Kuinka monella on aidosti sellainen instajuhannus..?
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Meillä on perhejuhannus isovanhempien luona, grillissä taas kaupan valmiiksi marinoitua lihaa, ehkä pari herkkusientä kaverina. Ei skumppaa, ei mansikoita, mutta kai tavallaan ihan rentoa, kun päästään valmiiseen pöytään ilmaseksi.
Kommentit (30)
Meillä on lintuja pesiny kokkotarpeisiin ja jos joku mällipää on aikeissa sytyttää sen siitä huolimatta, järjestän sellaisen shown ettei entiseen ole enää paluuta.
No meillä on. Kokonnutaan maalle kaveriperheiden kanssa yhteen, lapset leikkii yhdessä, aikuiset grillaa lähitilalta ostettuja luomulihoja ja vaihtaa kuulumisia, sitten mennään katsomaan kokkoa järven rantaan, kesämekot hulmuaa, lopulta lapset nukkumaan ja aikuiset saunaan ja paljuun tähtitaivaan alle luonnonrauhaan.
Tähän kaikkeen liittyy toki se, että lapset riitelee, nukkuu huonosti vieraassa paikassa eikä suostu syömään pahaa grilliruokaa. Lihat paistuu vähän ylikypsiksi ja on sitkeitä. Kokolla on niin paljon väkeä, ettei siellä oikeasti nää mitään. Jatkuva sosiaalisena oleminen uuvuttaa ja sunnuntaina on kiva taas tulla kotiin.
Itse lähden purjehtimaan. Mikä ihme on oikea instajuhannus?
Miten aito se instajuhannus muuten on? Taitaa olla pelkkiä kauniita kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotijuhannus. Saunotaan ja grillataan ja katsotaan joku elokuva jne... nukutaan pitkään.
Onni on, kun ei tervitse lähteä ajamaan juhannusruuhkaan, eikä mennä kantovesi sähköttömälle ulkovessa mökille hyttysten syötäväksi.
Kantovesi sähköttömälle ulkovessa mökille? Oi, ihanaa äidinkielen raiskaamista.
Miten olisi vesijohdoton, vessaton ja sähkötön mökki, tai alkeellinen mökki?
Kantovesi kuvaa tilannetta huomatatvasti paremmin kuin vesijohdoton. Vessa on, mutta se on ulkovessa eli hyyskä :D
Vierailija kirjoitti:
Miten aito se instajuhannus muuten on? Taitaa olla pelkkiä kauniita kuvia.
Se on sellainen, jossa kauniisti katetusta pöydästä otetaan kuva, sammuneet örveltävät sukulaiset rajataan kuvan ulkopuolelle.
Meillä ei ole ikinä mitään instajuhannusta.
Jotkut perinteet juhannukseen ovat tulleet kummankin puolelta.
Juhannuksia on vietetty niin Ahvenmalla, appivanhempien luona, kuin Pohjanmaalla vanhempieni kanssa. Aina on ollut mieluisaa ja muistoihin jääviä juhlia.
Nyt ollaan lomalla, ja matkustetaan 20.6. Yhdysvaltoihin tapaamaan mieheni sisarta, joka sai vauvan huhtikuun lopulla.
Juhannus siellä ei todellakaan ole sama asia kuin Suomessa.
Meillä on tietenkin. Olen jo ostanut sekä itselleni että miehelleni ihanat juhannusasut, eli mulle kukkamekon ja miehelle valkoisen pellavapaidan ja hieman revityt vaaleansiniset farkut. Hankin kuvaajan ikuistamaan juhannuksemme. Haluan kuvia, joissa katsomme ihanasti toisiamme silmiin, mieheni upottaa kädet hiuksiini. Lisäksi ruokana tietenkin mansikat suklaaseen kastettuna, kuohuviini, jotai pientä ja sipisteltävää syötävää. Katan juhannuspöydän järven rannalle. Lopuksi rantasaunaan seppele päässä. Ihana juhannus tulossa! <3
Olisi ihan mahdollista päästä yhdistyksen kesäkodille viettämään juhannusta, saunasta uimaan - minusta ihan taivaallista ja harvoin saan nauttia siitä. Mutta, se suuri mutta: sinne ei pääse kuin autokyydillä, enkä tiedä kuka on menossa ja puhelinnumerotkin puuttuu. Kyytiä taas ruinaisin. En ole facessa enkä aio mennäkään. Taksi olisi sinne liian kallis ja todellakaan minun vammoillani ja vuosillani ei sinne enää pyöräillä. Tiekin surkea.
Pihapiirissä kuulema haitarimusiikkia luvassa. No, olenhan viettänyt varmaan kymmeniä jusseja yksin kotona. Ja selvinnyt hengissä.
Ollaan menossa miehen mökille. Jos sinne tulee hänen siskonsa puolisoineen, ajan bussilla takaisin lähellä olevaan kaupunkiin ja vietän juhannuksen vaikka uimarannalla ja pizzan voimin.
Olen aika burna out töistä.