Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten laittaa rajat vanhemmalle?
19.06.2019 |
Mulla on vähän omituinen ongelma: isäni tuppaa meille parin viikon välein kylään ja vaikka se rasittaa koko perhettä, en saa kiellettyä. Taustalla vaikuttaa se, että isäni alkoholismi ja mielenterveysongelmat, koko perheeseen kohdistunut henkinen väkivalta ja minuun kohdistunut fyysinen väkivalta tekivät lapsuudestani vaikean.
Aikuisiällä välit isään ovat jossain määrin normalisoituneet (isäni ei enää juo ja mielikin on tasapainossa, kohtelee minua ihan hyvin), mutta läheisiä emme ole ja keskustelu on aina vaikeaa ja kankeaa. Elän ruuhkavuosia - monta lasta, paljon töitä ja muita velvollisuuksia, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta kahden viikon välein yksi päivä pitää pyhittää sille, että isä istuu olohuoneessa ja yritän saada hänen kanssaan keskustelua aikaiseksi.
Tiedän, että pitäisi pistää rajat sen mukaan, mikä on meidän perheelle sopivaa. Mutta en osaa! Isä soittaa ja kysyy suunnitelmistamme, ja kun kerron mitä ohjelmaa meillä on, hän ilmoittaa niiden puitteissa, koska tulee. Sitten en vaan osaa enää lonkalta keksiä mitään (enkä muutenkaan osaa valehdella) enkä uskalla kieltäytyä. Ärsyttää, koska kaipaisin oikeasti sitä vapaata, ohjelmatonta aikaa oman perheen kesken, mutta isäni "varastaa" sen :-/ Miten saisin kasvatettua sen selkärangan, mikä tämän tilanteen ratkaisisi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Itse rajasin omaa äitiäni (hän vaati tilille joka kuukausi rahaa, koska oli meitä lapsia elättänyt meidän ollessa pieniä)
Ja kysyin kerran mihin hänen eläkkeensä katoaa ja pyysin selitystä mihin meidän lasten ns avustus rahat menevät..Vastaus oli huutamista, haukkumista, syyllistämistä ja lopuksi katkaisi välit ilmoittamalla ettei ikinä halua nähdä minua ja hänen haudalleen minulla ei ole mitään asiaa.
Sori, vähän off topic, mutta tuo uhkaus ”sulla ei sitten oo mun haudalle mitään asiaa” on jotenkin huvittava. Ikään kuin me kaikki rampattaisiin jatkuvasti hautausmaalla itkemässä kiven ääressä. Kaipaamiseen ei tarvita mitään hautapaikalla käyntiä.
Ja mitä väliä sillä ylipäänsä vainajalle on, käykö siellä haudalla kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan että tällä viikolla ei käy, älä yritä selitellä mitään. Vähennät siis käyntejä ensin kertaan kuukaudessa, sitten joka toinen kk ja lopulta 2 kertaa vuodessa
Jos ap:n aloitus käsittelisi exää, joka on vuosia hakannut ja kiusannut ja änkee yhä eron jälkeen väkisin kylään pitkäksi aikaa, niin aika erilaisia vastauksia tulisi. Ap, sinun ei ole mikään pakko olla isäsi kanssa tekemisissä, jos se tuntuu sinusta pahalta. Pidä huolta itsestäsi, isäsi ei ole sinun vastuullasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n aloitus käsittelisi exää, joka on vuosia hakannut ja kiusannut ja änkee yhä eron jälkeen väkisin kylään pitkäksi aikaa, niin aika erilaisia vastauksia tulisi. Ap, sinun ei ole mikään pakko olla isäsi kanssa tekemisissä, jos se tuntuu sinusta pahalta. Pidä huolta itsestäsi, isäsi ei ole sinun vastuullasi.
Huono vertaus. Harva nyt ottaa mukavaakaan exää parin viikon välein luokseen. Ap, voisitko yrittää saada isäsi tekemään jotain lasten kanssa? Vaikka oma isäni ei ollut minua kohtaan kummoinenkaan (viina maistui ja selvinpäin äreä), hän on ollut hyvä vaari lapsilleni, joille onneksi jää ihan toisenlaiset muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n aloitus käsittelisi exää, joka on vuosia hakannut ja kiusannut ja änkee yhä eron jälkeen väkisin kylään pitkäksi aikaa, niin aika erilaisia vastauksia tulisi. Ap, sinun ei ole mikään pakko olla isäsi kanssa tekemisissä, jos se tuntuu sinusta pahalta. Pidä huolta itsestäsi, isäsi ei ole sinun vastuullasi.
Huono vertaus. Harva nyt ottaa mukavaakaan exää parin viikon välein luokseen. Ap, voisitko yrittää saada isäsi tekemään jotain lasten kanssa? Vaikka oma isäni ei ollut minua kohtaan kummoinenkaan (viina maistui ja selvinpäin äreä), hän on ollut hyvä vaari lapsilleni, joille onneksi jää ihan toisenlaiset muistot.
Sepä kiva. Minun isäni kylässä ainoastaan mököttää ja / tai puhuu loputtomiin itsestään eikä edes pyynnöstä suostu huomioimaan lapsenlapsiaan. Samaistun siksi ap:n asemaan. Osa ihmisistä ei vain koskaan kasva henkisesti aikuisiksi, vaan kaikki pyörii ainoastaan oman navan ympärillä. Kiinnostusta omiin lapsiin tai heidän lapsiinsa ei pysty pakottamaan. Se joko on ihmisellä luonnostaan tai sitten ei. Ei kaikkien tulisi lisääntyä, koska heistä ei vain ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä! Olin ulkona välillä :) Kiitos näkökulmista, niistä on hyötyä! Isäni varmasti kokee, että hän helpottaa yhteydenpitoamme ja on vaatimaton vieras. Hän esimerkiksi tuo aina jotain kahvileipää mukanaan eikä odota, että näkisin vaivaa. Hän myös pelaa lasten kanssa sekä auttaa kotijutuissa, korjailee jotain tai leikkaa pensasaitaa yms.
Toisaalta tuntuu, että isä ei kuuntele tai ota huomioon sitä, millä tavalla tapaamiset sopisivat minulle. Jos esim. pyydän, että hän tulisi neljän jälkeen (koska teen töitä kotona) niin hän vain ilmoittaa, että tulee kuitenkin kahdelta ja minä voin siitä huolimatta tehdä ihan rauhassa töitä (enkä voi, koska en pysty keskittymään isän istuessa samassa huoneessa ja hän myös keskeyttää jutuillaan). Tai jos sanon, että olemme kotona vasta kuudelta niin hän tulee silti oman aikataulunsa mukaan esim. viideltä ja soittaa, että hän täällä odottaa pihassa, mutta tulkaa sitten kun ehditte... Ja niinpä koen painetta kiirehtiä kotiin.
Tuokin on hyvä idea, että voisimme vuorokerroin käydä hänen luonaan, jos silloin pystyisin paremmin hallitsemaan tilanteita.
Tiedän, että tämä on johtamishuttua, mutta saattaa silti toimia.
Sen sijaan, että olet passiivinen, isäsi tekee ehdotukset, etkä saa kieltäydytyksi, niin muutu aktiiviseksi toimijaksi. Silloin ohjaus on käsissäsi. Katso etukäteen kalenterista joku aika kuukauden päähän ja toiminta, missä isäsi on mukana. Kun isäsi seuraavaksi soittaa, niin ehdotat tätä aikaa. Jos puheluita vielä tulee, niin sano, että puhutaan sitten kun tavataan kuukauden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä on johtamishuttua, mutta saattaa silti toimia.
Sen sijaan, että olet passiivinen, isäsi tekee ehdotukset, etkä saa kieltäydytyksi, niin muutu aktiiviseksi toimijaksi. Silloin ohjaus on käsissäsi. Katso etukäteen kalenterista joku aika kuukauden päähän ja toiminta, missä isäsi on mukana. Kun isäsi seuraavaksi soittaa, niin ehdotat tätä aikaa. Jos puheluita vielä tulee, niin sano, että puhutaan sitten kun tavataan kuukauden kuluttua.
Kiitos, hyvä ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että tällä viikolla ei käy, älä yritä selitellä mitään. Vähennät siis käyntejä ensin kertaan kuukaudessa, sitten joka toinen kk ja lopulta 2 kertaa vuodessa
Tämä on hyvä neuvo.
Tiedän, että tämä on tosi vaikeaa mutta jos on sovittu klo 16 ja isä ilmestyy paikalle klo 14 niin älä päästä sisään. Järjestä mahdollisuuksien mukaan niin, että hän ei tajua sinun olevan kotona mutta voit sanoa ihan oven läpi, että teet töitä ja olet tavattavissa klo 16 kuten sovittiin. Tuntuu epäkohteliaalta mutta hän se superepäkohtelias on, kun tulee 2 TUNTIA etuajassa, vielä työpäivänäsi.
Alue: Aihe vapaa
Mun isäni oli myös alkoholisti. Äitini kuoleman jälkeen ruvettiin olemaan enemmän yhteyksissä (sitä ennen ei juteltu koskaan edes puhelimessa). Halusin pitää hyvät välit, koska hän selvästi katui sitä, miten käyttäytyi minua kohtaan, kun olin lapsi ja piti lapsistani. Mutta en minäkään häntä koko päiväksi olisi jatkuvasti olisi ottanut pönöttämään. Tehtiin niin, että vuoroteltiin. Kun oli minun vuoroni vietailla, pystyin venyttämään vierailua vaikka useammalla viikolla ja sitten, kun menimme kahville, oli helppo liueta pois, kun siltä tuntui.