Lue keskustelun säännöt.
En koskaan pääse yli siitä vaiheesta parisuhteessa, jossa ”rakastuminen” on ohi ja tilalla on vain rakkaus
18.06.2019 |
Olen kolmekymppinen nainen, ja elämäni pisin parisuhde oli 1,5 vuotta. Tällaisia lyhyitä parisuhteita elämässäni on muutamia, ja tällä hetkellä seurustelen kriittistä toista vuotta, ennätys on menossa rikki.
Kuitenkin huomaan itsessäni samat tunteet kuin kaikissa aiemmissakin parisuhteissa. Rakastumisen tunne on mennyttä, vaaleanpunaiset lasit ovat rikki ja tilalla on vain kiintymystä ja jotain, mitä voisin kutsua rakkaudeksi.
Olen aina se, joka lähtee parisuhteesta, koska kaipaan liikaa sitä huumaa, joka suhteen alussa vallitsee. Kontrasti tähän tasapaksuuteen on liian suuri.
Neuvoja, miten päästä tämänkin samanlaisen kriisin yli? Nyt on hyvä mies, jota ei kannata jättää vain siksi että olen rakkausriippuvainen!
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä osaa neuvoa kun olen pitkän avioliittoni jälkeen ollut justiin tuollaanen samanlainen.
Suhteesta suhteeseen olen hyppinyt,pisin suhde tässä 10 vuoden aikana on ollut 2 vuotta.
Mitä enemmän huomaan että mies on minuun rakastunut,sitä enemmän minua tympii.
Ärsyttävää,mutta miten minä tämän voisin muuttaa?
Ikää alkaa olemaan jo senverran (49) että piäisi varmaan yrittää tedä tälle asialle jotain
Välttelevä kiintymystyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minustakin parisuhteen paras osa on se n. kuuden kuukauden kohdalla oleva vaihe, jossa toista tuntee jo jonkin verran mutta asiat eivät tunnu arkiselta. Suhteen ei minusta tarvitse "edetä" siitä yhtä pidemmälle, vaan samaa seurustelufiilistä voi hyvin jatkaa koko suhteen ajan.
Romantiikkaa ja intohimoa on paljon helpompi pitää yllä, kun ei asuta yhdessä ja molemmilla säilyy oma oma elämä. Erillissuhde on minulle paras vaihtoehto, koska kaipaan kumppanista nimenomaan rakastajaa, luotettavaa ystävää ja hyvää seuraa, en arjen jakajaa.
Perinteinen parisuhdemalli, jossa edetään tapailusta seurusteluun, vakiintuneeseen parisuhteeseen, yhteen muuttamiseen, koiran hankkimiseen, lisääntymiseen, naimisiin, lapsiperhe-elämään jne. ei ole kaikkia varten. Minä ainakin tunnen itseni ja omat mieltymykseni vuosi vuodelta paremmin ja tavoittelen rohkeasti juuri sellaista suhdetta kuin haluan, vaikka epätyypillistäkin.
Et siis haaveile naimisiinmenosta tai lapsista? Ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Eivätkö melkein kaikki suhteet ole kertakäyttösuhteita? Harvemmin sitä kai palataan suhteeseen, josta on jo kerran erottu.
Kahden vuoden mittainen hyvä suhde on aina parempi kuin kahdenkymmenen vuoden mittainen kehno tai semi-ok suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minustakin parisuhteen paras osa on se n. kuuden kuukauden kohdalla oleva vaihe, jossa toista tuntee jo jonkin verran mutta asiat eivät tunnu arkiselta. Suhteen ei minusta tarvitse "edetä" siitä yhtä pidemmälle, vaan samaa seurustelufiilistä voi hyvin jatkaa koko suhteen ajan.
Romantiikkaa ja intohimoa on paljon helpompi pitää yllä, kun ei asuta yhdessä ja molemmilla säilyy oma oma elämä. Erillissuhde on minulle paras vaihtoehto, koska kaipaan kumppanista nimenomaan rakastajaa, luotettavaa ystävää ja hyvää seuraa, en arjen jakajaa.
Perinteinen parisuhdemalli, jossa edetään tapailusta seurusteluun, vakiintuneeseen parisuhteeseen, yhteen muuttamiseen, koiran hankkimiseen, lisääntymiseen, naimisiin, lapsiperhe-elämään jne. ei ole kaikkia varten. Minä ainakin tunnen itseni ja omat mieltymykseni vuosi vuodelta paremmin ja tavoittelen rohkeasti juuri sellaista suhdetta kuin haluan, vaikka epätyypillistäkin.
Et siis haaveile naimisiinmenosta tai lapsista? Ollenkaan?
luuletko että kaikki haaveilee noista?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Mikäs sua vaivaa? Ei ole mikään moraalinen eikä muukaan velvollisuus pysytellä yhden ihmisen kanssa koko ikäänsä. Onneksi saa itse valita kenen kanssa on ja kuinka kauan, vai onko kenenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies tajuaa lyöneensä kätensä paskaan ja ymmärtää häipyä itse, ennen kuin on investoinut liikaa suhteeseen. Sääliksi käy häntä.
Mitä tarkoitat suhteeseen investoinnilla?
Rakkaus, kiintymys, yhteiset suunnitelmat, asumisjärjestelyt, yhteiset ystävät yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapset, jne.
Rakkaus ei onneksi ole mikään kesken loppuva luonnonvara. Sitä on ihan yhtä paljon jäljellä seuraavallekkin, vaikka tulisi vähän tuhlailtua. Noista muista luulen että miehen on vaikea niitä ihan itsekseen investoida jos ap on toinen jalka oven välissä jo menossa.
Jos suhde loppuu yllättäen ja ikävällä tavalla kun on tosi rakastunut ja sitoutunut suhteeseen, niin se voi kyllä heijastua ongelmina myöhemmissäkin suhteissa. Puhumattakaan siitä miten se ero vaikuttaa henkilökohtaisesti tilanteen ollessa päällä. Toki tilanne on eri jos se toinen on tehnyt selväksi oman asemansa eikä vaan anna kumppanin elätellä turhia toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oma ongelmasi.
Normaali ihminen ymmärtää, että parisuhteessa niinkuin muissakin asioissa, on erilaiset vaiheet jotka läpikäydään.
Tämän jälkeen elämä ja asiat yleensä asettuvat seesteiseen vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Sinäkö siis haluat että joku jäisi olemaan sinun kanssasi vaikka ei enää tykkäisi sinusta? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oma ongelmasi.
Normaali ihminen ymmärtää, että parisuhteessa niinkuin muissakin asioissa, on erilaiset vaiheet jotka läpikäydään.
Tämän jälkeen elämä ja asiat yleensä asettuvat seesteiseen vaiheeseen.
Siinä vaiheessa on varmaan seesteistä kun lakkaa välittämästä siitä että ei tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minustakin parisuhteen paras osa on se n. kuuden kuukauden kohdalla oleva vaihe, jossa toista tuntee jo jonkin verran mutta asiat eivät tunnu arkiselta. Suhteen ei minusta tarvitse "edetä" siitä yhtä pidemmälle, vaan samaa seurustelufiilistä voi hyvin jatkaa koko suhteen ajan.
Romantiikkaa ja intohimoa on paljon helpompi pitää yllä, kun ei asuta yhdessä ja molemmilla säilyy oma oma elämä. Erillissuhde on minulle paras vaihtoehto, koska kaipaan kumppanista nimenomaan rakastajaa, luotettavaa ystävää ja hyvää seuraa, en arjen jakajaa.
Perinteinen parisuhdemalli, jossa edetään tapailusta seurusteluun, vakiintuneeseen parisuhteeseen, yhteen muuttamiseen, koiran hankkimiseen, lisääntymiseen, naimisiin, lapsiperhe-elämään jne. ei ole kaikkia varten. Minä ainakin tunnen itseni ja omat mieltymykseni vuosi vuodelta paremmin ja tavoittelen rohkeasti juuri sellaista suhdetta kuin haluan, vaikka epätyypillistäkin.
Et siis haaveile naimisiinmenosta tai lapsista? Ollenkaan?
Olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Viime vuosina olen sitten miettinyt, että jos en kerran halua lapsia, miksi minulla pitäisi sitten olla sellainen parisuhdemalli, joka on rakentunut lasten kasvattamista ja perhe-elämää varten? Tällainen arjen jakamis- ja elämänkumppanuussuhde käy järkeen ihmiselle, joka haluaa perheen, tai kaipaa turvaa ja tukeaa. Minä en halua enkä kaipaa, joten eikö sitten ole loogista, että minulle sopii toisenlainen parisuhde?
Tällaisten pohdintojen myötä sitten määrittelin itselleni, minkälainen olisi minun ihannesuhteeni. En usko mihinkään "manifestaatioon" tai vastaavaan hölynpölyyn, mutta tuon jälkeen ei kulunut kauaa, ennen kuin löysin ihmisen, jolla oli samanlaiset toiveet. Elämässä tuntuu olevan aina eduksi tietää, mitä haluaa ja etenkin, mitä ei halua. -11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Eivätkö melkein kaikki suhteet ole kertakäyttösuhteita? Harvemmin sitä kai palataan suhteeseen, josta on jo kerran erottu.
Kahden vuoden mittainen hyvä suhde on aina parempi kuin kahdenkymmenen vuoden mittainen kehno tai semi-ok suhde.
Juu mustavalkoisesti teini-ikäisesti ajatellen juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Eivätkö melkein kaikki suhteet ole kertakäyttösuhteita? Harvemmin sitä kai palataan suhteeseen, josta on jo kerran erottu.
Kahden vuoden mittainen hyvä suhde on aina parempi kuin kahdenkymmenen vuoden mittainen kehno tai semi-ok suhde.
Juu mustavalkoisesti teini-ikäisesti ajatellen juuri noin.
Perustele toki, miksi olet eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ehkä kannattaisi miettiä mistä tuo voi johtua, jopa joku keskustelu psykologin tjsp kanssa voisi olla avuksi? Sinänsähän noin ei ole väärin toimia, mutta kumppanin kannalta olisi reilua kertoa missä mennään ja ettei todennäköisesti kannata odottaa pitkää suhdetta. Onhan se vähän epärehellistä pimittää noin olennainen ja parisuhteeseen selkeästi vaikuttava asia.
Varmaan suurin osa ei seurustelun alkaessa pysty kuvittelemaan että se tunne voisi loppua.
Eikö se nyt ole aika kypsymätöntä olettaa että rakastUmisen tunne kestää ikuisesti eikä muutu rakastAmiseksi? Etenkin jos tietää itsestään ettei yksikään suhde ole kestänyt pitkään? Ei sitä tietysti heti ekana tarvitse kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ehkä kannattaisi miettiä mistä tuo voi johtua, jopa joku keskustelu psykologin tjsp kanssa voisi olla avuksi? Sinänsähän noin ei ole väärin toimia, mutta kumppanin kannalta olisi reilua kertoa missä mennään ja ettei todennäköisesti kannata odottaa pitkää suhdetta. Onhan se vähän epärehellistä pimittää noin olennainen ja parisuhteeseen selkeästi vaikuttava asia.
Varmaan suurin osa ei seurustelun alkaessa pysty kuvittelemaan että se tunne voisi loppua.
Eikö se nyt ole aika kypsymätöntä olettaa että rakastUmisen tunne kestää ikuisesti eikä muutu rakastAmiseksi? Etenkin jos tietää itsestään ettei yksikään suhde ole kestänyt pitkään? Ei sitä tietysti heti ekana tarvitse kertoa.
Tällä palstallakin on joka päivä ihmisten kertomuksia miten heillä on kestänyt vuosia nimenomaan se rakastumisen tunne. Tunnen itsekkin ihmisiä joilla selkeästi noin. Ei ole tullut ollenkaan sitä ”kai tuo nyt tuossa menee siinä kuin joku muukin” vaihetta. Miksi sitä ei saisi tavoitella jos ei lapsiakaan ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?
On täysin moraalisesti väärin tuollaiset kertakäyttösuhteet, joita harrastat. Olet itsekäs pxskiainen!
Toivottavasti saat oikein kunnolla vielä nokillesi.
Eivätkö melkein kaikki suhteet ole kertakäyttösuhteita? Harvemmin sitä kai palataan suhteeseen, josta on jo kerran erottu.
Kahden vuoden mittainen hyvä suhde on aina parempi kuin kahdenkymmenen vuoden mittainen kehno tai semi-ok suhde.
Juu mustavalkoisesti teini-ikäisesti ajatellen juuri noin.
No kyllähän joillekuille ruoassakin tärkeintä on määrä eikä niinkään laatu. Pääasia, että saa lautasen täydeltä syödä. Sellainen buffet-asiakas, jolle ruoka on turvaa ja vatsanntäytettä. Toisille sitten raaka-aineiden laatu ja makuelämykset ovat oleellisia. Ei valiteta ravintolan pienistä annoksista, koska niitä syödään maun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ehkä kannattaisi miettiä mistä tuo voi johtua, jopa joku keskustelu psykologin tjsp kanssa voisi olla avuksi? Sinänsähän noin ei ole väärin toimia, mutta kumppanin kannalta olisi reilua kertoa missä mennään ja ettei todennäköisesti kannata odottaa pitkää suhdetta. Onhan se vähän epärehellistä pimittää noin olennainen ja parisuhteeseen selkeästi vaikuttava asia.
Varmaan suurin osa ei seurustelun alkaessa pysty kuvittelemaan että se tunne voisi loppua.
Eikö se nyt ole aika kypsymätöntä olettaa että rakastUmisen tunne kestää ikuisesti eikä muutu rakastAmiseksi? Etenkin jos tietää itsestään ettei yksikään suhde ole kestänyt pitkään? Ei sitä tietysti heti ekana tarvitse kertoa.
Tällä palstallakin on joka päivä ihmisten kertomuksia miten heillä on kestänyt vuosia nimenomaan se rakastumisen tunne. Tunnen itsekkin ihmisiä joilla selkeästi noin. Ei ole tullut ollenkaan sitä ”kai tuo nyt tuossa menee siinä kuin joku muukin” vaihetta. Miksi sitä ei saisi tavoitella jos ei lapsiakaan ole eikä tule.
Täsmälleen samaa mieltä. Parisuhteita tarvitaan harvemmin enää köyhyyden tai yhteisöstä ulossulkemisen estämiseksi. Elämässä pärjää aivan hyvin sinkkunakin. Parisuhteet ovat nykyisin olemassa vastatakseen ihmisten emotionaalisiin tarpeisiin. Olivat nämä tarpeet turvallisuuden tunnetta vai romantiikkaa, sen voi jokainen itse määritellä. -11
Kaksi toisistaan "tukea ja turvaa" hakevaa ihmistä saavat hyvin tukevan ja turvallisen suhteen. Kaksi romantiikkaa ja intohimoa etsivää ihmistä saavat sitten sitä. Ilmeinen virhe on tavoitella ensin mainitun kaltaista suhdetta ja sitten ihmetellä, miksei siinä on jälkimmäisiä ominaisuuksia. Sitä saa, mitä tilaa.
Voit ihailla miestä kaukaa ja tuntea itsesi iloiseksi koska hän on olemassa, se riittää. Lue Petrarcan sonetit Lauralle.