Olen lähes jatkuvasti epämukavuusalueellani perheenäitinä

Ei pikkulapsiaika ole välttämättå raskasta. Meillä on useampi lapsi tosi pienillä ikäeroilla ja kaikki on mennyt hyvin, eikä kukaan lapsista vie toisen paikkaa sen enempää kuin vanhempien identiteettiä. Ja mielestäni tämä on elämän parasta aikaa. Tärkeintä on ottaa vastuu omista valinnoista (esim suuri perhe) ja keskittyä hyvään. En ole mikään pakkopositiivinen tyyppi, mutta kyllä omalla asenteella ja näkökulmalla on paljon väliä. Jos on valmis tekemään töitä tärkeän asian eteen niin iso perhe sopii, mutta jos oman persoonan kehitys on ihan kesken ja mielenterveys rakoilee esim suhteessa ulkonäköön niin ehkä perhe-elämä ei ole vielä se hyvä valinta. Kannattaa miettiä myös millaisen mallin haluaa lapsilleen antaa.

"Yksikään eläinlaji ei kohtele omia naaraitaan yhtä pskasti kuin ihminen. Urosnorsuko piéksee ihmisuroksen lailla naaraan, jos siittämänsä jälkeläinen tuottaa tälle pettymyksen? Pólttáako uros naarasnorsun élävältä, kátkooko uros tältä kaulan, jos náaras osoittaa omaa tahtoa itsensä tai jälkeläisensä suhteen? Vaiénnetaanko náaraita muissa eläinlajeissa yhtä lailla?"

Tämä! Miehet pyrkivät yhä sanelemaan, miltä naisen pitää näyttää, miten hänen tulee käyttäytyä ja kasvattaa lapsiaan. Kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan, joiden varaan koko yhteiskunta on rakennettu. Siellä kotona pitäisi olla aina joku aulis ja kaunis piika tai orjatar, jota voi syyttää, jos asiat eivät suju.

Onnellisesti vela :)

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta AP:n vastauksista suosittelen googlettamaan ortoreksian. Kommenteissa toistuva pakkomielle laihuuteen ei ole oikeasti terveellisen elämän ja mielen merkki, varsinkaan jos se dominoi elämääsi näin paljon. Suosittelen hakemaan apua ongelmaan - itselläni rankaiseva perfektionismi on hellittänyt terapiassa tehdyn työn tuloksena :)

Psyykkinen joustavuus helpottaa sopeutumista perhe-elämään. Eli kyky muokata ajatuksiaan, vaatimuksiaan jne... Jos sitä ei ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jää olosuhteiden muuttaminen. Eli esim. hakea apua lastenhoitoon, tehdä osa-aikatyötä, vaatia lapsia olemaan hiljaa ja kunnolla käyttäytyviä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kai se vähän niin, että äitiys on helkkarin rankkaa ja nyt siitä vasta uskalletaan puhua ääneen. Lastenteko on paska diili eritoten naiselle ja siksi nykynainen ei enää lapsia haluakaan. Koko paletti pitäisi uusia ja jakaa oikeudenmukaisesti tasan niin että miesten vastuuxon yhtö suuri. Enkä tarkoita nyt pelkkää hoitotyötä vaan kaikkea. Esim mulla 4 lasta ja näiden takia eläkkeeni on todella paljon pienempi mitä olisi lapsettomana. Jos lapsia halutaan suomeen niin tuo eläkeäongelma pitää korjata, lapsen teko ei saisi näky rangaistuksena eläkkeessä.

Ihmisen evoluutiossa naiset ovat todella pitkään olleet hoitamassa kotia ja lapsia ja miehet ovat metsästäneet ja sotineet. Tämä on geeneissä. Mihin tämä asia muuttuisi muutamassa sukupolvessa? Äitiyden rankkuus tulee juuri tästä, kun nykyään pitäisi olla äiti ja uranainen. Tätä ei tietysti saisi sanoa näin tasa-arvon aikana.

Minulle lapset ovat olleet etusijalla ja työ toisarvoista. Tunnen itseni ja tiedän, että en pysty tekemään kahta asiaa samanaikaisesti hyvin. Onneksi olen taloudellisesti onnistunut järjestämään asiat niin, että tämä on mahdollista.

Tottakai ihailen naisia, joilla on monta lasta, ura ja vielä kunnianhimoisia tavoitteita edetä elämässä. Toisaalta mietin, että voiko ihminen saada elämässä kaikkea?

Tällaisen 1800-luvulle palautuvan pskan jauhanta pitäisi yksinkertaisesti lopettaa, koska se perustuu väärään tietoon ja palvelee ainoastaan mallia, jossa kasvatusvastuu ja kodinhoito on sälytetty naisille ja jossa heille ei tarvi siitä maksaa mitään. Kuten joku sulle jo sanoi, metsästäjä-keräilijoiden yhteisöissä naiset vastasivat 90% koko yhteisön ruuan hankinnasta. Miehet loivat omat sankaritarinansa vasta paljon myöhemmin, kun maanviljelykseen siirtyminen ja omaisuudella hankittu valta-asema mahdollistivat heille toisen sukupuolen orjuuttamisen ja koteihin sulkemisen  kaiken muun kerrytetyn omaisuuden lailla. Ihmislajin 200 000 vuodesta vain 10 000 vuotta on kulunut viimeisimmän kulttuuriksi kutsutun villityksen parissa, ja alle 200 vuotta on kulunut siitä, kuin äitiys nähtiin naisille soveliaimpana tehtävänä heidän biologiansa vuoksi.

Toiveet äitiydestä tai äitiyteen liittyvät kyvyt eivät todellakaan ole valmiiksi kaikkien naisten geeneissä. Historia tarjoaa ihan tarpeeksi esimerkkejä siitä, että naiset voivat olla yhtä kunnianhimoisia, häikäilemättömiä ja vallanhimoisia kuin miehet. Samoin se kertoo lasten kasvatuksen ihanteista, eikä äitiä suinkaan olla aina pidetty parhaimpana mahdollisena kasvattajana. Historian valossa sellainenkin liki tuhatvuotinen trendi, jossa lapset lähetettiin muiden kasvatettavaksi, väistyi vasta 1800-luvulla. Tätä ennen etenkään aatelislasten kotikasvatusta ei pidetty sopivana. Yläluokkaan kuuluneet äidit eivät esim. imettäneet omia lapsiaan, koska imetyksen tiedettiin pilaavan naisen rinnat. Äitiyden edelle meni jo ennen 1800-lukua naisen julkinen rooli, jossa häneltä useimmiten odotettiin edustavaa ulkonäköä.

Ennen ehkäisypillereitä lapsiakaan ei tekemällä tehty, vaan niitä siunaantui avioelämään kuuluvan pakollisen seksin vuoksi. Monet 1800-luvun naiset vihasivatkin äitiyttä, lapsia ja perhe-elämää, vaikka rakastivat seksiä - josta esimerkkinä kuningatar Viktoria. Ironista on, että koko aikakausi, jonka vallitessa naiset suljettiin kodin piiriin sillä välin kuin miehet mielestään kehittivät tiedettä ja valloittivat imperiumeja, on nimetty kuningatar Viktorian mukaan. Terminä viktoriaaninen (esim. viktoriaaninen moraali) viittaa yhä kaksinaismoralismiin.

Nykykeskusteluun pitäisi tuoda vaihtoehtoisia malleja naisten äitiydelle, eikä aina vain peräänkuuluuttaa sitä 1800-luvulle palautuvaa äitimyyttiä, koska se ei tarjoa tarpeeksi houkuttelevia vaihtoehtoja niille naisille, joilla ura, seksuaalisuus, vartalo tai muut mielenkiinnon kohteet menevät lasten kasvatuksen edelle. Jos lapsia voi nykyään hankkia vaikka yhden illan tuttavuuden avustuksella, pitäisi myös äitiyden tuomaa taakkaa tarkastella hieman toisin, etenkin kun niistä lapsista alkaa olla jo pulaa. Kasvatuksen ulkoistaminen muutoinkin kuin adoption kautta pitäisi olla mahdollista ja entistä hyväksytympää, erityisesti jos lasten vanhemmilla on varaa maksaa siitä. Yläluokkaiset brittilapsethan lähetetään yhä teininä sisäoppilaitoksiin, ja sitä on pidetty etuoikeutena.

Jos katsoo melkein mitä vain eläinlajia, niin kyllä se on naaras (emo), joka huolehtii jälkeläisistä. Joissakin lajeissa naaraiden yhteisö huolehtii poikasista yhdessä. Vai osaatko sanoa yhtään lajia, jossa urokset yksin jäävät huolehtimaan poikasista?

Urokset metsästävät ravinnon ja puolustavat laumaa vihollisia vastaan.

Tämä malli on ihmisen geeneissä, eikä muutu muutamassa sukupolvessa.

Avioliitto on ollut pitkään taloudellinen sopimus ja tapa vahvistaa valtaa, sekä kuninkaallisten keskuudessa, että ihan tavallisten ihmistenkin. Romanttinen rakkaus tuli bonuksena, mutta ei ollut mikään syy mennä avioon.

Tämä asia alkoi muuttua pikkuhiljaa 1700-luvulla ja pitkälle sen jälkeen, kun tuli Rousseaun valistusfilosofia tunnetuksi. Rousseaun mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen.

Rousseau myös esitti ensimmäisenä ajatuksia lasten kehityksestä ja siitä, että lapsilla on tarve olla lapsia. Ajankuvan mukaan lapsia pidettiin mini aikuisina.

Tämän valossa näen luonnottomana sen, että kuninkaalliset ovat hylänneet lapsensa imettäjän hoiviin tai sulkeneet sisäoppilaitoksiin. Kiintymyssuhde jää vailinaiseksi, ja tästä seuraa erillaisia vuorovaikutusongelmia.

Voisi myös kuvitella, että ilman kunnollista vuorovaikutussuhdetta kasvanut ihminen on raaempi ja sotaisampi, ja näin aiheuttaa epävakautta yhteisöön.

Naaras ehkäpä huolehtii, mutta kenen sanelemilla ehdoilla? Urostenko sanelemilla ihan kaikilla muilla nisäkäslajeilla? Nypit nyt rusinat pullasta omaksi eduksesi.

Yksikään eläinlaji ei kohtele omia naaraitaan yhtä pskasti kuin ihminen. Urosnorsuko piéksee ihmisuroksen lailla naaraan, jos siittämänsä jälkeläinen tuottaa tälle pettymyksen? Pólttáako uros naarasnorsun élävältä, kátkooko uros tältä kaulan, jos náaras osoittaa omaa tahtoa itsensä tai jälkeläisensä suhteen? Vaiénnetaanko náaraita muissa eläinlajeissa yhtä lailla?

Muiden lajien jälkeläiset ovat valmiita yksilöitä muutamassa vuodessa toisin kuin ihmiset, joiden hoitoon menee koko elämä. Rousseau oli itse tunnettu misogynisti, joka alisti heikompiaan:  "In March 1745 Rousseau began an affair with Thérèse Le Vasseur. She was twenty-four years old, a maid at Rousseau's lodgings. She remained with him for the rest of his life—as mistress, housekeeper, mother of his children, and finally, in 1768, as his wife." Sitten kun joku nainen tekee samaa miehelle, voidaan puhua lajille tyypillisestä käytöksestä ja tasa-arvosta.

Typerää tulla väittämään, että naisilla olisi ollut jotain vaihtoehtoja sen 10 000 vuoden ajan, jolloin miehet heitä orjuuttivat.. Biologialla ei ole tässä mitään jakoa, vaan ihmisen kehittämällä kulttuurilla, ja siksi yhä osassa maailmaa naiset ovat karjaan verrattavaa miehelle kuuluvaa omaisuutta. Ja siitä tämänkin palstan pösilöt uneksivat yhä pöksyt märkinä.

Rousseau on huono esimerkki kasvattajasta: hän antoi kaikki viisi lastaan orpokotiin heti näiden syntymästä, koska olisi ollut mielestään huono isä. Silti hänen kirjoituksensa ovat yllättävän nykyaikaisia ja kiinnostavia.

On totta, että naisten asema on huono monissa kulttuureissa nykyään. Naiset ovat kauppatavaraa. Mitä köyhempi valtio, sitä heikommassa asemassa naiset ovat. Naiset ja lapset joutuvat ensimmäisenä kokemaan köyhyyden, kurjuuden ja oikeuksien polkemisen.

Ihminen on kykenevä todella julmiin tekoihin, mutta kyllä monet eläimetkin voivat olla julmia. Kissa esim. voi leikkiä saaliillaan.

Ja monesti uros voi tappaa pennun saadakseen naaraan uudelleen kiimaan. Vieras uros tappaa hyvin todennäköisesti pennun, jos pääsee sen lähelle.

Sanotaan, että ihmisellä on vielä luolamiehen aivot tämän kaiken nykyteknologian keskellä. Siksi onkin pelottavaa, miten valtavaa tuhoa nykytekniikalla ja aseilla voi saada aikaan.

Haukut vieraita kulttuureja tekstin lopussa. Ehkä et ole ymmärtänyt, että jotkut näistä vieraista kulttuureista ovat olleet perustamisensa aikoihin paljon edellä tasa-arvokysymyksissä kuin Euroopassa oltiin. Meni satoja vuosia, että Euroopassa otettiin kiinni esim. naisten oikeuksissa. Nyt on toisinpäin: länsimaissa ollaan edistyksellisiä tasa-arvokysymyksissä ja ihmisoikeuksissa. Ainakin toistaiseksi.

Ap ei ole kasvanut aikuiseksi vaan haluaa olla edelleen teini oman äidin helmoissa. Ikävä kyllä nykyään tälläisiä naisia jotka ovat jo synnyttäneet lapsia on paljon. Tuskin pystyvät pitämään huolta itsestään ja heitä huvittaa tehdä vain kivoja asioita. 

Toivoisin, että kaikki vanhemmat nyt miettisivät tätä: tälläistä siitä seuraa, kun nimenomaan kaikki tehdään lasten ehdoilla ja lapsentahtisesti ja mitä näitä on. Kun kotona ei opeteta (juu, toisinaan pakoteta) tekemään esimerkiksi kotitöitä. Niin apkin sanoo, että ei hänen kotonaan ole tarvinnut koskaan mitään kotitöitä tehdä.

Meillä on nyt ensimmäisiä kertoja vanhempina ihmisiä, joiden vanhemmat ovat keskittyneet enimmäkseen lapsiinsa. Se on todella hieno asia, etenkin se, että lapsille on annettu enemmän suunvuoroa. Mutta toisaalta näyttää myös siltä, että näille tulee aikuisena sitten yllätyksenä, että astiat eivät kävele itse koneeseen ja niiden sinne laittaminen on suuremmoinen ponnistus. Tuntuu, että aivan normaali arki töissäkäymisineen ja kauppareissuineen on joku mahdoton suoritus. Ihannoidaan kapeaa vyötäröä omien lasten kustannuksella.

En siis tarkoita, että lapsista ei pidä välittää tai heitä pitää tärkeimpänä, yritän vain sanoa, että lapset pitäisi nimenomaan pyrkiä kasvattamaan kestämään ihan tavallista perhe-elämää. Siihen kuuluu iän mukaisesti velvollisuudet kotona kuin myös se, että lapsi ei ole mikään kodin kuninkaallinen, jonka kanssa muut pelaavat lautapelejä silloinkin, kun eivät itse halua tai ei huvita. Että lapsella voi olla ihan vaikka tylsää, koska äiti haluaa nyt lukea kirjaa eikä pelailla tai pelleillä pitääkseen lapsen hyvällä tuulella. Lapsi voi joutua ihan itse keksimään huvinsa.

Ohi menee aika kun oma ulkonäkö ja nassu on se kaikista tärkein.Sitten lapseton onkin aivan yksin.

Se mieskin on vaihtanut "sohvalla rajusti nussittavampaan" mutta lapsenrakkaus ei kuole äitiään kohtaan 😊

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntui ihan samalta ja tuntuu ajoittain vieläkin, kun lapsi on vajaa 2-vuotias. Ratkaisu on, että yksi lapsi riittää. Sitten on aikaa itselle ja omille jutuille. Ap:lle liian myöhäistä, kun taitaa olla enemmän lapsia. Tuedän etten kestäisi edes kahta.

Sama juttu mulla!

Äitinä oleminen ei selvästikkään sovi sinulle joten surullista että olet hankkinut lapsia.

Yritän välttää kyökkipiiaksi joutumista. Nopeasti keittiötyöt tehdyksi. Helposti perheissä naisille pikkuhiljaa nakitetaan kaikki ilmaiset kotityöt, joista ei eläkettä kerry. 

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että kaikki vanhemmat nyt miettisivät tätä: tälläistä siitä seuraa, kun nimenomaan kaikki tehdään lasten ehdoilla ja lapsentahtisesti ja mitä näitä on. Kun kotona ei opeteta (juu, toisinaan pakoteta) tekemään esimerkiksi kotitöitä. Niin apkin sanoo, että ei hänen kotonaan ole tarvinnut koskaan mitään kotitöitä tehdä.

Meillä on nyt ensimmäisiä kertoja vanhempina ihmisiä, joiden vanhemmat ovat keskittyneet enimmäkseen lapsiinsa. Se on todella hieno asia, etenkin se, että lapsille on annettu enemmän suunvuoroa. Mutta toisaalta näyttää myös siltä, että näille tulee aikuisena sitten yllätyksenä, että astiat eivät kävele itse koneeseen ja niiden sinne laittaminen on suuremmoinen ponnistus. Tuntuu, että aivan normaali arki töissäkäymisineen ja kauppareissuineen on joku mahdoton suoritus. Ihannoidaan kapeaa vyötäröä omien lasten kustannuksella.

En siis tarkoita, että lapsista ei pidä välittää tai heitä pitä

Aamen! Kiitos erittäin järkevästä ja hyvin perustellusta tekstistä.

Olen vierestä seurannut ystävääni, joka itse sai elää hemmotellun ja oikein vaivattoman kasvamisen. Sitähän ihmiset luulee, että tämäpä hyvä ja kaikilla on kivaa. 

Ystävä teki lapsen, pitkä liitto, mies täysin mukana hommassa. Mutta äiti ei vaan jaksa, siis ei jaksa sitä lasta. Kun se on lapsi, niin se tarvitsee sitä aikuista, ja paljon ja kaikessa. Mutsi ei jaksa: eikö se voi leikkiä itsekseen, huone ostettu täyteen leluja, miksi se ei nuku aamupäivään, miksi se herää niin aikaisin. Kaikki on niin kovin vaivalloista koko ajan.

Lapsi käy sääliksi. Yksinäinen, yrittää olla häiritsemättä, ei saa kontaktia äitiin. Surullista.

Mitähän ap:lle mahtaa kuulua nykyään, onkohan helpottanut?

Vierailija kirjoitti:

Jo se olisi valtava palannus jos saisin kehitettyä itsekuria sen verran, etten koskaan sortuisi stressin takia herkuttelemaan tai juomaan, niin ulkonäkö ja vaatekoko pysyisivät varmemmin kunnossa ja olisin tyytyväisempi itseeni tässäkin elämäntilanteessa. Ap

Sinulla on joku todella iso ongelma jos elämän tärkein asia ja onnellisuuden tae on painon ja vaatekoon pysyminen ennallaan! Onko syömishäriö taustalla, ilmeisesti? Miksi ihmeessä olet halunnut perheen kun ei se anna sinulle mitään!

Tekeekö mies osansa? Jos tekee ja olet silti väsynyt, ulkoistakaa. Jos jäljelle jäänyt aika ei riitä, voitko harrastaa yhdessä lapsen/lasten kanssa?

Meille mies tekee osansa ja mulla on aikaa harrastaa, urheilla jne. kun lapsia on vain yksi. Hänet on myös opetettu pienestä asti auttamaan kotitöissä. Välillä hankitaan silti lapsenvahti, 1-2 krt/kk

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö mies osansa? Jos tekee ja olet silti väsynyt, ulkoistakaa. Jos jäljelle jäänyt aika ei riitä, voitko harrastaa yhdessä lapsen/lasten kanssa?

Meille mies tekee osansa ja mulla on aikaa harrastaa, urheilla jne. kun lapsia on vain yksi. Hänet on myös opetettu pienestä asti auttamaan kotitöissä. Välillä hankitaan silti lapsenvahti, 1-2 krt/kk

Ja vilkaisin muita vastauksia, sain hyvät naurut. Vai että naisilla lapsenhoito GEENEISSÄ ja siksi miehet voi mennä vapaamatkustajina, hoh hoh hoo!!! Kannattaa vähän miettiä miten luonnonmukaista elämää toivoo, miehet voi sitten poistua tästä turvallisesta sivistysyhteiskunnasta metsikköön jos sellainen kiinnostaa. Osoittaa aikamoista historian tuntemattomuutta ja sivistymättömyyttä vedota moiseen. Ihmislajin menestyksen tae on nimenomaan lauma. Ihmislapsi kehittyy hitaasti, hän ei todellakaan voi olla vain emonsa varassa.

Älä AP kuuntele näitä riemuidiootteja. Pidä huolta itsestäsi, kuuntele omaa oloasi rohkeasti ja tee mitä voit. <3

Vierailija kirjoitti:

En ole burnoutin partaalla eivätkä lapsetkaan enää ihan pieniä, nuorin menee eskariin ja vanhempi vuosia vanhempi koululainen. Mies näkee perheen ja kodin eteen jopa enemmän vaivaa kuin minä, ongelma on se ettei tämä elämäntapa sovi luonteelleni ja se oli aina tiedossa, kai kuvittelin sopeutuvani. Tietysti olisi kevyempää ja mukavampaa jos olisi niin paljon rahaa että voisi ulkoistaa kaiken tympeän, mutta ei todellakaan ole. Ap

Vaihtoehdot:

a)Mietit, mihin rahaa kuluu ja priorisoit niitä tarvitsemiasi palveluja.

b) Pohdit uudelleen asenteitasi ja arvojasi. Tässä elämäntilanteessa on enemmän kyse lapsistasi kuin sinusta. En halua syyllistää, vaan kertoa, että mua tämä ajatus oikeasti helpottaa pikkulapsiarjessa (toki itsestä, riittävästä levosta jne. on myös huolehdittava). Kun on tiivistä ja työlästä, ajattelen, että ei tässä ole mitään hätää, sillä nyt ei ole kyse minusta vaan lapsistani. Ajatus auttaakin kummasti jaksamaan ja tuo elämään merkityksellisyyttä. Olemmeko tottuneet elämään niin individualistisesti, että ahdistumme heti, jos elämässä on laitettava omia tarpeita hieman syrjemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä samanlainen äiti! Minulla on vielä kaksi TODELLA vilkasta poikaa, joten hässäkkää riittää. Ja nyt olen koko kesän heidän kanssaan "lomalla" :)

Minulla on arjessa apuna seuraavia keinoja:

- ruuat tilattuna kaappiin, voi käydä noutamassa

- lasten harrastukset sellaisia, mitkä ei vaadi vanhempien ponnisteluja

- minimalismi, vähemmän tavaraa, vähemmän kaaosta ja kotitöitä, pienempi asunto joten vähemmän huollettavaa

- aiemmin oli kerta kk siivooja, mutta nyt ei ole rahaa siihen, sitten kun taas on otan 2x kk

Tykkään lapsistani ja en vaihtaisi perhettä pois, mutta toisaalta olen monesti tosi kuormittunut. Suurin helpotus on se, että aloitin uudet yliopisto-opinnot ja samalla uuden kotoa tehtävän etätyön, jolloin käytännössä olen kaikki viikot kotona yksin välillä 8-15 oppimassa kaikkea uutta ja ihanaa ja sen lomassa teen töitä n. 12h viikkoon. Pari kertaa viikossa pyörähdän kampuksella pakollisi

Mun aika ei riittäisi kodin pyörittämiseen (ruuanlaitto, siivous, pyykit, imurointi) jos olisi näin paljon hoidettavaa, harrastuksia, tekemistä, näkemistä jne. Välillä tuntuu että muilla on eri määrä tunteja kellossa kuin itsellä.