Tajusin, ettei minulla ole ollut mitään huumaavaa ensirakkautta

Pitkät piuhat?

Vierailija kirjoitti:

Pitkät piuhat?

Totta. 

Ap

:( Hö. Itse olen 30+, en vielä koskaan seurustellut (enkä tehnyt paljoa muutakaan, you know ;D) Otan siitä kaiken irti sitten JOS sopiva tyyppi osuu kohdalle.

Olen vieläkin ensirakkauteni kanssa yhdessä

Olihan se.

Mulla sama. Minulla ei ole oikein koskaan ollut yhteyttä omiin tunteisiini enkä ole kokenut mitään huumaavaa ensirakkautta vaikka minäkin olen viisikymppinen. Olen tapaillut miehiä, seurustellut, päätynyt avioon, mutta nyt kun ajattelee aikoja taaksepäin, en ole tuntenut oikeastaan mitään koskaan kenenkään kanssa. Olen hakenut vain jännitystä ja pitänyt, kuten terapeuttini aikoinaan sanoi, täydet suojaukset päällä. Terapiakaan ei tämä vuoksi onnistunut. Vaikka kerroin itsestäni ja elämästäni paljon, terapeutti kertoi juuri näillä sanoin, että minulla on täydet suojaukset päällä. Tämä koskee kaikkia osia elämässäni, paitsi toki lapsiani. He ovat ainoita jotka olen oikeasti päästänyt lähelleni. Ennen olin tyytyväinen kun olin aika tunteeton, nyt olen alkanut miettimään mistä olen jäänyt paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Minulla ei ole oikein koskaan ollut yhteyttä omiin tunteisiini enkä ole kokenut mitään huumaavaa ensirakkautta vaikka minäkin olen viisikymppinen. Olen tapaillut miehiä, seurustellut, päätynyt avioon, mutta nyt kun ajattelee aikoja taaksepäin, en ole tuntenut oikeastaan mitään koskaan kenenkään kanssa. Olen hakenut vain jännitystä ja pitänyt, kuten terapeuttini aikoinaan sanoi, täydet suojaukset päällä. Terapiakaan ei tämä vuoksi onnistunut. Vaikka kerroin itsestäni ja elämästäni paljon, terapeutti kertoi juuri näillä sanoin, että minulla on täydet suojaukset päällä. Tämä koskee kaikkia osia elämässäni, paitsi toki lapsiani. He ovat ainoita jotka olen oikeasti päästänyt lähelleni. Ennen olin tyytyväinen kun olin aika tunteeton, nyt olen alkanut miettimään mistä olen jäänyt paitsi.

Mielenkiintoista. Itse taas koen olevani ns erityisherkkä ja koska tunnen niin paljon niin mulla on myös suojukset päällä koska vaikea päästää ketään lähelle. Siksi olenkin tällainen ikisinkku. Toisaalta koen ettei parisuhde välttämättä ole edes itseä varten.

Ei ihmiset enää pysty sellaisiin tunteisiin. Somesta varmaan johtuu. Täälläkin kerrotaan ventovieraille miten rakas hän on. Ihmisille riittää kasvoton kuvittelu.

On ollut huumaa, mutta kaikki ovat päättyneet katkeriin kyyneliin. Joten ei ihan kauheasti tee mieli muistella. Nykyään en enää edes ihastu ihmisiin. Ikääkin on jo. Eli huumat on mun kohdalla ohi.

90% miehillä ne kaikki suurimmat rakkaudet ovat olleet 100% yksisuuntaisia.

Ensirakkaus oli ja johti avioliittoon ja suhde kesti 20 vuotta.

Sitä ei kuitenkaan mitenkään voi verrata  tähän nykyiseen suhteeseen, jossa alussa olin ihan pyörällä päästäni ja tunteet oli pinnalla. Vielä vuosien jälkeen on hurjat tunteet ja rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

90% miehillä ne kaikki suurimmat rakkaudet ovat olleet 100% yksisuuntaisia.

Minulla ei ollut, tosin se tuli vasta yli kolmekymppisenä. Jäi myös viimeiseksi kerraksi, ei enää ikinä.

m43

Ei ole ollut minullakaan. Toki pidän kumppanistani ja pidän häntä erityisenä mutta en ole koskaan tuntenut vahvaa huuma. On hyvin harvinaista että ihastuisin niin vahvasti. Uskon tämän johtuvan siitä, että näen elämän realiteetit turhankin tarkasti enkä osaa tai halua huijata itseäni. Kun huuma meinaa tulla päälle miehet heti päästää jotain sammakoita suustaan tai muuta, mikä palauttaa minut pian todellisuuteen. 

Suurimpia rakkauksiani ovat olleet puolijulkkikset, joita en tunne, tai fiktiiviset hahmot. Ainoastaan yksi suuri ihastukseni on sellainen, että tunsin nuoren miehen oikeassa elämässä. Hän ei ollut kiinnostunut minusta. 

Sama täällä.  Media ja ihmisten puheet ovat täynnä huumaavia rakkaustarinoita. Minä en koskaan kokenut mitään sellaista. Neitsyyden menettäminen oli pelkkää suorittamista ja parisuhteilu oli sitä että minunkin pitää koska muutkin ja halusin olla normaali. Mikä ihmeen standardi se on että kaikkien pitäisi kokea samaa. Tiedän mitä rakkaus on, se liittyy lapsuudenkotiini, perheeseeni ja kahteen ystävääni. Parisuhteet olivat aina pakkopullaa enkä niissä kokenut rakkautta. Ei niissä minulle mitään pahaa toisaalta tapahtunut. Missasinko jotain? Menetinkö jotain mitä olisi pitänyt nuorena kokea? En usko. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä.  Media ja ihmisten puheet ovat täynnä huumaavia rakkaustarinoita. Minä en koskaan kokenut mitään sellaista. Neitsyyden menettäminen oli pelkkää suorittamista ja parisuhteilu oli sitä että minunkin pitää koska muutkin ja halusin olla normaali. Mikä ihmeen standardi se on että kaikkien pitäisi kokea samaa. Tiedän mitä rakkaus on, se liittyy lapsuudenkotiini, perheeseeni ja kahteen ystävääni. Parisuhteet olivat aina pakkopullaa enkä niissä kokenut rakkautta. Ei niissä minulle mitään pahaa toisaalta tapahtunut. Missasinko jotain? Menetinkö jotain mitä olisi pitänyt nuorena kokea? En usko. 

Sinulla sentään oli rakkautta lapsuudenkodissasi. Minulla ei ollut, olen vastaaja nro 6. Juuri lapsuudenperhe tuhosi kykyni rakastaa ja luottaa. Lapsuudenkoti oli kylmä, väkivaltainen ja rakkaudeton. Teininä, ihan liian varhain aloin metsästämään rakkautta, mutta hyvin pian huomasin ettei minusta siihen ole enkä edes tiedä mitä rakkaus on. Kaverisuhteenikin olivat aika pinnallisia kun nyt aikuisena niitä ajattelen. 

Itse olen kokenut huumaavampaa ja voimakkaampaa rakkautta aikuisiällä kuin nuorena. En muistele kaiholla mitään, mutta ihan hyvällä muistan vanhojakin suhteita.

Olen kokenut huumaavan rakkauden mutta se oli yksipuolista. En päässyt lähellekään rakkauteni kohdetta. Sittemmin löysin poikaystävän josta tuli aviomieheni. Ei ollut mitään huumaantumista missään vaiheessa, enemmänkin kyseessä oli jonkinlainen järkiliitto. Päättyi kun lapset oli pieniä ja sen jälkeen olen ollut enimmäkseen yksin.

Teininä minulla oli ensi rakkaus ja hän osasi puhua kauniisti ja lupaili vaikka mitä. Olin hirveän rakastunut mutta ei mennyt kuin muutama viikko niin eräänä kännäys viikonloppuna näin hänet panemassa yleisessä puistossa julkisella paikalla toisen tytön kanssa.

Periatteessa juu onhan sitä muutaman kerran tullut oltua aika huumassa muttei niitä nyt mitenkään erityisemmin muistele enää. Parit ekat kerrat se oli lopulta yksipuolista, kolmannesta kerrastakaan en ole varma että oliko se toinen vain ap:n kaltainen teeskentelijä. Oikeastaan olisi voineet jäädä välistäkin kaikki ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

:( Hö. Itse olen 30+, en vielä koskaan seurustellut (enkä tehnyt paljoa muutakaan, you know ;D) Otan siitä kaiken irti sitten JOS sopiva tyyppi osuu kohdalle.

Muistutan, että vanhana ei enää paikat pelaa samalla tavalla, ja voi olla, että sitä sopivaa ei ikinä osu kohdalle