Lue keskustelun säännöt.
Te jotka tiedätte, että ette enää koskaan seurustele
18.06.2019 |
Miten kestätte hellyydenpuutetta? Ikääkin on vasta 32, eli mahdollisesti vuosikymmeniä edessä yksin. Seksisuhteissakaan ei oikein sitä hellyyttä saa, kun miehille riittää se, että omat tarpeet on tyydytetty ja se on siinä. Onko lemmikistä apua?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Lemmikeistä saa seuraa ja ne saattaa hieman vähentää yksinäisyyttä ja parantaa mielialaa ja niiden ansiosta höperöityy vähemmän. Mutta ei ne hellyydenpuutteeseen auta. Sähän saatat elää vielä sata vuotta, joten aika kamalaa jos sen joutuu viettämään ilman läheistä kosketusta. Eikö sulla ole hyviä ystäviä joiden kanssa voisit olla intiimisti? Tai kenties tuosta syystä ihmiset menevät hierontaan ym. He kutsuvat sitä ylelliseksi hemmotteluksi, mutta ehkä he ovat vain surullisia yksinäisiä ihmisiä jotka epätoivoisesti kaipaavat ihmisen kosketusta.
Niin, onhan tämä aika surullista ajatella, että on yksin aina. En kai mä nyt ystävien kanssa sentään ole intiimisti. 😁 Kai se sitten on tyydyttävä siihen panopuun osaan, mutta ei sieltä saa sitä kunnollista läheisyyttä. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon myös etten tule koskaan seurustelemaan.
Kokemukseni mukaan seurani ei ole kiinnostavaa ja viimeisin suhde sisälsi hänen puoleltaan turhautunutta tuhahtelua ja hohhoijaa tyyppisiä vastauksia.
Haluan tulla hyväksytyksi tämmöisenä kuin olen. Normaali työssä käyvänä ja asiansa hoitavana. Matala palkka-alalla työskentelen eli en juurikaan reissaa, pienet on köyhän huvit.
Olen mielummin yksin kuin halveksunnan kohteena.
Halailen tyynyä ja silitän omia hiuksiani.
Säälittävää, eikö.
Sepä se, siitä pitäisi päästä eroon. Toisaalta ei se seurustelukaan takaa sitä hellyyttä.
Jos hellyydenkaipuusta pääsisi täysin eroon, voisi keskittää energiansa paremmin kaikkeen muuhun. Nyt joutuu välillä vähän potkimaan itseään siihen muuhun.
Olisikin joku jota kutsua siksi oikeaksi, mutta en pysty enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderin avulla saan riittävästi seksiä ja se riittää minulle. N37
Vierailija kirjoitti:
Halailen tyynyä ja silitän omia hiuksiani.
Säälittävää, eikö.
Jos silitän itseäni niin musta vain tulee surullinen ja epätoivoinen. Joten en missään nimessä saa silittää itseäni.
Mutta ei, tuo kertomasi ei ole säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinderin avulla saan riittävästi seksiä ja se riittää minulle. N37
Miksi kukaan koskaan tahtoisi pelkkää seksiä?
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Sepä se, siitä pitäisi päästä eroon. Toisaalta ei se seurustelukaan takaa sitä hellyyttä.
Jos hellyydenkaipuusta pääsisi täysin eroon, voisi keskittää energiansa paremmin kaikkeen muuhun. Nyt joutuu välillä vähän potkimaan itseään siihen muuhun.
Joo. Nuorempana pystyi pitämään kaipuuta ja lannistumista loitolla esim addiktoitumalla töihin ja harrastuksiin. Nyt vanhemmiten alkaa väsyä, ei enää jaksa, aina vain vaikeampaa pitää tuota kaipuuta loitolla. Joten aina vain vaikeampaa tehdä töitä tai harrastaa tai nousta sängystä tai tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan seurustellut ja ikää 33 mutta kyllä sitä kaipaisi läheisyyttä ja seksiä vaikkei niitä ole ollenkaan kokenut, kyllä niitä vaan kaipaa eikä se kaipuu ole vähentynyt tässä vuosien saatossa ollenkaan.
m33
Kaltaisesi nainen täällä. Mä halailen edelleen nallea.
”Hellyydenkaipuuta” helpottaa haaveilu, ainakin minulla. 😅 Minulla onkin jo ala-asteikäisestä alkaen ollut ”suhteita” ties kuinka moneen fiktiiviseen hahmoon, tällä hetkellä ikää mittarissa 25 vuotta ja tuntuu, että pahenee vaan. Varsinkin, kun tässä iässä sitä haaveilee sellaisesta ”kuolisin vuoksesi” -tyyppisestä tosirakkaudesta.
Uppoudun näihin mielikuvitusmaailmoihini niin, että saattaa hujahtaa tuntikausiakin ihan huomaamatta, ja monesti kotona ollessani saatan myös eläytyä mielessäni käymäni tarinan tapahtumiin. Saatan nauraa ja itkeäkin yksikseni, ihan vain niille omille mielikuville. Ja monet keskustelutkin ovat mielekkäämpiä kuin tosielämässä. 😂
Voisi toki olla raastavampaa, jos haaveilisin esim. jostain oikeasta, mutta silti saavuttamattomissa olevasta ihmisestä, joten onneksi mielenkiintoni keskittyy fiktiivisiin hahmoihin. Eivätkä minun mielitiettyni kovinkaan usein ole edes ns. tavallisia ihmisiä, joten ei ole myöskään sitä vaaraa, että jossain kohtaisi kaksoisolennon. 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toiminut FWB-suhde aiemmin. Siinäkin tosin kävi niin, että mies ihastui ja olisi halunnut seurustella, joten jouduimme lopettamaan aika lyhyeen. En sinänsä ole päättänyt että en enää ikinä voisi olla parisuhteessa. Mutta niin kauan kuin olen sinkkuna, yritän varmaan etsiä uutta tuollaista pidempää, seksiin rajattua suhdetta. Olen saanut hyvin hellyyttä; jotkut miehetkin kaipaavat sellaista.
Eläimet, sukulaislapset, hieroja, ystävät, lämpimät kylvyt, pehmeät lakanat, isovanhemmat, itsensä silittely (ei iho tiedä kuka sitä silittää, vapauttaa silti mielihyvähormoneja).
Kosketuksen puute ei tule olemaan ongelma. Se on, jos haluaa välttämättä yhdistää erotiikan ja kosketuksen.
N50, tuleva eronnut/leski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä voi tietää, mutta pelätä voi. Ajattelen sitä paljon ja tänään itkinkin. Ja minä ihmisparka oon jo 55 v. Seurustelin nuorena useamman kerran, ja petyin hirveästi kun ei tullutkaan muuta kuin lyhyitä suhteita. Pirullista kun vaan kaipaa toista ihmistä ikuisesti.
Luonnehäiriöisen huijarin jälkeen jota itse rakastin täysillä ja mies ei kai oikeasti koskaan... Mä vain yritän kestää sen henkisen ja fyysisen lyömisen jälkeen jotenkin elämää.
Ehkä vielä joskus oon jonkun kanssa, mutta se tulee olemaan erilainen. Mä myös tulen olemaan eri ihminen. Arvostan varmaan muita asioita silloin ja olen varovaisempi. Menee varmaan aikaa ennen kuin voin koskea toiseen.
Ex ei häpeä mitään ja varmaan yrittää ketä vain joka mukaan lähtis, mutta mä en voi pettää itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Luonnehäiriöisen huijarin jälkeen jota itse rakastin täysillä ja mies ei kai oikeasti koskaan... Mä vain yritän kestää sen henkisen ja fyysisen lyömisen jälkeen jotenkin elämää.
Ehkä vielä joskus oon jonkun kanssa, mutta se tulee olemaan erilainen. Mä myös tulen olemaan eri ihminen. Arvostan varmaan muita asioita silloin ja olen varovaisempi. Menee varmaan aikaa ennen kuin voin koskea toiseen.
Ex ei häpeä mitään ja varmaan yrittää ketä vain joka mukaan lähtis, mutta mä en voi pettää itseäni.
Patologisen valehtelun ja systemaattisen pettämisen jäljiltä samoilla linjoilla. Nähnyt mitä se saa aikaan, jätti jälkiä mitä en halua uuden kumppanin ristiksi. Riskiä saman toistumisesta en halua ottaa, jäljelle jää yksin oleminen.
Tätä lukiessa tulee taas mieleen jonkun palvelun tarjoaminen, josta voi tilata itselleen silittely- ja halailuseuraa. :( Ihan mieluusti makailisin jonkun vieressä ja silittelisin päätä, niskaa ja muita paikkoja, siis epäeroottisessa mielessä. Ihan vaan olisin läsnä ja voisin tarjota toiselle läheisyyttä ja hyvää oloa ja turvaa. Mietityttää lähinnä, miten tässä voi turvata oman turvallisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa tulee taas mieleen jonkun palvelun tarjoaminen, josta voi tilata itselleen silittely- ja halailuseuraa. :( Ihan mieluusti makailisin jonkun vieressä ja silittelisin päätä, niskaa ja muita paikkoja, siis epäeroottisessa mielessä. Ihan vaan olisin läsnä ja voisin tarjota toiselle läheisyyttä ja hyvää oloa ja turvaa. Mietityttää lähinnä, miten tässä voi turvata oman turvallisuutensa.
Aika turvatonta hommaahan tuo olisi, ellei sitten perustettaisi jotain halailukahviloita, joissa olisi nollatoleranssi kaikenlaiselle epätoivotulle kähmimiselle.
Itsekään tuskin tulen ketään löytämään, mutta en niin yleensä kaipaakaan kosketusta. Kissoista toisaalta tykkään ja mun piti käydä kissakahvilassa kerran kun olin erossa omistani ja kaipasin kissaläheisyyttä.
Kyllähän joskus toisaalta haaveilen suhteesta ja muusta siihen liittyvästä. Kyllä noita ihmisiä löytyisi, mutta en vaan itse tunne mitään ketään kohtaan, enkä olisi muutenkaan edes valmis suhteeseen. Inhoan myös kosketusta, halailua yms. ellen ole suhteessa sen ihmisen kanssa.
Onhan tässä vielä aikaa kun olen vasta kolmekymppinen. Eihän sitä koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa tulee taas mieleen jonkun palvelun tarjoaminen, josta voi tilata itselleen silittely- ja halailuseuraa. :( Ihan mieluusti makailisin jonkun vieressä ja silittelisin päätä, niskaa ja muita paikkoja, siis epäeroottisessa mielessä. Ihan vaan olisin läsnä ja voisin tarjota toiselle läheisyyttä ja hyvää oloa ja turvaa. Mietityttää lähinnä, miten tässä voi turvata oman turvallisuutensa.
Onhan niitä nettisivuja joista voi etsiä itselleen halailukumppania:
https://www.cuddlecomfort.com/
https://www.cuddleconnect.com/
https://en.wikipedia.org/wiki/Spoonr
Typerää että ihmiset tietävät vain Tinderin, seksi on ihmisille tärkeämpää kuin halailu. Itse varmaan halailisin tuntematonta vain ulkona julkisella paikalla, eihän se sitten turvatonta ole.
Lemmikeistä saa seuraa ja ne saattaa hieman vähentää yksinäisyyttä ja parantaa mielialaa ja niiden ansiosta höperöityy vähemmän. Mutta ei ne hellyydenpuutteeseen auta. Sähän saatat elää vielä sata vuotta, joten aika kamalaa jos sen joutuu viettämään ilman läheistä kosketusta. Eikö sulla ole hyviä ystäviä joiden kanssa voisit olla intiimisti? Tai kenties tuosta syystä ihmiset menevät hierontaan ym. He kutsuvat sitä ylelliseksi hemmotteluksi, mutta ehkä he ovat vain surullisia yksinäisiä ihmisiä jotka epätoivoisesti kaipaavat ihmisen kosketusta.