Lue keskustelun säännöt.
Onko kohtalotovereita....
25.05.2006 |
Olen pienen pojan yh-äiti. Tapasin uuden miehen, jonka kanssa päätimme tehdä lapsen. Olen nyt rv 27 ja elämme tällä hetkellä miehen kanssa erillään...
En kokenut hänen ottavan sitä vastuuta, mitä mieheltä tällaisessa tilanteessa odotan (vietti mieluummin aikaa kavereittensa kanssa ja laittoi rahansa itseensä, kun minä odotin hänen laittavan rahansa yhteiseen hyvään eli perheseen, näin minäkin teen)
Tulevaisuuteen en osaa katsoa, tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen olemaan lasten kanssa yksin.
Onko muita samassa tilanteessa olleita/olevia?
Kommentit (8)
Jollei ala olla kiinnostunut perhe-elämästä, niin sitten pistät valinnan eteen: joko jää ja osallistuu TAI poistuu kuvioista. Jaksuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katson mitä se on valmis tekemään perheensä eteen.....Jos ei ole valmis kantamaan vastuuta taysillä saa mun puolesta jäädä pois kuvioista...Luotan sihen että tulen pärjäämään kahden lapsen yh-äitinä. Tällä hetkellä (raskausaikanani ja muutenkin) suurimman tuen antavat vanhempani ja ystäväni, tällaiseen en usko miehen pystyvän. Taloudellinen tilanteeni on hyvä, koska minulla on vakituinen työ.
Tulevaisuus askarruttaa....haluaisin kuitenkin lapsilleni perheen, johon kuuluu myös osallistuva " isä" ...
ap
epäilen silti miehen halua sitoutua perhe elämään tosissaan. Entä kun vauva syntyy ja sinun aikasi menee vauvan ja nelivuotiaan huomiointiin ja hoitoon. Parisuhteelle jää hetkellisesti vähän aikaa ja muutenkin aallokko perheissä, joissa on pieniä lapsia on kova. Minusta on uskomatonta laittaa toinen ihminen valitsemaan joko perhe tai kaveripiiri. Valinnan eteen ei pitäisi joutua ketään laittamaan, koska todellinen sitoutuminen perheeseen ja parisuhteeseen lähtee omasta sisimmästä, arvoista ja asenteista. Jaksamista sinulle ja toivon todellakin, että miehesi tulee järkiinsä ja kasvaa vähän vähän enemmän aikuiseksi.
en enää ollut valmis elättämään häntä....oli työttömänä kauan eikä hänellä tuntunut olevan halua töihin ja ansaitsemaan, muuten olisi aktiivisesti hakenut töitä.
Ei myöskään ole valmis irtisanomaan omaa asuntoaan, joten odottaa että minä hankin perheelle isomman asunnon ja hoidan kustannukset.
Miehen olen tuntenut noin vuoden.
ap
aikaansaamiseksi...
Miten ihmeessä alat tehdä lasta miehelle, joka on työtön luuseri puolen vuoden tuntemisen jälkeen?
Äläkä sano, että mies oli aluksi erilainen, teidän suhde on vieläkin ihan alussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli todella ihana suhteen alkuaikoina, huomioi minua ja lastani ym.
Puhuttiin yhteisestä kodista ja siitä kuinka hän on valmis tekemään mitä tahansa töitä jos jää työttömäksi, sellainen uhka oli olemassa...
tein heti alussa selväksi, että en tule suvaitsemaan sitä, että hän kulkee kavereittensa kanssa mieluummin kuin minun. Tuumasi, että on samaa mieltä kanssani ja teki selväksi, että ei suvaitse sitä, että lähden likkaporukalla viihteelle.
Sitten kun tulin raskaaksi, alkoi hän käydä ryypyllä(työttömyysrahoilla)....minä huolehdin kodin, lapseni, työni samalla kun aloin odottaa yhteistä lastamme....
Jouduin sairaalaan, eikä häntä siellä vuoteeni vieressä näkynyt.....
Tunteet alkoivat kuolla, en enää jaksanut.
Myönnänhän minä OMAN TYHMYYTENI, kun aloin perustaa perhettä hänen kanssaan niin hätäisesti.....erehdyin.
ap
YH:n elämä on sinulle ennestään tuttua ja pärjäät varmasti hyvin.
ap