Lue keskustelun säännöt.
MIKSI alakouluikäinen lapsi ei moikkaa luokkakaveriaan tai tuttua?!
19.06.2019 |
On alkanut ärsyttää, kun oma lapsi näkee tutun vaikka kaupassa tai uimarannalla ja sanoo tälle "Moi". Ja sitten se tuttu lapsi ei sano mitään takaisin, hyvässä lykyssä katsoo ihan muualle ihan tahallaan.
Miksi? Huomaan, että omalle tytölle on tullut tästä jo harmi muutaman kerran, enkä ole osannut sanoa siihen sitten muuta kuin että toisia ei ole opetettu hyville käytöstavoille.
Oletteko muut huomanneet saman?
Kommentit (26)
Lapsesi on luokan pahin kiusaaja, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän vartaan pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin tätä kerran omalta lapseltani ja hän sanoi, että tuo kiusaa aina kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tätä kerran omalta lapseltani ja hän sanoi, että tuo kiusaa aina kaikkia.
Hesellä kerran ihmettelin kuinka lapsen käytös muuttui kun näki luokkakaverinsa eikä oikein olisi tahtonut nähdä tätä ja kiusaaminenhan sieltä taustalta löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on luokan pahin kiusaaja, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän vartaan pitkin.
Mutta eihän nyt minun lapseni vaan ne muut!
Lapset vielä harjoittelevat sosiaalisia taitoja. Erilaiset ympäristöt joissa kohtaavat tuttuja voivat olla hankalia. Esimerkiksi koulussa on jo totuttu näkemään niitä kavereita ja ne tilanteet ovat hallussa. Mutta jossain muualla voi olla lapselle hankalaa toimia samoin. Tämä tietysti muuttuu kun ikää tulee.
Mutta tuohon että heti nostetaan kiusaaminen ja muu oletettu ikävä toiminta esille, kertoo lähinnä kirjoittajan asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni ei ole kiusaaja. Ymmärrän että se on ensimmäinen ja helppo ajatus tällaisessa. Mutta kun oma lapsi on aina ollut varautunut ja ujo, ja välillä sitten harjoitellaan muiden kohtaamista ihan senkin takia että edessä on koulun vaihto. Että siis olisi edes aavistuksen helpompaa joku sitten syksyllä.
Ja kun toinen saa sanottua sen moin ja sitten se moikattu lapsi vain kävelee nenä pystyssä ohi 🙄 Oma sydän vähän särkyy ja alkaa ärsyttää. Ehkä syyttä, ehkä ei. Siksi kysyn kokemuksia. Ap
Minun 8-vuotias tyttäreni on ihan älyttömän ujo! Ei uskalla moikata. Itse olin ihan samanlainen lapsena. Lapseni moni kaverikin on yhtä ujo.
Ei kaikki lapset ole reippaita ja rohkeita. Ja lastani ärsyttää ne kaverit, jotka hyökkäävät heti halaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska he ei ole sinun lapsia vaan muiden kakaroita.
Jotkin lapset eivät vaan tervehdi kavereitaan vanhempien nähden. Tämä on tuttua myös aikuisten maailmassa, että esim baarituttuja ei tervehditä muualla kuin baarissa ja,työkavereita vaan töissä. Älä ole huolissasi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole kiusaaja. Ymmärrän että se on ensimmäinen ja helppo ajatus tällaisessa. Mutta kun oma lapsi on aina ollut varautunut ja ujo, ja välillä sitten harjoitellaan muiden kohtaamista ihan senkin takia että edessä on koulun vaihto. Että siis olisi edes aavistuksen helpompaa joku sitten syksyllä.
Ja kun toinen saa sanottua sen moin ja sitten se moikattu lapsi vain kävelee nenä pystyssä ohi 🙄 Oma sydän vähän särkyy ja alkaa ärsyttää. Ehkä syyttä, ehkä ei. Siksi kysyn kokemuksia. Ap
Sydämesi särkyy, kun YKSI lapsi ei tervehdi? Ja nyt iltaisin lapsen kanssa oikein vellotte tässä asiassa, ettei lapsesi unohda kuinka silloin kerran alakoulussa tämä yksi kaveri käveli ohi?
Ei kaikki aikuisetkaan tervehdi edes naapureitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa se että jotkut eivät tervehdi esim työkavereita muuten kuin töissä, ihan kuin ne työkaverit olisivat jotain toisen luokan kansalaisia joita ei tarvitse huomioida muualla. Eihän niiden kanssa tarvitse mitään ylimpiä ystäviä olla mutta jos kauppareissulla vastaan kävelee niin onko liikaa vaadittu jos tervehtii? Nämä ihmiset eivät tervehdi varmaan myöskään kaupan kassaa, bussikuskia, siivoojaa tai naapuria. Missä tilanteessa oletatte sitten että teitä tervehditään? Onko käynyt joskus niin että olette itse moikanneet tuttavaanne ja tämä ei olekaan vastannut?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa se että jotkut eivät tervehdi esim työkavereita muuten kuin töissä, ihan kuin ne työkaverit olisivat jotain toisen luokan kansalaisia joita ei tarvitse huomioida muualla. Eihän niiden kanssa tarvitse mitään ylimpiä ystäviä olla mutta jos kauppareissulla vastaan kävelee niin onko liikaa vaadittu jos tervehtii? Nämä ihmiset eivät tervehdi varmaan myöskään kaupan kassaa, bussikuskia, siivoojaa tai naapuria. Missä tilanteessa oletatte sitten että teitä tervehditään? Onko käynyt joskus niin että olette itse moikanneet tuttavaanne ja tämä ei olekaan vastannut?
En oleta, että minua tervehditään missään tilanteessa. Käytössäännöt ei vaan minusta ole niin tiukat kuin ennen. Eikä itsetuntoni ei ole kiinni siitä huomaako joku minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole kiusaaja. Ymmärrän että se on ensimmäinen ja helppo ajatus tällaisessa. Mutta kun oma lapsi on aina ollut varautunut ja ujo, ja välillä sitten harjoitellaan muiden kohtaamista ihan senkin takia että edessä on koulun vaihto. Että siis olisi edes aavistuksen helpompaa joku sitten syksyllä.
Ja kun toinen saa sanottua sen moin ja sitten se moikattu lapsi vain kävelee nenä pystyssä ohi 🙄 Oma sydän vähän särkyy ja alkaa ärsyttää. Ehkä syyttä, ehkä ei. Siksi kysyn kokemuksia. Ap
Se, että oma lapsesi vetäytyy ujouttaa voi johtaa tähänkin, että muut lapset ei oikein halua tehdä tuttavuuttaa lapseesi, kun ne kaikki ihmisuhteet on kahden kauppaa, jossa pitäisi itsekin antaa jotakin. Ehkä siellä on taustalla sitäkin, että lapsesi on ollut se joka ei ole huomannut muita. Sillä sitä saa mitä tilaa.
Öö... tapahtuuko tätä siis useamman luokkakaverin kanssa vai yhden? Omani (11v) on yksinkertaisesti niin ujo, että ei uskalla sanoa muille kuin parhaimmille kavereilleen. Usko pois, että tästä joka kerta lapselle sanotaan, mutta ei tunnu auttavan...
Minä en yksinkertaisesti tunnista puolituttuja, jos näen heidät eri ympäristössä kuin normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole kiusaaja. Ymmärrän että se on ensimmäinen ja helppo ajatus tällaisessa. Mutta kun oma lapsi on aina ollut varautunut ja ujo, ja välillä sitten harjoitellaan muiden kohtaamista ihan senkin takia että edessä on koulun vaihto. Että siis olisi edes aavistuksen helpompaa joku sitten syksyllä.
Ja kun toinen saa sanottua sen moin ja sitten se moikattu lapsi vain kävelee nenä pystyssä ohi 🙄 Oma sydän vähän särkyy ja alkaa ärsyttää. Ehkä syyttä, ehkä ei. Siksi kysyn kokemuksia. Ap
Se, että oma lapsesi vetäytyy ujouttaa voi johtaa tähänkin, että muut lapset ei oikein halua tehdä tuttavuuttaa lapseesi, kun ne kaikki ihmisuhteet on kahden kauppaa, jossa pitäisi itsekin antaa jotakin. Ehkä siellä on taustalla sitäkin, että lapsesi on ollut se joka ei ole huomannut muita. Sillä sitä saa mitä tilaa.
Aha, että sitten kun ujo lapsi uskaltaa sanoa moi, niin sille ei vastata? Koska sitä saa, mitä tilaa.
Jos se toinenkin lapsi on ujo eikä uskalla tervehtiä kun ei ollut aikuista turvana kuten oli sinun lapsella? Sinä tuomitset heti huonotapaiseksi ottamatta huomioon että tämä piirre voi olla jollakin muullakin lapsella kuin vain SINUN.
Vierailija kirjoitti:
Öö... tapahtuuko tätä siis useamman luokkakaverin kanssa vai yhden? Omani (11v) on yksinkertaisesti niin ujo, että ei uskalla sanoa muille kuin parhaimmille kavereilleen. Usko pois, että tästä joka kerta lapselle sanotaan, mutta ei tunnu auttavan...
Useamman. Esimerkiksi olimme bussipysäkillä ja ohi käveli kaksi tyttöä samalta luokalta, ja kumpikaan ei katsonut päinkään, vaikka kauempana kyllä varmasti näkivät. Oma lapseni siinä yritti moikata, mutta ei saanut vastakaikua. Ja sama eilen rannalla, kun kävelimme ohi. Eri tyttö kyseessä.
Tässä siis kyse, että ei vastata siihen tervehdykseen ja ollaan kuin lapseni olisi ilmaa heille. Ap
En ole. Aina, kun lapseni tapaa jonkun tutun he halaa ja rupattelevat iloisesti.