Kuinka kasvattaa bebé? Vinkit uudelle mamalle

Lähellä pitämisen puolesta puhun minäkin. ❤

Neljä lasta lyhyin ikäeroin. Kaikki nukkuneet kainalossa ekan vuoden, ei tarvinnut herätä syöttämään. Imetys sopi laiskalle äidille, pullorumba ei olisi ollut mun juttu. Ei pinnasänkyä, ei hoitopöytää (muovifrotee sängyllä ja syli), ei kylpyvannaa (suihkupesut vanhemman sylissä), ei tuttia (ei kelvannut), ei stressiä. Kantoliinalla helpotettiin tarvittaessa arkea (ergonominen tapa vapauttaa kädet), sitä käytti minä ja mies. Lapset kotihoidossa ekat vuodet, ja kas ihan sosiaalisia, fiksuja, kilpaurheilijoita, lukiolaisia, opiskelujoita noista tuli - kertakaikkisen ihania nuoria.

Muistan pikkulapsiajan rauhallisena ja onnellisena aikana. Vaikka oltiin kotona, nähtiin ystäviä, käytiin kerhoissa, otettiin rennosti. Myöhemmin ehdimme kaikki töihin, kouluun ja nuorimmaiset päiväkotiinkin. Kuten myös minä äitinä ehdin harrastamaan ja juhlimaankin, vauva-aikoina vähemmän, myöhemmin enemmän. Ja parisuhteestakin pidettiin huolta myös silloin kun lapset pieniä. Siihen ei tarvita tuttipulloa tai pinnasänkyä, vaan vähän mielikuvitusta. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kantoliinailkaa ja tehkää elämänne just niin vaikeaks kun ite haluatte, MUTTA. Älkää sitten tulko inisemään ettei millään JAKSA. Näitä mameja just on netti täynnä. Lapsia täytyy vaan liikaa tehdä ja sekottaa ne vielä huonolla kasvatuksella ja sitten ihmetellään miks kouluki on nykyään mitä on.. Iso käsi harvinaisille järjenäänille tämmöistä vastaan täällä!!

Ps. Aina voi muuttaa lisäks vaikka sinne savannille liinaan ittwnsä kietomaan! :)

Selitä nyt, että mikä siinä kantoliinassa on vaikeaa, kun itse olen mieltänyt sen nimenomaan helpottavaksi asiaksi. Enkä mä ole "kantoliinaillut", kun olen käyttänyt sitä kantoliinaa tarpeeseen. Ei se ole mikään ideologia, se on väline. Mutta sen sijaan tuntuu, että tuo kantoliinan vastustaminen on ideologia.

Kantollinan pituus noin 10 metriä, sen sitomisen opettelu ei yksinjertaisesti innostanut. Näin kerran miten se pyöriteltiin äidin ympärille ja lopuksi sieltä sidonnasta käännettiin esiin kinder yllätystasku vauvalle. Näytti kuumalle js ahdistavalle hökötykselle.

Ahaa, siis vaivalloisuus piilee siinä, että sinä olet nähyt kerran, miten joku asia tehdään, et ole oikein tajunnut sitä ja tämän kokemuksen perusteella sitten kerrot, että äidit väsyttävät itsensä, kun käyttävät kantoliinaa.

Niin, tässä keskustelussahan ei ollut kyse siitä, että joku yritti pakottaa sinut käyttämään kantoliinaa, vaan siitä, että sinä et ole koskaan sitä kokeillut, tai muuten asiaan tutustunut, mutta kuitenkin suureen ääneen kerrot, miten vaivalloisesta asiasta on kyse. Onko sinun mielestäsi kauhean fiksua toimia noin? Minusta nimittäin ei ole. Et tiedä asiasta mitään, mutta sinulla on silti hirveän voimakas mielipide siitä, että muiden toimintatapa on typerä.

Voin kertoa, että se kantoliinan laittaminen on todella helppoa, siihen menee ehkä minuutti. Sitten se vauva onkin siellä tyytyväisenä pitkään ja kantajalla on kädet vapaana ja paikasta paikkaan siirtyminen on helppoa. Tämä ei tarkoita silti sitä, että sinun tarvitsisi käyttää kantoliinaa, ikinä. Se tarkoittaa vain sitä, että sinä olet nyt länkyttänyt asiasta vailla mitään tietoa.

Älä sekoita vastaajia toisiinsa, en ole missään sanonut kantoliinan väsyttävän äitiä. Sen sidonraesityksen jälkeen en kyllä ihmettele ettei se kaikkia innosta.

Itse pärjäsin oikein mainiosti ilman kantoliinaa.

Luota vaistoihisi. Todella monet ihmiset tulevat tarjoamaan pyytämättä neuvoja kaiken maailman asioihin nukuttamisesta syöttämiseen. Voit jättää kaikki omaan arvoonsa. Jos haluat pitää unikoulun niin pidät. Jos ajatus tuntuu ikävältä niin et pidä. Asioihin ei ole mitään sääntöjä, kunhan vauvan tarpeisiin vastataan. Et voi mitenkään hemmotella vauvaikäistä pilalle, eihän vauva edes kaipaa kun läheisyyttä, ruokaa ja puhtautta. Huomaat aikanaan, kun lapsesi on taaperoikäinen, se on ihan eri asia.

Tästä huolimatta muutama omaa arkea helpottanut vinkki:

-en oppinut ikinä käyttämään kantoliinaa, mutta kantoreppu oli ihan loistava. Erityisen hyvä se oli toisen lapsen kanssa, kun piti juosta vilkkaan esikoisen perässä. Esikoistakin kyllä kannoin paljon, hän ei viihtynyt rattaissa, ennen kuin ne sai pystyasentoon.

-moni ei pidä hoitopöytää tarpeellisena, mutta meille siitä oli hyötyä. Esikoisen kanssa sitä ei ollut ja vaipanvaihtotarvikkeet pyörivät aina sohvalla ja pitkin kotia. Toista lasta odottaessa selkäni kipeytyi pahasti ja vaipanvaihto ergonomisella korkeudella helpotti oloa vauvan synnyttyä ja kaikki tarvikkeet olivat siististi hoitopöydän laatikoissa.

-lue Elizabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille mielellään jo ennen vauvan syntymää. Sisältää paljon hyvää tietoa unesta.

-kun väsyttää ja joskus ahdistaakin, ajattele, että tämäkin on vain vaihe, joka menee ohi.

-pidä huolta parisuhteesta.

-saan varmaan miljoona alapeukkua, mutta alkuvaiheessa kannattaa panostaa imetykseen ja saada se sujumaan hyvin. Onnistunut imetys oli ainakin itselleni niin paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin pulloruokinta. Toki jos ei suju niin ei suju. Korvikkeella kasvaa myös terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Sitten joutuu vaan siihen pullonpesurumbaan.

Jaa oisko se vaikka tuo 0/5

Minun neuvoni on tämä:

Ota selvää, jos huvittaa erilaisista apuneuvoista, keinoista, helpottavista asioista, kasvatusneuvoista.

Käytä niitä, jotka sopivat lapsellenne, teille vanhemmille ja teidän perheelle.

Koliikista kärsivää, ääniä pelkäävää, arkaa, temperamentiltaan nopeaa, paljon vierastavaa lasta kasvatetaan erilailla kuin hyvin nukkuvaa, rohkeaa, rauhallista...

Toinen viihtyy kantoliinassa, toinen lattialla

Yksi hyötyy tutista, toisen mielestä turhaa.

Yhdellä ei imetys suju esim. kireän kielijänteen takia, toinen myy sairaalaan omaa liikaa maitoaan.

Yhdellä vauvalla iho kärsii kertavaipoista, toisella kertavaipat ovat se pelastus. Jollakulla vanhempi voi käyttää vauvojen vessaviestintää, koska esim. ensimmäisen kakan tulon ilmaisun ja kakan tulon välillä on pari minuuttia, toisella ei ole mitään kakantuloilmettä.

Nukuta omassa huoneessa, omassa sängyssä, vieressä, rattaissa, autossa siellä missä vauva nukkuu, ja se helpoimmin teille sopii.

Paras neuvo, jonka itse sain on: "Väsyneenä täytyy pyrkiä nukkumaan." Siivous voi odottaa, lapsen voi hätätilassa kääriä aikuisen vaatteisiin, jos ei ole puhtaita, likaisissa lakanoissakin voi nukkua, mutta nukkua pitää. Jonkun toisen mielestä tämä neuvo on täyttä tuubaa, koska kyllähän sitä nyt nukkumaan pääsee siihen pyrkimättäkin...

Ota huomioon, että ehdoton on ehdoton vaikka sitten lasten kasvatuksessa. Jos on ehdoton luonne, ja omalle lapselle on sopinut tutti/tutittomuus, kantoliina/kantoliinattomuus jne, niin silloin ehdottomana ihmisenä kokee nämä omat valinnat niiksi ainoiksi oikeiksi ratkaisuiksi. Ja vieläpä niin, että siitä tutin käytöstä/käyttämättömyydestä on sitten kiinni se, että millainen se oma lapsi 30-40-vuotiaana.

Tämän neuvon siis annan, ja olen aika ehdoton tässä: "Älä mene ehdottomien ihmisten neuvojen harhaan".

Tärkein ohje:

Yritä nauttia.

Älä kuuntele kaikkia ohjeita. Äläkä ainakaan tunne huonoa omaatuntoa, jos et noudata niitä. Hyvää vanhemmuutta ei mitata suorituksilla.

Ensimmäisen lapsen kanssa ahdistuu kaikesta tekemisestä ja tekemättömyydestä ihan turhaan.

Muistakaa, että olette tosi hyviä ja parhaita vanhempia lapsellenne.

❤️

Minä heittäisin huitsin nevadaan nuo neuvot, että pidä huoli parisuhteesta. Jos mies on niin nössö, että lähtee vieraisiin sen takia, kun nainen ei erityisesti ala pitämään huolta parisuhteesta, niin sitten menkööt. Eiköhän se lapsi ole kahden kauppa ja siitä parisuhteesta on pidettävä huolta yhdessä.

Vai onko ihmisillä niin velttoja äijiä, että makaavat vain sohvalla ja odottavat, että yön koliikkivauvaa kantanut vaimo alkaa erityisesti pitämään jollain ihme tempulla huolta siitä parisuhteesta.

Pikemminkin neuvoisin, että tehkää lapsi sellaiselle miehelle, joka tajuaa, että se vauva on yhteinen ja perhe on kummankin juttu ja parisuhde kuuluu kummallekkin. En voi käsittää tätä ajattelua, että naiselle annetaan vastuu pitä parisuhteesta huolta tai muuten mies lähtee vieraisiin. Sitten perkkele menkööt, jos on niin avuton, että ei itse osaa tehdä sen suhteen eteen mitään.

Luulin otsikosta että tässä kysyttiin vinkkejä perseen kasvattamiseen.

Älä ressaa sen imetyksen kanssa. Sujuu jos sujuu.

Esikoista imetin osaimetyksellä pari kuukautta, luovutin ja siirryttiin pulloon.

Nuorempaa päätin imettää pidempään. Nännin päät verillä imetin ja imetin, puolivuotiaana lapsi lopetti itse yösyömiset ja maidontulo tyssäsi viikossa.

Lopputulos: terveet ja normaalit lapset. Paitsi tuolla pidempään imetetyllä atopia ja astma.

Vierailija kirjoitti:

Kantoliinailkaa ja tehkää elämänne just niin vaikeaks kun ite haluatte, MUTTA. Älkää sitten tulko inisemään ettei millään JAKSA. Näitä mameja just on netti täynnä. Lapsia täytyy vaan liikaa tehdä ja sekottaa ne vielä huonolla kasvatuksella ja sitten ihmetellään miks kouluki on nykyään mitä on.. Iso käsi harvinaisille järjenäänille tämmöistä vastaan täällä!!

Ps. Aina voi muuttaa lisäks vaikka sinne savannille liinaan ittwnsä kietomaan! :)

Siis onko tämän kirjoittaja seonnut? Vauvan terveydelle (sekä fyysiselle että henkiselle) lähellä oleminen (vieressä, sylissä, liinassa) on suuri etu ja hyöty. Viiden lapsen kokemuksella kantorepusta on mahtava APU kun vie isompia harrastuksiin, lähtee rentoutumaan metsäpoluille, matkustaessa jne. Siinä voi nukuttaa, imettää, pitää kädet vapaana jne.

Vieressä nukkuessa ei tarvitse heräillä öisin, vain hieman havahtuu syöttämään kainalokaveria ja aamulla pirteänä päivään. Vieressä nukkuvat vauvat oppivat nopeammin hengityksen ja sydämen rytmin. Vauvaa elää läheisyydestä. Ja tästä lapsentahtisuudesta huolimatta (vai sen vuoksi?) meillä on onnistunut omaan sänkyyn siirtymiset 1-2v ilman itkuja. Eli ”totuttamisen katalilla seurauksilla” ei edes ole perää.

Oikeastaan ainoat neuvot on juuri pitää vauvaa lähellä ja opetella tuntemaan oman lapsen tarpeet. Ja pitää itsestä huolta, toki huomioida myös puolisoa:)

Pari käytännön vinkkiä:

Jos vauvalla on taipumus pulauttaa, apteekista saa äidinmaidon sakeuttajaa (jauhetta), jota joko sekoitetaan pullomaitoon tai annetaan erikseen veteen sekoitettuna. Vähensi meillä vaatteidenvaihdon ja uudelleensyöttämisen tarvetta erityisesti öisin.

Jos vauvan nenä on tukkoinen ja tuhisee, sen voi avata laittamalla nenään apteekista saatavia keittosuolatippoja. Parantaa vauvan unen laatua varsinkin flunssa-aikana.

Kannattaa hommata runsaasti sideharsoliinoja, sillä vauva sotkee jatkuvasti kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Samoin pyykinkuivausfasiliteetit on hyvä laittaa kuntoon.

Ainoa ja tärkein sääntö:

JÄTÄ SE SIKA AP!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

P.S. Lisään vielä, että mikäli imetys ei suju, osta reippaasti korviketta. Niin yksinkertaista se on. Imetykselle syyllistäminen on ihan käsittämätöntä nykyään. Ja aivan turhaa. Jos ei suju - älä ahdistu. Kaupasta sitä korviketta saa ja hyvin kasvaa silläkin. Näin tein eikä lapsella ole koskaan ollut esim. allergioita, millä minua peloteltiin.

Jos imetys ei suju, saa siihen apua ja tukea neuvolasta ja imetysohjaajilta.  Äidin on tärkeää myös syödä ja juoda riittävästi ja olla mahdollisimman paljon vauvan lähellä. Ja yleisestä uskomuksesta poiketen, se että lapsi haluaa olla koko ajan rinnalla, ei ole merkki siitä että maito ei riitä, vaan siitä että lapsi tilaa lisää maitoa. Maidon riittävyydestä kertovat ihan muut merkit. Äidinmaito on lapselle parasta mahdollista ravintoa. 

Imetys ei välttämättä ole helppoa, mutta toivoisin jokaisen äidin haluavan lapsen parasta ja jättävän oman edun edes lapsen vauva-ajaksi taka-alalle. 

Vierailija kirjoitti:

Pari käytännön vinkkiä:

Jos vauvalla on taipumus pulauttaa, apteekista saa äidinmaidon sakeuttajaa (jauhetta), jota joko sekoitetaan pullomaitoon tai annetaan erikseen veteen sekoitettuna. Vähensi meillä vaatteidenvaihdon ja uudelleensyöttämisen tarvetta erityisesti öisin.

Jos vauvan nenä on tukkoinen ja tuhisee, sen voi avata laittamalla nenään apteekista saatavia keittosuolatippoja. Parantaa vauvan unen laatua varsinkin flunssa-aikana.

Kannattaa hommata runsaasti sideharsoliinoja, sillä vauva sotkee jatkuvasti kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Samoin pyykinkuivausfasiliteetit on hyvä laittaa kuntoon.

Jos vauva pulauttelee jatkuvasti, kannattaa ihan ensimmäiseksi käydä lääkärillä varmistamassa ettei kyse ole refluksista tai allergioista. Imetysdieetti auttaa näihin ongelmiin. 

Vauvat eivät välttämättä "sotke kaikin mahdollisin tavoin". Toiset vauvat eivät puklaa ollenkaan. Ihan perus pesukone ja kuivausteline riittää myös lapsiperheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ressaa sen imetyksen kanssa. Sujuu jos sujuu.

Esikoista imetin osaimetyksellä pari kuukautta, luovutin ja siirryttiin pulloon.

Nuorempaa päätin imettää pidempään. Nännin päät verillä imetin ja imetin, puolivuotiaana lapsi lopetti itse yösyömiset ja maidontulo tyssäsi viikossa.

Lopputulos: terveet ja normaalit lapset. Paitsi tuolla pidempään imetetyllä atopia ja astma.

Äidinmaito on lapselle parasta ravintoa. Imetyksen ongelmiin saa tukea. Nännin päät verillä ei ole normaalia. Kannattaa käydä imetysohjaajalla tarkistamassa että ote on oikea ja ettei suun jänteet ole liian kireät. Näihin saa apua. 

Maidon tulo ei tyssää viikossa. Jos äiti pitää huolta omasta ravitsemuksestaan ja imettää lapsentahtisesti, ei maidon tulo niin vain lopu. 

Mulla on muutama ystävä jotka katuvat että totuttivat vauvansa tiettyihin tapoihin. Yksi vauva nukkui aina säkkipimeässä huoneessa. Seuraus oli että ei osaa nukkua kuin pimeässä. Kauhea rumba ripustaa peittoja ym ikkunoihin kun ollaan poissa kotoa vaikka lomalla. Toisen ystävän vauva oppi nukahtamaan vain äidin vasempaan kainaloon vanhempien parisängyssä. Samalla piti hypistellä äidin tukkaa. Äidille tuli pieni paniikki kun toinen lapsi oli tuloillaan. Huomasi siinä sitten että kuinkas tässä nyt pärjätään kun on vastasyntynyt ja taapero jolla on nämä nukahtamisrituaalit.

Pointtini on on että vauvoja ja taaperoita ei pitäisi totuttaa mihinkään ehdottomiin rituaaleihin tai olosuhteisiin ellei ole valmis jatkamaan hommaa jopa vuosia. Auttaa paljon tulevaisuudessa jos vauva tottuu nukahtamaan valoisassa ja pimeässä, äidin kanssa, isän kanssa ja yksin. Ja muutenkin elämään erilaisissa olosuhteissa. Ilman hirmu tiukkoja sääntöjä.

Vinkki numero yksi: älä kysy neuvoja vauva-palstalta. Tämän vinkin sain neuvolasta, kun olin raskaana.

Tässä keskustelussa on koko maailmanhistorian ällöttävin otsikko.

Täällä on jo valtavasti tosi hyviä neuvoja. Tässä siis vähän eri näkökulmaa vaihteeksi.

1. Et voi suunnitella ja päättää millainen tai kuka lapsesi on. Kun hän syntyy, hän on varmasti aivan yllättävä oma itsensä ja tehtäväsi on tutustua häneen sellaisena kuin hän on.

2. Sukupuolesta ja ominaisuuksista huolimatta anna hänelle kaikki mahdollisuudet elämässä. Ihan niinkin yksinkertaisesti, että opeta poika tunnistamaan ja puhumaan tunteista. Anna tytön treenata aivojaan rakennuspalikoilla (Legot ym).

3. Ole läsnä ja opeta mieluummin asioita kuin toisit kotiin valtavasti tavaraa. Lue ja keskustele lapsen kanssa kuin arvokkaan ihmisen, jonka kysymykset otetaan todesta.

4. Opeta pärjäämään toisten kanssa, harjoittele yhdessä lapsen kanssa sosiaalisia taitoja pienestä pitäen.

Onkohan ap taas joku toimittaja? Aika avuttomaksi on journalismi mennyt siinä tapauksessa.