Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan ihastunut ihmiseen jonka ulkonäkö ei aluksi miellyttänyt?
20.06.2019 |
Huh, onneksi annoin eka, toka ja kolmansienkin treffien jälkeen vielä mahdollisuuden kun luonne ja kaikki muu oli täysi kymppi, ulkonäkö aluksi ei mutta nyt jo sekin.
Kommentit (17)
Kyllä. En suorastaan rumana pitänyt, mutta en komeanakaan. Vaikutti vain niin mukavalta ihmiseltä. Kun tutustuin paremmin, selvisi ettei ollut edes mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen.
Aluksi eräs mies suorastaan yökötti olemuksellaan, lopulta rakastuin tulisesti samaan uuno turhapuron kaksoisolentoon. Se matala ylimiehinen ääni sai jalat veteläksi, ja tuolla ihmisellä oli isoin penis mitä olen kellään nähnyt, kuin suoraan pornoelokuvasta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa yhdistävä tekijä oli paksu lompakko.
Mä rakastuin rumaan/vaatimattoman näköiseen mieheen joka ei myöskään mitenkään vaatteilla koreillut. Alussa asia ei haitannut, kun olin muuten niin rakastunut, mutta täytyy sanoa että kyllä asia rassasi ajan kanssa yhä enemmän sitten kuitenkin. Mies ei oikein koskaan ollut mun mielestä ns. hyvän näköinen. Suhde sitten loppuikin, ja vaikea sanoa olisinko panostanut enemmän jos olisin kokenut miehen komeaksi.
mulla se ei koskaan ole ollut ulkonäköjuttu, vaan ihmisten ominaishaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni. Hän on kasvoiltaan komea, mutta ruumiinrakenteeltaan tukevampi kuin ihanteeni, joka olisi pitkä ja hoikka. Mutta miehen äly ja huumori kyllä ohitti äkkiä tutustumisen jälkeen nämä asiat.
Aina, ei muita ole ollut tarjolla. Mutta siinä vaiheessa kun se todellinen ilkeä luonne on paljastunut, niin kylläpä alkaa potuttaa sen suohirviön naamakin joka kerta kun näkee.
*avaa sateenvarjon*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. - ja on oikeastaan jännä, miten tai kuinka alkuun ulkonäöltään vähemmän miellyttävä on alkanut vaikuttamaan myös ulkoisesti vetävämmältä/ kiinnostavammalta, mitä enemmän häneen on tutustunut. - Toisaala vastakkainkin on käynyt: aluksi ulkoisesti puoleensa vetävä on muuttunut hyvinkin luotaansa työntävältä ja vähemmän kiinnostavala, jos tai kun hän ei olekaan käyttäytynyt kauniisti, vaan enempi jotenkin loukkaavasi ja satuttavasti ympäristöään tai muita kohtaan.
Olen naimisissa miehen kanssa, joka oli todella erilaisen näköinen kuin silloinen miesmakuni. Nykyään makuni on muuttunut, vastaamaan hänen tyyliä, joka onkin oikein kiva.
Miehellä on huonot hampaat ja ei ole sellainen kiiltokivapoika, joskus aluksi näytti silmissäni jopa toisinaan rumalta hampaiden takia. Hampaat on siis yhä huonot, mutta mies on minun silmissä maailman komein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
spoiler alert kirjoitti:
Kaikissa kolmessa tapauksessa yhdistävä tekijä oli paksu lompakko.
Väärin, minun "turhapuroni" oli työtön tyhjätasku, oli eronnut juuri, joten päätti ottaa loparit myös työpaikastaan ja alkaa vain juopottelemaan.
Nykyään jo puistokemisti.
Elämäni miehistä ei yhdelläkään ole rahaa ollut. Enkä ole senttiäkään kenestäkään hyötynyt, ei edes sopisi luonteelleni. Tuntisin itseni h..raksi jos ottaisin miehiltä rahaa.
t. viesti 3
165cm, n. 120kg, kalju, silmälasit, yli kymmenen vuotta vanhempi. Mä en ikinä ollut niin jonkun lumoissa. Se ei ollut ihastusta, vaan lumoutumista, haltioitumista. Se miten hän puhui, älykkyys, tietomäärä, ääni. Olisin voinut kuunnella tuntikausia. Sitä ennen, tai sen jälkeen ei ole tuntunut koskaan samalta. Että jonkun kanssa olisi kuin kaksi palapelin palasta yhdessä. Sitä ennen olin seurustellut täysin päinvastaisten miesten kanssa. Sitten hän kuoli sydänkohtaukseen. Minä mietin vieläkin mitä meillä olisi ollut. Asuntoa, lapsia, parisuhdetta. Olin naimisissa ja sain kaksi lasta. Jotakin muuta toivon vielä kohtaavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ihastuu yleeensä isänsä kaltaisiiin tyyppeihin ja miehet vähän kaikkeeen mikä liiikku koska muna hämäää.
Olen ollut naimisissakin yli 15v. hänen kanssaan. Pukeutuminen ja ulkonäkö, jopa harmitti minua alkuun. Luonne ja käytös minua ja muita ihmisiä kohtaan oli aivan täydellistä. Seurustelun alussa ravintolassa ollessamme tuntemattomat miehet tulivat jopa sanomaan "mitä sä teet ton kanssa. Saisit paremmankin". Tämä oli aika ratkaiseva hetki itselleni. Nyt aika on tehnyt tehtävänsä ja mies on komistunut. Aika on kohdellut häntä hyvin ja hänestä on tullut komea ja tyylikäs hopeakettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, joka oli todella erilaisen näköinen kuin silloinen miesmakuni. Nykyään makuni on muuttunut, vastaamaan hänen tyyliä, joka onkin oikein kiva.
Miehellä on huonot hampaat ja ei ole sellainen kiiltokivapoika, joskus aluksi näytti silmissäni jopa toisinaan rumalta hampaiden takia. Hampaat on siis yhä huonot, mutta mies on minun silmissä maailman komein.
Ja hänellä on kultaisin luonne, mitä tiedän. Se varmaan vaikuttaa asiaan. :)
En. Ulkonäkö tosin ei ole minulle mikään kriteeri, vaan älykkyys ja käytös.
Suurin osa naisista kokee ihastuneensa mieheen jota eivät pitäneet komeana.
Miksi? Koska naisten silmissä 80% miehistä on keskivertoa rumempia ja vain 1% todella komeita.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tässä pohdin tätä samaa kysymystä. Olen tavannut miehen. Joka TÄYSIN mun ”miesihannetta” mutta kun hänen seurassa on mukavaa olla ja pitkästä aikaa mies kohtelee fiksusti. Arvokkaasti ja siis käyttäytyy hyvin! Mutta olemme niiin täydet vastakohdat!! Hän on pitkätukkainen hevikitaristi ja minä taas purjehdin mielummin kun istun baarissa. Juuri viime yönä hän lähti täältä ja olisin toki halunnut jäävän yöksi mutta olemme vasta tavanneet. Mikä tuossa miehessä sitten viehättää?? Ei tietenkään ulkonäköön voi ensin varautua mutta olenko minä ollut sitten miesmausta ihan väärässä? Mies kohtelee niin upeasti ja .. voi ei! 😂😂 en tiedä!