Olen seurustellut useita vuosia mutta salannut asian kaikilta:)
Huvittaa tavallaan kuulla surkutteluja "miten yksin olet". Ja kuulla teorioita miksi jäit yksin, joskus ihmettelevät kyllä miksi vaan hymyilen:) Kellä onni on hän onnen kätkeköön.
Kommentit (19)
Eli jompikumpi teistä häpeää toista niin paljon ettei voi kertoa seurustelevansa.
Mä olen myös seurustellut kaksi vuotta mieheni kanssa, asiasta tietävät vaan kolme ystävääni. Ei olla haluttu puhua siitä juurikaan, koska minulla on lapsia, enkä halua vielä miestäni heille esitellä. Ehkä jo ensi kesänä voi tulla kaapista ulos. Jollain tavalla on hauskaakin, kun esimerkiksi omat vanhempani eivät asiasta tiedä. Pysyy suhde freesimpänä, kun ei tarttee tehdä tympeitä sukulaisreissuja jne. Edellisen miehen esittelin 2 viikon yhdessäolon jälkeen ja mahakin oli pystyssä lähestulkoon heti.... Toki suhde kesti kolme lasta ja avioliittoakin vuosikymmenen, mutta nyt mennään vähän eri tahtiin. Ja on kivaa :) Ja olemme edelleen nuoria, minä 34v ja mieheni 28v, joten ehtiihän tässä tapahtua yhtä jos toista.
Onks se äijä niin ruma ettei sitä kehtaa esitellä?
Olen työskennellyt tosi kauan samassa työpaikassa. Kaikki luulevat minun olevan työtön, koska en ole ikinä kertonut olevani töissä. Kokeilkaa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli jompikumpi teistä häpeää toista niin paljon ettei voi kertoa seurustelevansa.
Hymyilen:)
Jos oma elämänkumppanini pitäisi olemassaoloni salassa sukulaisiltaan ja ystäviltään, niin en kyllä luottaisi siihen, että hän on aidosti minuun (ja vain minuun) sitoutunut.
Mikäs siinä jos tykkää. Itselle puoliso sekä perhe/ystävät ovat osa elämää yhdessä, eikä jokainen omassa lokerossa ja "tyhjiössään". On mukava tehdä perheen ja puolison tai ystävien ja puolison kanssa yhteisiä juttuja, eikä erikseen. Vaikea kuvitella, että itse pitäisin moisesta "piilottelusta" saati siitä, että aina kaikki tehtäisiin kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos oma elämänkumppanini pitäisi olemassaoloni salassa sukulaisiltaan ja ystäviltään, niin en kyllä luottaisi siihen, että hän on aidosti minuun (ja vain minuun) sitoutunut.
Ihan samaa ajattelin. Mieleeni tuli heti myös oma aikani toisena naisena aikanaan. En sitä silloin niin ajatellut kun miehen kanssa monta kertaa viikossa minun luonani näimme, mutta jälkikäteen ajateltuna juttu oli selvääkin selvempi. Hän ei esitellyt minua, koska oli varattu.
Miten sait pidettyä asian salassa seurustelukumppanilta?
Eikö tuollainen salailu kuluta energiaa?
Työkaverit luulivat pitkään että olen onneton ja jätetty sinkku koska en puhunut parisuhteestani/henkilökohtaisista asioistani sen tarkemmin. En maininnut erostakaan kenellekään, mutta joku oli nähnyt sosiaalisessa mediassa muuttuneen suhdestatuksen ja juorunnut sen kaikille, suurin osa vanhempia ihmisiä jotka eivät kyseistä mediaa edes seuraa.
Johtavalta tasolta tuli käsky viedä minut piristyksesksi ostoksille, hankkimaan uudet kauniit työvaatteet.
Vaika oikeasti olin se jättäjä ja palasimme myöhemmin, riuduttavan pikkulapsiajan jälkeen takaisin yhteen.
Tietysti sukulaiset tietävät, mutta miten se muille kuuluu?
Tässä se taas nähdään miten typerää juoruilu on.
Kyllä kertomattomuudessa on etunsa, ymmärrän täysin että joissakin tilanteissa tuo on paras ratkaisu.
Pitemmän päälle saattaa kuitenkin syntyä ei-niin-mieluisia tilanteita. Elämää saattaa rajoittaa, ettei elä täysin vapaasti. Mutta päätätte itse jos ja kun kerrotte, siihen asti: nauttikaa :)
Onko sun seurustelukumppani naimisissa tai muuten varattu jos et voi siitä kellekään kertoa?
Jehovan todistajat tekee tuota...
Mielikuvituspoikaystäviä ei lasketa.
Entisessä työpaikassa kaikki luuli että johtaja on eronnut aikoja sitten ja sen jälkeen elänyt yksin. No, johtaja kuoli sitten äkillisesti ja sitten kuolinilmoituksesta kävi ilmi että hänellä oli aviopuoliso. Oli mennyt äskettäin naimisiin naisystävänsä kanssa. Tjaa,kyllähän sitä noinkin voi elää, mutta kyllähän tuollaisessa tilanteessa on hyvät ja huonot puolensa.
Kuka tuolla lailla surkuttelee? Outoa sakkia. Tunnen pari ikisinkkua ja ei heitä kukaan surkuttele. Molemmat kauniita ja näyttäviä naisia.
Juoruilu on kuvitelmaa että juuri Hän on tietolähteineen, tulkintoineen ja oletuksineen oikeassa.
Vastenmielistä itsekeskeisyyttä. Kutkuttavaa pitää asian todellinen laita itsellään ja katsoa kuinka kauan juoru pysyy pinnalla. Asian todellinen laitahan selviäisi tietysti suoraan kysymällä, mutta tätähän toisten selän takana puhuja ei usein tee. Kuvitelma on paljon jännempää.
Mikä järki?