Juhannus ei ole ryyppyjuhla

Juhannus on kirkollisesti Johannes Kastajan muistopäivä. Johannes teki tietä Messiaalle, Jeesukselle, joka kuoli ristillä meidän puolestamme jotta me saisimme elämän. Sinä. Ja minä.

Juhannus on keskikesän kaunis juhla. Jo joutui suvi suloinen. Kauniisti nyt koristaapi joka paikkaa kukkanen. Juhannus on luonnon juhlaa, jylhän kuusiston ja heleän koivikon. Juhannus on linnunlaulua, laineen liplatusta, sateen tanssia ja hiljaista, tyyntä järven selkää.

Juhannus tulee, olimmepa yksin tai yhdessä, kaupunkiyksiössä tai vuokramökillä. Juhannuksena saa rauhoittua. Juhannuksena saa hetken hengähtää. Juhannuksena on lupa ajatella, että kaikki on ihan hyvin, Suuremmissa Käsissä, tuntuipa minusta miltä tuntui. Saan tuntea tyhjyyttä, tuskaa, epävarmuutta, kaipausta, onnea, iloa, tasapainoa, kaikkia tunteita.

Silti huominenkin kannattaa katsoa, huomisen sivu kääntää. Myös juhannuksen, niin kuin kuolemankin, jälkeen on elämää.

Toivotan sinulle juuri sopivaa juhannusta