Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisesti, kannattaako bipon lisääntyä?
18.06.2019 |
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka kulkee meillä suvussa.
Lääkärin kanssa olen jo asiasta keskustellut, koska lääkityksen kanssa on mietittävää.
Olen ollut suhteellisen oireeton jo pari vuotta, koska minulla on erinomainen lääkitys, joka kuitenkin täytyy lopettaa raskauden ja imetyksen ajaksi.
Muuten lääkäri ei ottanut kantaa raskauden yrittämiseen, hän ei kai sitä saa tehdä.
Nyt on lääkitysasiat selvitetty, kierukka on kuitenkin edelleen paikoillaan.
Mukana tietenkin myös (terve) isäehdokas, avomieheni.
Vielä on mahdollista perääntyä, jos saatte käännettyä pääni. Kannattaako kaksisuuntaista sairastavan lisääntyä ollenkaan?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas natseilua, vain terve vahva yksilö saa lisääntyä?
Ei. Kokemusta raskausajalta ja hoitoajalta. Raskasta koko suvulle. Lapsen etu on terve vanhempi ja terve oma tulevaisuus. Sairastumisriski on niin suuri. Haluatko todella lapsellesi saman sairauden? Lapsen voit saada muutenkin, jos se on välttämötöntä. Lahjoittajan munasolulla, adoptiolla, sijaisvanhempana jne.
Vierailija kirjoitti:
Taas natseilua, vain terve vahva yksilö saa lisääntyä?
Jos rakastaa lastaan, ei anna hänen syntyä sairaana ja sairaalle ja epävakaalle vanhemmalle. Sitä on aito välittäminen. Lapsen etu on tärkeintä, ei vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kokemusta raskausajalta ja hoitoajalta. Raskasta koko suvulle. Lapsen etu on terve vanhempi ja terve oma tulevaisuus. Sairastumisriski on niin suuri. Haluatko todella lapsellesi saman sairauden? Lapsen voit saada muutenkin, jos se on välttämötöntä. Lahjoittajan munasolulla, adoptiolla, sijaisvanhempana jne.
Kyllä täällä tiedetään vähän adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta. Niihin on tiukat kriteerit. Pitää olla vanhempien terveitä, hyvät tulot yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkyys. Minulle lapsi. Minulle oma lapsi. Minulle vaikka muut kärsisivät. Vaikka isä, lapsi ja muut ympärillä kärsisivät, minulle lapsi. Minä olen tärkein.
Ei kai se periytyvyysaste edes ole mitenkään korkea tuossa eikä muissakaan psyykkisissä sairauksissa. Enemmän huolestuttaa tuo, että joudut olemaan ilman lääkitystä raskauden ja imetyksen ajan. Raskauden aikaiset ja sen jälkeiset hormonimyrskyt koettelevat usein sellaisenkin äidin mielenterveyttä, jolla ei ole taustalla aiempaa psyykkistä oireilua. Oletko pysynyt lääkityksen avulla oireettomana vai onko sulla jaksoja jolloin oireilet ja kuinka vahvasti? En erityisesti kannustaisi lapsenhankintaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kokemusta raskausajalta ja hoitoajalta. Raskasta koko suvulle. Lapsen etu on terve vanhempi ja terve oma tulevaisuus. Sairastumisriski on niin suuri. Haluatko todella lapsellesi saman sairauden? Lapsen voit saada muutenkin, jos se on välttämötöntä. Lahjoittajan munasolulla, adoptiolla, sijaisvanhempana jne.
Kyllä täällä tiedetään vähän adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta. Niihin on tiukat kriteerit. Pitää olla vanhempien terveitä, hyvät tulot yms.
No siinähän se tuli! Ei anneta lasta sairaalle vanhemmalle. Ei siis myöskään ole oikein tehdä sairaana sairasta lasta.
Kummitädillä on bipo. Maanisessa vaiheessa hän oli UPEIN, PARAS, KAUNEIN, ÄLYKKÄIN, RIKKAIN, SEKSIKKÄIN ja NOKKELIN.
Ei ollut.
Me muut olimme hänen mukaansa ymmärtämättömiä idiootteja ja vastakkaista sukupuolta hän ahdisteli.
Masennusvaihetta on kestänyt vuosia ja hän on eristäytynyt kotiinsa ja suostuu tapaamaan vain kahta ihmistä. Deekua, joka kantoi hänelle maanisessa vaiheessa viinaa ja sukulaista, joka hoitaa hänen asioitaan ja käy hänen puolestaan kaupassa.
Vaikea ottaa kantaa tilanteeseesi, mutta olisiko sinusta hoitamaan lasta vakavasti mt-ongelmaisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kokemusta raskausajalta ja hoitoajalta. Raskasta koko suvulle. Lapsen etu on terve vanhempi ja terve oma tulevaisuus. Sairastumisriski on niin suuri. Haluatko todella lapsellesi saman sairauden? Lapsen voit saada muutenkin, jos se on välttämötöntä. Lahjoittajan munasolulla, adoptiolla, sijaisvanhempana jne.
No, ei kyllä psyykkisesti sairas voi saada lasta noilla mainituilla keinoilla ja hyvä niin.
Rehellisesti sanoen ei kyllä kannata. En halua loukata mutta lähipiirissä on tätä periytymistä eikä se ole kovin hääviä ollut näille lapsille olla bipoäidin lapsi eli heidän lapsuutensa on osin aika kamala äitinsä käytöken vuoksi. Tosin lääkkeet kehittyvät ja muu hoito mutta joillakin mt-ongelmilla on tapana periytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas natseilua, vain terve vahva yksilö saa lisääntyä?
Huostaanotettuja lapsia on kymmeniä tuhansia. Minä en haluaisi tai uskaltaisi riskeerata oman lapseni tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Periytyy lapsellekin.
Pienehkö periytymisen mahdollisuus ei ole tässä se suurin huolenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa,että joku muukin miettii tätä.Olen myös mielenterveysongelmainen nainen ja pohtinut jo pidemmän aikaa lisääntyäkö vai ei.
Synkimpinä hetkinäni nuoruudessa muistan miettineeni miten olisi vaan parasta kaikille,että olisin kuollut.Jostain kumpuava tuska oli liikaa kannettavakseni.Tämä on ehkä se tärkein asia mitä mietin - en halua lapselleni mahdollisesti samaa kohtaloa.
Tietenkin on mahdollisuus,että lapsi on psyykkisesti terve ja kaikki menee hyvin.
Kuitenkin pelottaa se toinen mahdollisuus,mutta jäänkö silloin paitsi ainutlaatuisesta tapahtumasta ihmiselämässä ja naiseudessa?
Jos pysyt lääkityksellä läpi elämäsi, niin kyllä. Muutoin lapsesi elämä voi olla yhtä helvettiä sairautesi aiheuttaman käytöksesi vuoksi. Meillä äitimme sairaus ei periytynyt lapsilleen, vaikka varmaan kannamme geeniä. T: 40-v terve bipon lapsi
Vierailija kirjoitti:
Jos pysyt lääkityksellä läpi elämäsi, niin kyllä. Muutoin lapsesi elämä voi olla yhtä helvettiä sairautesi aiheuttaman käytöksesi vuoksi. Meillä äitimme sairaus ei periytynyt lapsilleen, vaikka varmaan kannamme geeniä. T: 40-v terve bipon lapsi
Ap joutuu jättämään lääkityksen pois raskauden ja imetyksen ajaksi. Liian pitkä aika.
Mielenterveysongelmaisena eläminen on rankkaa. Elämä lapsen kanssa on rankkaa. Vielä rankemmaksi menee, jos nämä kaksi asiaa yhdistää. Vanhemmuus on 24/7 työtä ja silloinkin kun ei jaksa pitää jaksaa.
Ei kannata lisääntyä minkään mielenterveysongelmaisen. Vaikka ikävältä kuulostaa niin ei pidä. Onhan näitä kampanjoita ollut että mieleneterveysongelmat ei tartu ja ole ystävä mielenterveysongelmaiselle ja mielenterveysongelmainen on samanlainen ystävä kuin muutkin, mutta kun ei ole, eikä ole vanhempanakaan. Mielenterveysongelmaiset ei vain itse hahmota miten rasittavia ovat ja raskaita, miten kuluttavaa heidän käytöksensä on kaikille joiden kanssa he on tekemisissä. Mieti ansaitseeko lapsi elää ihmisen kanssa joka suurimman osan ajasta elää siinä minäkuplassa jossa kaiken keskiössä on omat masennukset ja omat hypot, maniat ja hoidot. Lapsi ei missään saa kuvaa normaalista elämästä ja miten eletään normaalien ihmisten kanssa kun oppii vanhempansa takia outoja käytösmalleja ja kuuntelemaan sairaan vanhempansa mielenliikkeitä. Ei mielenterveysongelmainen vain pysty keskittymään lapsensa hoitoon eikä tarjoamaan sellaista turvaa kuin normaali vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa,että joku muukin miettii tätä.Olen myös mielenterveysongelmainen nainen ja pohtinut jo pidemmän aikaa lisääntyäkö vai ei.
Synkimpinä hetkinäni nuoruudessa muistan miettineeni miten olisi vaan parasta kaikille,että olisin kuollut.Jostain kumpuava tuska oli liikaa kannettavakseni.Tämä on ehkä se tärkein asia mitä mietin - en halua lapselleni mahdollisesti samaa kohtaloa.
Tietenkin on mahdollisuus,että lapsi on psyykkisesti terve ja kaikki menee hyvin.
Kuitenkin pelottaa se toinen mahdollisuus,mutta jäänkö silloin paitsi ainutlaatuisesta tapahtumasta ihmiselämässä ja naiseudessa?
Miettikää ennenkaikkea sitä, kykenettekö huolehtimaan ja ottamaan vastuuta lapsesta ja tarjoamaan hänelle tasapainoista, normaalia perhe-elämää.
Alue: Aihe vapaa
No, näin lapsen näkökulmasta sanottuna: ei kannata.