Mikä teillä johti eroon?
Kommentit (15)
Seksi ei toiminut ja tuntui että se oli tyttökaverille vain pakollinen tapahtuma.
Mies hoiti kyllä huushollin, ruuat ja lapset. Paremmin kuin minä :) Mutta ajauduttiin 25 vuoden aikana sisko ja sen veli suhteeseen. Seksiä ei ollut viimeiseen 3 vuoteen. Nyt lapset viikko/viikko ja miehellä joku uusi, mutta mulla ei mitään. Vuoden näkyy exmies sinkkuili ennen uutta.
Mies ei halunnut kovin paljoa seksiä eikä osoittanut juurikaan rakkautta ja ihailua mua kohtaan. Pitkään tein eroa kun mietin onko nuo ”oikeita” syitä erolle.
Kyllä ne oli, nyt mies joka todellakin hoitelee mua paljon ja mielellään ja kohtelee muutenkin naisena. Tykkään!
Vierailija kirjoitti:
Mies hoiti kyllä huushollin, ruuat ja lapset. Paremmin kuin minä :) Mutta ajauduttiin 25 vuoden aikana sisko ja sen veli suhteeseen. Seksiä ei ollut viimeiseen 3 vuoteen. Nyt lapset viikko/viikko ja miehellä joku uusi, mutta mulla ei mitään. Vuoden näkyy exmies sinkkuili ennen uutta.
Vähän samaa täällä, mutta reilun 20 vuoden jälkeen asetelma oli lähinnä friends with benefits, eli seksihommat ok. Huushollia ei hoitanut oikein kumpikaan.
Miehen alkoholismi. Lisämausteena miehen sairaalloinen mustasukkaisuus ja epärehellisyys. Yritti tahallaan tehdä elämäni mahdollisimman vaikeaksi ja raskaaksi. Hän oli väkivaltainen ja epäluotettava.
Pluspuolia: komea.
Eron edessä ihmetteli, mikä mua vaivasi, eihän tässä mitään ole minkä takia pitäisi erota. Ja keksi sitten syyksi, että ai niin, tietenkin kaipasin vierasta munaa!
Vasta kaksi vuotta eron jälkeen aloin tapailla muita miehiä. Se siitä vieraasta munasta.
Erilleen ajautuminen ruuhkavuosina. Kumpikaan eienää jaksanut panostaa suhteeseen kun kaikki muu meni edelle ja vei kaiken energian.
Mies osti väärää margariinia kaupassa käydessään.
Mies makasi kaikki illat sohvalla ja söi roskaruokaa. Lihoi vähintään 30 kiloa parissa vuodessa. Ulkonäkökään ei ollut mulle mikään ratkaiseva tekijä, vaan se laiskuus. Ei jaksanut tehdä mun kanssa mitään ja seksi jäi ihan max kahteen kertaan kuussa, vaikka oltiin "nuori pari", yhdessä kaikkiaan vain 4 vuotta. Yritin ensin auttaa jos olisi masennusta tms mutta en saanut asiasta selvyyttä. En halunnut tuhlata elämääni noin.
Mies etoi, enkä oikein ymmärrä vieläkään, miksi päädyimme yhteen. Varmaan nuoruuden tyhmyyttä ja epävarmuutta, koska piti vaan olla muka joku, ja en sitten osannut lopettaa suhdetta, koska mies oli niin säälttävä takertuja. Kadun tuota 14v hukkaan heitettyä aikaa lopun ikäni.
Se kun vuosien terapian ja itseenmenemisen jälkeen keksin että mieskin voisi osallistua tähän itsen kaiveluun ja kehittämiseen.
Ja siis mennin terapiaan koska mies sai minut uskomaan että kaikki ongelmamme johtuivat minusta.
Eivät johtuneet, koska en saanut niitä yksin korjattua vaikka yritin ja yritin.
Mies oli hiton passiivinen ja ”unohti” tehdä tärkeitä asioita joista oltiin sovittu aikaisemmin. Mitään ei tapahtunut jos minä en laittanut asioita alulle. En jaksanut katsoa sellaista laiskottelijaa.