllistää muita noidan jokapaikanhääräreiden. Jos teet jotain omassa elämässä älä oleta että muidenkin pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on sitä mistä maksetaan palkkaa ja palkka on korvausta menetystä vapaa-ajasta. Vapaa-ajalla voi sitten keskittyä omiin harrastuksiinsa, joita voi rahoittaa käymällä töissä.  Vapaaehtoistyö kuullostaa vähän siltä kuin tekisi ilmaista työharjoittelua omasta koulutuksesta riippumatta. Jos joku asia koetaan riittävän tärkeäksi yhteiskunnassa, niin pitäähän siihen löytyä ihan oikeita ja ammattitaitoisia palkattuja työntekijöitä ja asiantuntijoita.

Voihan sitä noinkin ajatella, jos mielikuva yhteiskunnasta on yksimielisyys tärkeydestä ja pohjaton kukkaro.

Tai sitten iloitaan siitä, että monelle vapaaehtiistyö on myös rakas harrastus.

Kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka mahdollistavat esimerkiksi nuorten urheilutoimintaa, partiotoimintaa, löytöeläinten hoitoa, ensiapupalvelua, palokuntia, vanhusten ystävätoimintaa, vaikeassa asemassa olevien nuorten auttamista...

Eikö sinulla ole sitten lainkaan omia harrastuksia, joiden parissa viihdyt rauhassa kotona ollessa vaan pitää heti rynnätä jonnekin muualle kuin joku levoton sielu. Jatkuva sosiaalisuus on osalle ihmisille enemmänkin kuluttavaa aikaa, jonka vastapainoksi on mielellään omissa oloissaan, jolloin voi kuvannollisesti ladata akkuja ja kehittää itseään eri tavoin.

Mä "uhraan" useita tunteja viikossa vapaaehtoistyöhön ja myös mieheni on mukana toiminnassa. Omalla toiminnallani pyrin auttamaan lapsia ja nuoria sekä ehkäisemään syrjäytymistä ja huonoja valintoja. En tee hommia yksin vaan muiden kanssa ja tiedän, että meillä on harvinaisen hyvin toimiva ja keskenään toimeentuleva porukka ja me pystymme vaikuttamaan myönteisesti paikallisten lasten ja nuorten elämänlaatuun. 

Mitämitä eikö kaikki elä kuin Mä?