Erityisen tuen oppilas ja arjen vaikeudet

En tiedä muuta kuin että aikuisuus tulee olemaan hankala. Itse syrjäydyin kun kouluaikoina oli oppimisvaikeuksia.

Niin. En oikein näe tätä lasta edes ammattiopinnoissa.

Koululääkärin ja -psykologin kauttaa pääsee tutkimuksiin. Ota yhteyttä jompaankumpaan ja kerro huolesi sinne, ei tänne.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mitään tukea tarvitse, vaan sanktioita, kun ei huvita. Jos ei vessahätää tunnista, sitä varten on vaippoja. Ne on niin noloja, että kun vähän aikaa pitää niitä koulusa, alkaa vessahätäkin osumaan kohdalleen.

Miten oppimaton voi ihminen olla, että kirjoittaa tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein näe tätä lasta edes ammattiopinnoissa.

Mitä ne tutkimukset tilanteeseen sitten auttaisivat? Hän on sellainen. Teidän pitää varmaan pitää hänet kotona koko elämänne. Niin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Koululääkärin ja -psykologin kauttaa pääsee tutkimuksiin. Ota yhteyttä jompaankumpaan ja kerro huolesi sinne, ei tänne.

Ope

Kävimme vastaanotolla silloin kun mukautetusta tehtiin päätös. Mutta jotenkin tuntuu että tämä solmu ei näin aukea, vaan lapsi on koko ajan vain ”huono lapsi”, häntä ahdistaa, vaatimukset painaa - koska taitoja on niin vähän.

Mietin vain, saisiko yksityiseltä (tai jostain?) vähän laaja-alaisempaa näkemystä ongelmiin? Kun lapsella ei itsetuntoa koulussa paikkaa edes urheilu, koska esim. liikkuvan pallon hahmottaminen on kai vaikeaa.

Entä jos lapsi roikkuu heikkolahjaisena tai jopa lievästi kehitysvammaisena mukana opetuksessa, josta hän ei saa mitään irti? Onko se kenenkään edun mukaista?

Siis mitä ihmettä, onko tämä totta?

Vitosluokalle jo menee, sitäkö tarkoitat? En voi ymmärtää, että on jo mukautettuja aineita, eikä ole kunnon tutkimuksia tehty? Ei neuropsykologisia testejä?

Meillä erityisen tuen oppilas, kutoselle menee nyt, neuropsykologiset testit tehty jo 3 kertaa elämänsä aikana, eikä hänellä ole edes mitään ainetta mukautettu (vielä) ja lähes kaikki arvosanat todistuksessa hyvin, muutama osittain, eli ei edes mitenkään aivan nippanappa pääse luokaltaan. Kyllä tuossa tilanteessa olisin aivan hemmetin ihmeissäni mitä siellä ammattilaiset oikein puuhaa jos lasta ei lähetetä testeihin. Itse asumme Vantaalla, ja täällä on jopa meihin päin otettu kaupungilta yhteyttä ja ehdotettu testien uusimista (kyseessä kalliit ja pitkät testit, sisältää n. 5 käyntikertaa psykologilla), neuropsykologista kuntoutusta (jota saatiinkin jo 15 kertaa).

Vähän sellainen kokemus kyllä Helsingistä, että siellä hoidetaan vain ne joiden vanhemmat osaa vaatia. Lapsi oli 4 v kun muutettiin Vantaalle, Helsingissä oli kaikki asiat aina vaan että seurataan ja seurataan, Vantaalla lapsi lähetettiin neuvolasta välittömästi puheterapiaan (melko paha häiriö puheen tuotossa ja ymmärryksessä) ja toimintaterapian arvioon. Meillä lapsella on kielellinen erityisvaikeus ja ADD/ADHD, kyllä se vaan suuresti helpottaa vanhemmuuttakin ja koulun käynnissä tukemista, kun tietää missä kohtaa ongelmat on.

Oletko tutustunut hahmotushäiriöihin?

https://www.hahku.fi/usein-kysytyt-kysymykset/

Täältä voisit löytää sinua mietityttäviin kysymyksiin vastauksia!

Ei ole tosiaan kukaan ehdottanut mitään. Lasta pidetään lähinnä uppiniskaisena... mutta kukaan näistä arvostelijoista ei ole tekemässä kahta tuntia läksyjä hänen kanssaan joka ilta... muille sisaruksille ei jää aikaa. Heillä onneksi sujuvat asiat.

Jos teillä on vakuutus niin neupsy testit saa kyllä myös yksityisellä puolella neurologin lähetteellä, mutta vakuutus siksi, että ne ovat todella kalliit, tyyliin 1500 euroa ellei enemmänkin. Oma vakuutuksemme maksoi (toki kysyin asiaa etukäteen vakuutusyhtiöstä).

Sensorisen integraation pulmiin on olemassa erikseen koulutettuja toimintaterapeutteja, en tosin tiedä aloietaanko SI- terapiaa enää tämän ikäiselle. Neuropsykologin tutkimukset olisivat varmasti paikallaan oppimisen esteiden kartoittamiseksi ja sopivan kuntoutuksen arvioimiseksi. Koulun tuki on avainasemassa näissä oppimiseen liittyvissä asioissa. Pitkään jatkuneet pulmat ovat varmasti vaikuttaneet lapsen itsetuntoon, käsitykseen itsestä ja mahdollisesti myös mielialaan. Säännölliset käynnit lastenpsykiatrisen sairaanhoitajan/ psykologin vastaanotolla voisivat auttaa minäkuvaan ja itsetuntoon liittyvissä asioissa. Jos ongelmien taustalta löytyy tarkkaamattomuus pulmia tms voi myös lääkkeellinen apu tulla kyseeseen. Oli miten oli, lapsi tarvitsee nyt apua, ja asioiden selvittelyllä on jo kiire kun tämän ikäisestä puhutaan. Kouluterveydenhuollon kautta pääsette alkuun, tai vaihtoehtoisesti ihan terveysaseman lääkäri voi tehdä lähetteen eteenpäin. Todennäköisesti jatkoselvittelyt tehdään perheneuvolassa, mutta joillain paikkakunnilla voitte myös päästä suoraan erikoissairaanhoitoon.

Meillä on hyvin samankaltainen lapsi! Tai nyt jo nuori, vähän vanhempi kuin sinulla.

Koululääkärin kautta tutkimuksiin Lastensairaalaan lastenneurologian puolelle. Lapsellasi on selvästi erilaisia toiminnanohjauksen ja kehonhallinnan vaikeuksia. Niihin saa kuntoutusta toimintaterapiassa.

Kuulostaa siltä, että nykyinen koululuokka/opettaja ei ole lapselle sopiva. Ainakin tukea tarvitaan luokkaan enemmän, ellei sitten lapselle toisenlaista luokkaa.

Amiskoulutuksia on yli 100 erilaista ja Helsingistä löytyy yli 50 koulutusta. Ymmärrän mitä tarkoitat ja mietit. Se on vaikeaa keksiä sopivaa, kun ongelmia on sekä kognitiivisella että motorisella puolella, erityisesti jos motoriset ongelmat ovat yhtä aikaa hieno- ja karkeamotoriikan puolella. Pk-seudulla on kaksi erityisammattikouluakin, joten varmasti teille sopiva paikka löytyy. Hyvä kun olet hyvissä ajoissa liikenteessä!

Soita ensi alkuun kouluterkkarille. Mikä on opettajan mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tosiaan kukaan ehdottanut mitään. Lasta pidetään lähinnä uppiniskaisena... mutta kukaan näistä arvostelijoista ei ole tekemässä kahta tuntia läksyjä hänen kanssaan joka ilta... muille sisaruksille ei jää aikaa. Heillä onneksi sujuvat asiat.

Ja erityisen tuen päätös on? Todellakinko Helsingissä päätetään erityisestä tuesta ja mukautetaan aineita uppiniskaisuuden perusteella? Tää juttu on kyllä nyt todella kummallinen.

Kiitos! Varmasti on hahmotuksen ongelmaa ja minusta tämä pelkkä ”huonona lapsena” oleminen ei voi jatkua. Sitä ei jaksa lapsi enkä minä...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koululääkärin ja -psykologin kauttaa pääsee tutkimuksiin. Ota yhteyttä jompaankumpaan ja kerro huolesi sinne, ei tänne.

Ope

Olihan tääkin ihan hyvä paikka huolen kertomiselle. Täältähän ap nyt sai ohjeita miten päästä eteenpäin!

Kyllä teidän pitää nyt vaatia tutkimuksia ja heittäytyä hankalaksi! ;) Useita vaihtoehtoja tulee mieleen, mutta tuo voisi olla lapsellanne esim.dyspraksiaa. Lapsen pitää saada omia tarpeitaan vastaavaa opetusta. Turha maalailla tuollaisia kauhukuvia karusta aikuisuudesta. Peli ei ole vielä menetetty. Uskon, että syrjäytyminen on todennäköisempää jos lapsi runnotaan koko peruskoulun läpi alisuoriutujan leima otsassa. Kun lapsi saa oikeanlaista opetusta hänestä voi kuoriutua luokkansa priimus. Olen kuulut näitä tarinoita. Itselläni vasta leikki-ikäinen, mutta samankaltaisia haasteita on meillä edessä. Meillä vaan on tutkittu jo 3v. alkaen lasta, vaikkakin terapian saanti on ollut resurssipulan takia kiven alla pienellä paikkakunnalla.

Kuulostaa siltä, että opettaja pahentaa lapsenne ongelmia.

Paremmalla ymmärryksellä ja joustavuudella löydetään lapsen vahvuudet ja saadaan lapsi näkemään itsensä myönteisessä valossa, eikä pelkkänä ongelmana. Se on parasta surjäytymisen ehkäisyä.

Meillä yksi lapsi kärsii kroonisesta sairaudesta, joka aiheuttaa hänelle paljon poissaoloja. Opettaja ei osannut suhtautua tähän oikein hyvin. Teki jopa lastensuojeluilmoituksia. Käytiin monet moniammatilliset palaverit, joissa ainoaksi ongelmaksi nousivat ne poissaolot. Käytösongelmia ei koskaan tullut eteen. Opettaja sanoi itsekin, että lapsi käyttäytyy hyvin, antaa opiskelurauhan, osallistuu aktiivisesti, kuuntelee ohjeet ja toimii niiden mukaan. Lapsi pärjäsi oppiaineissa hyvin, mutta koska osallistui vain harvoin liikuntatunneille, pelotteli opettaja meitä mm syrjäytymisellä ja piti lasta vaikeana ongelmatapauksena.

Tämä kaikki aiheutti meille valtavasti stressiä ja huolta.

Lopulta väsyttiin tilanteeseen niin täysin, että siirrettiin lapsi toiseen kouluun. Uudessa koulussa ei ole ollut ongelmia, vaikka poissaoloja on ollut jopa aiempaa enemmän sairauden vaikeutumisen takia. Uudessa koulussa meille sanottiin, että poissaolot eivät ole ongelma jos tekee kotona tehtävät ja käy osittain kotikoulua. Kokeitakin on saanut tehdä kotona. Meille myös ehdotettiin uudessa koulussa sellaista, että lapselle myönnettäisiin vapautus liikunnasta.

Koulunkäynti on tämän myötä helpottunut ja perheen kokema stressi vähentynyt.

Opettajalla ja koululla on iso merkitys kaikille lapsille. Erityisen suuri merkitys niillä on tukea tarvitseville lapsille.

Toivottavasti AP löydätte yhteisymmärryksen opettajan kanssa. Jos ette löydä niin suosittelen harkitsemaan koulun vaihtamista. Vaikka eipä siinäkään tiedä, mennäänkö parempaan vai huonompaan suuntaan.

Teidän tapauksessanne diagnoosi voisi saada lapsen oikeanlaisen tuen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululääkärin ja -psykologin kauttaa pääsee tutkimuksiin. Ota yhteyttä jompaankumpaan ja kerro huolesi sinne, ei tänne.

Ope

Kävimme vastaanotolla silloin kun mukautetusta tehtiin päätös. Mutta jotenkin tuntuu että tämä solmu ei näin aukea, vaan lapsi on koko ajan vain ”huono lapsi”, häntä ahdistaa, vaatimukset painaa - koska taitoja on niin vähän.

Mietin vain, saisiko yksityiseltä (tai jostain?) vähän laaja-alaisempaa näkemystä ongelmiin? Kun lapsella ei itsetuntoa koulussa paikkaa edes urheilu, koska esim. liikkuvan pallon hahmottaminen on kai vaikeaa.

Hakeutukaa suoraan yksityiselle lastenpsykiatrille/-neurologille. Lapsenne tarvitsee toimintaterapiaa ja vaikuttaa jollain tasolla kehitysvammaiselta. Tutkimukset käyntiin. Koulumenestys on niin surkea, että tarvitaan ainakin koulussa voimakkaasti tehostettua tukea ja luultavasti erityisen tuen päätös eli erityisopetusta tai pienryhmäopetusta. Ei kannata jäädä koululääkärin varaan ja odottelemaan.

Joo, siis todellakin ap nyt otat asian hoitaaksesi ja kuten todettiinkin jo, niin asialla on kiire kun lapsi on jo tämän ikäinen. Vrt. että oma lapseni on ollut hänen tarvitsemassaan terapiassa jo 4-vuotiaasta. Vaadi lapsellesi parempaa. Jos muu ei auta niin vie asia julkisuuteen... tämä ei vaan käy.

Koulusta tulee myös saada apua jatko-opiskelupaikan valinnassa, joku kymppiluokan tyyppinen ratkaisukin voisi olla hänelle hyvä niin olisi enemmän aikaa kuroa kiinni menetettyä aikaa oppia (en kyllä tiedä onko kymppiluokkia enää mutta jotain samantyyppistä varmaan).

Eikä tuo vessahommakaan tämän ikäiselle normaalia ole, nyt kiireesti niitä tutkimuksia. Jos teillä ei ole vakuutusta, niin voi myös käydä yksityisellä neurologilla yhden kerran (n. 150 euroa) ja hän voi laittaa lähetteen julkiselle puolelle.