Me emme jaa systemaattisesti kuluja parisuhteessa. Onko täällä muita samanlaisia pareja?

Ok.

Ap:n suhteessa kumpikaan ei systemaattisesti ilmeisesti yritä hyötyä toisesta taloudellisesti?

Mutta tosi tyhmä saa kyllä olla, jos ei ole omaa tiliä ja siellä riittävästi rahaa pahan päivän varalle.

Noissa suhteissa on tärkeää , että miehellä sattuu aina olemaan rahaa. Jos on toisinpäin niin miehessä on jotain käsittämätöntä vetovoimaa :D

Meillä sama. Maksetaan kumpi milloinkin. Myös toisen juttuja . Esim. eilen hain miehen joitain harrastusjuttuihin liittyviä välineitä liikkeestä, johon oli tehnyt tilauksen. Koska mulla oli asiaa siihen suuntaan.

Suhteen alussa oli muuten niin että yritettiin tarjota toiselle rahaa jos oli noutanut ja maksanut toisen jotain juttuja. Mut kun toinen ei ees muistanut summaa eikä säilyttänyt kuittia eikä halunnut rahaa, niin luovuttiin yrittämistä. :D

Ei mekään mitään laskuja jaella. Meillä on tili, jolle palkat tulee ja sieltä maksetaan kaikki. Kummallakin on varatili, jossa 5000€ siltä varalta, että toinen kuolee. Muussa tapauksessa noihin tileihin ei kosketa.

Meillä on omat rahat, on aina ollut. Ainoa mihin yhdessä säästetään, on lomakassa.

Mies suurempi tuloisena maksaa vuokraa enemmän, muut laskut ja lasten menot maksaa se joka jaksaa. Ei lasketa mitään kauppalaskuja tai ravintolailtoja.

Vierailija kirjoitti:

Noissa suhteissa on tärkeää , että miehellä sattuu aina olemaan rahaa. Jos on toisinpäin niin miehessä on jotain käsittämätöntä vetovoimaa :D

Joku floodaa nyt tätä aihetta päivittäin

En tiedä miksi mutta joku trauma hänellä varmaan taustalla aiheeseen liittyen on. Terapia voisi auttaa.

Meillä on edelleenkin (moneskohan kerta tällä viikolla kun tämä keskustelu käydään) omat tulot, menot ja tilit. Lisäksi yhteinen taloustili, jolle laitetaan kuukausittain sama summa rahaa niin että se riittää sen kuun asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluihin. Toimii täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on edelleenkin (moneskohan kerta tällä viikolla kun tämä keskustelu käydään) omat tulot, menot ja tilit. Lisäksi yhteinen taloustili, jolle laitetaan kuukausittain sama summa rahaa niin että se riittää sen kuun asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluihin. Toimii täydellisesti.

Mun mielestä tuo on systemaattista jakamista. Meillä siis on omat rahat kummallakin ja maksetaan yhteisiä ja jopa toisen menoja kumpi milloinkin. Ei oo mitään yhteistä tiliä ja vakiosiirtoja sille.

Aina ollut yhteiset rahat, 21 vuotta yhdessä.

Se maksaa joka jaksaa eikä ikinä ole riidelty rahasta.

Meillä on yhteinen tili, johon tulee molempien rahat. Kuun alussa minä maksan sieltä vuokran ja siirrän toiselle tilille rahaa, josta menee lainan maksu ja maksan laskut, jos niitä on jo tullut.

Kaupassa yleensä mies maksaa tuolta yhteiseltä tililtä ja minä pakkaan, kun haluan kaiken tietyssä järjestyksessä kasseihin. Nostetaan tililtä rahaa ja laitetaan säästöön pahan päivän varalle, eläinlääkäreitä varten jne. Molemmat tietää koko ajan, mitä tililtä on maksettu ja paljonko siellä on ja paljonko on säästössä.

Yhdessä sovitaan isommat hankinnat ja ylimääräiset jutut, hyvin on toiminut yli 10v. Kummallakaan ei ole omia tilejä, paitsi miehellä tili vanhassa pankissaan, se jonne siirretään rahaa lainan maksuun.

Meillä on aivan yhteiset rahat. Yleensä tullaan hyvin toimeen yhden palkalla. Toinen ei sitten sinä vuonna nosta tai käytä palkkaansa ollenkaan. Lähinnä käytetään kortteja. Ei ole sinun tai minun menoja. Kaksi aikuista lasta jo. Rahat riittää näin hyvin ja jää paljon säästöön. Aikoinaan mieheni muutti minun jo velattomaan asuntoon.  Asuin omassa jo 23.vuotiaana. Miehellä taitaa olla ainakin 2 kertaa paremmat tulot kuin minulla. Teen kerran vuodessa tarkan budjetin, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Tykkään vaan laskea ja sijoittaa. Jo opiskeluaikana ystäväni kanssa tarkkailtiin menoja ja tuloja. Oltiin bestiksiä 10 -vuotiaista. Isäni kuoli ja äitini jäi yksin taaperoiden kanssa. Olin rikkaasta suvusta mutta omaisuus meni isoisäni  uudelle lapsivaimolle ja isän sisko huijasi itselleen loput. Äitini oli tietämätön ja tyhmä näissä asioissa. Isän siskoa ja serkkuja en ole tavannutkaan.

Kuuluuko teidän mielestänne miehen maksaa kaikki muut laskut sekä ruoka, jos hän ei maksa minkäänlaisia asumiskustannuksia minun asunnossani? Yritän suhteuttaa kaiken mahdollisimman tasapuolisesti ilman kuitenkaan, että kytätään kokoajan kuitteja tai milloin on kukin mitäkin ostanut. Tuntuu, että itsellä kuluu kuitenkin kokoajan kirjaimellisesti kaikki ja mies taas tiuskii jos joutuu viikonkin ruuat maksamaan, koska hänellä on paljon "omia" kustannuksia (auto, yms.). 

Meille ei taas tulisi mieleenkään yhdistää rahoja. Meillä ei ole edes yhteistä tiliä. Käytän omat rahani miten haluan ja maksan puolet yhteisistä menoista. Tasapuolista ja riidatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Meille ei taas tulisi mieleenkään yhdistää rahoja. Meillä ei ole edes yhteistä tiliä. Käytän omat rahani miten haluan ja maksan puolet yhteisistä menoista. Tasapuolista ja riidatonta. 

Luitko ketjun (tajusitko)? Voi olla eri rahat vaikka ei puoliteltas.

Meillä on omat+yhteiset tilit ja yhteiset rahat.

Mikään ei nolota niin paljon kuin kaverit jotka alkavat splittaamaan laskua keskenään esim kahvilassa! Hoitaisivat sen keskenään vaikka kotona.

Muutenkin puheessa vilisee "mun ostama tv " ja " ton ostama sohva" . Outoa kun yhdessä on oltu 30v

Meillä ei ole yhteisiä rahoja tai tilejä (ihan mahdoton ajatus), mies maksaa asuntolainaa, mä osallistun sähkö-öljy-vesi-ym. kuluihin. About puoliksi maksellaan päivittäisostokset, matkat puoliksi, mutta ollaan molemmat aika suurpiirteisiä eli ei lasketa että varmasti menee tasan. Kumpikin tietty hoitaa omat laskunsa, ostoksensa, autojen ym. kulut.

Meillä on omat tilit, mutta yhteinen talous. Alussa mies muutti mun vuokra-asuntoon, maksoin yksin vuokrat. Sitten ostettiin asunto, laina meni miehen tililtä (asunto ja laina molempien nimissä). Tässä välissä saatiin lapsia, mies maksoi elämisestä suuremman osan, mutta mullakin oli säästöjä. Muutama vuosi sitten sain perinnön ja maksoin kaikki loput lainat pois. Ruokaa ostaa se, joka ehtii. Auto on miehen, mulla ei ole edes korttia, joten mies maksaa autonsa kulut. Miehellä paremmat tulot kuin mulla. Mä taas maksan lasten kulut, vaatteet ja melko kalliit harrastukset (lapsilisät mun tilille, muttei toki riitä lasten kuluihin).

Me kokeiltiin alussa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut meillä. Minulla oman rahan tarve on iso, kiitos kontrolloivan isäni. Haluan tietää tismalleen kuinka paljon minulla on rahaa käytössä ja haluan käyttää sitä ihan miten haluan keskustelematta puolison kanssa. Pienituloisena minun pitäisi soittaa vaatekaupastakin miehelle, onko meillä varaa, jos ostan satasen takin. Ei kiitos.

Olen teille kateellinen joilla yhteiset rahat-systeemi toimii! Meillä ei toiminut ja oli pakko suht’nopeasti siirtyä ”omiin rahoihin” koska miehen rahankäyttöpolitiikka on aivan erilainen kuin minun. Yhteinen tili on josta menee pakolliset juoksevat menot mutta muuten on pidettävä ”kuria” että mieskin käyttää rahaansa perheeseen esim. ruokaan ja lasten vaatteisiin ja yllättäviin menoihin eikä vaan omiin mielitekoihin. Mies ei osaa kertakaikkiaan säästää vaikka on monta kertaa joutunut tilanteeseen jossa on todennut, että olis pitäny...

Nuorena ja rakastuneena en oikein tota rahajuttua noteerannu ja sitten olikin lapset ja muu hässäkkä päällä, omille lapsilleni olen opettanut rahankäyttöä ja kun pariutuminen tulee ajankohtaiseksi niin tiedän mitä tulen puhumaan... tosin omakohtaisesti tiedän että ei välttämättä ole vaikutusta.