Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan menee siihen että oppii pitämään miehen kotia omanaan
12.06.2019 |
ja kuinka kauan menee että myös naapurit tottuvat uuteen emäntään?
Kommentit (36)
Siis kauanko olet asunut miehen asunnossa vai oletko edes vielä muuttanut sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Semmoinen lokki siellä. Eikö se jo riitä, että on valmiiksi maksettu koti missä asua, mutta pitäisi vielä päästä osingoille toisen omistamasta talosta? Yksikään järkevä mies ei suostuisi naimisiin ilman avioehtoa tuossa tapauksessa,eihän miehellä ole siinä kuin hävittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Mitä typerää tuossa on? Minä asuin miehen omistamassa asunnossa ja samalla ostin itselleni sijoitusasunnon, jonka laitoin vuokralle. Kuusi vuotta asuttiin yhdessä, jonka jälkeen muutin tuohon omaan asuntooni. Oli vain hyvä, ettei ostettu yhteistä asuntoa.
Se on siinä tilanteessa typerää, jos ei varmista omaa selustaansa. Sinä varmistit, niin tilanne on eri.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Minä asun mieheni talossa. Säästöjä ja sijoituksia pienistä tuloistanikin alkaa olla aika reilusti kun ei tarvi maksaa asumisesta. Pihan hoito kesäisin on minun vastuulla, se oli sopimus kun kämppä ostettiin. Siihen toki menee useampi satanen per kesä mutta vähemmän kuin 2kk vuokra muualla.
Miehelläni on noin nelinkertaiset tulot minuun verrattuna, mielestäni ihan reilu diili. Omat tulotkin ovat vuosien myötä nousseet kun sijoituksista on alkanut tippumaan osinkoja kohtalaisesti. =)
Meillä on hieno piha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Semmoinen lokki siellä. Eikö se jo riitä, että on valmiiksi maksettu koti missä asua, mutta pitäisi vielä päästä osingoille toisen omistamasta talosta? Yksikään järkevä mies ei suostuisi naimisiin ilman avioehtoa tuossa tapauksessa,eihän miehellä ole siinä kuin hävittävää.
En ole lokki, vaan ajattelen, että koti hankitaan yhdessä, se myös maksetaan yhdessä. Tilanne on eri, jos kummallakin on asunto ja päätetään yhdessä muuttaa toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niistä naapureista tarvii välittää, että tottuuko vai ei ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Mitä typerää tuossa on? Minä asuin miehen omistamassa asunnossa ja samalla ostin itselleni sijoitusasunnon, jonka laitoin vuokralle. Kuusi vuotta asuttiin yhdessä, jonka jälkeen muutin tuohon omaan asuntooni. Oli vain hyvä, ettei ostettu yhteistä asuntoa.
Se on siinä tilanteessa typerää, jos ei varmista omaa selustaansa. Sinä varmistit, niin tilanne on eri.
No luuisi kaikkien varmistavan. Tuossa tilanteessa on helppo säästä, kun on tosiaan pienet asumiskulut. Kohta on jo kunnon sijoitussalkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Eli sinä olet "sitoutunut" kartuttamaan miehesi omaisuutta, maksamalla kuluja miehesi asunnosta. ja jos lähtö tulee niin mitä sinä olet hyötynyt ? Saanut hetkellisesti asua muualla kuin vuokralla ? Kun yhtä hyvin voisitte hankkia yhteisen kodin molempien nimiin, niin jos ero tulee, on molemmilla mennessään viemistä ja kumpikaan ei jää "tyhjän" päälle.
Asuessani yksin maksoin asumisesta lähes 900 e/kk. Nykyisin juoksevat kulut (sähkö, vakuutus ym) ovat kahdeltä hengeltä keskimäärin tuon verran eli maksan itse puolet siitä mitä ennen. Mitä olisin hyötynyt vuokralla asumisestani? Omistusasuntoa en hanki enää koskaan, sijoitan rahani muuhun kuin asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Semmoinen lokki siellä. Eikö se jo riitä, että on valmiiksi maksettu koti missä asua, mutta pitäisi vielä päästä osingoille toisen omistamasta talosta? Yksikään järkevä mies ei suostuisi naimisiin ilman avioehtoa tuossa tapauksessa,eihän miehellä ole siinä kuin hävittävää.
En ole lokki, vaan ajattelen, että koti hankitaan yhdessä, se myös maksetaan yhdessä. Tilanne on eri, jos kummallakin on asunto ja päätetään yhdessä muuttaa toiseen.
Eipä tuossa sitten muuta kuin maksat miehelle puolet asunnon arvosta, niin koti on yhdessä hankittu. Nythän sulle jää vuokra/lainanlyhennysrahat säästöön, joten aika älytöntä että pitäisi miehen omaisuudesta vielä saada osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Semmoinen lokki siellä. Eikö se jo riitä, että on valmiiksi maksettu koti missä asua, mutta pitäisi vielä päästä osingoille toisen omistamasta talosta? Yksikään järkevä mies ei suostuisi naimisiin ilman avioehtoa tuossa tapauksessa,eihän miehellä ole siinä kuin hävittävää.
En ole lokki, vaan ajattelen, että koti hankitaan yhdessä, se myös maksetaan yhdessä. Tilanne on eri, jos kummallakin on asunto ja päätetään yhdessä muuttaa toiseen.
Eipä tuossa sitten muuta kuin maksat miehelle puolet asunnon arvosta, niin koti on yhdessä hankittu. Nythän sulle jää vuokra/lainanlyhennysrahat säästöön, joten aika älytöntä että pitäisi miehen omaisuudesta vielä saada osuus.
No me olemme sitten varmaan omituisia, kun päätimme ihan yhdessä hankkia yhteisen asunnon, joka on molempien nimissä, jota myös maksamme molemmat. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Eli sinä olet "sitoutunut" kartuttamaan miehesi omaisuutta, maksamalla kuluja miehesi asunnosta. ja jos lähtö tulee niin mitä sinä olet hyötynyt ? Saanut hetkellisesti asua muualla kuin vuokralla ? Kun yhtä hyvin voisitte hankkia yhteisen kodin molempien nimiin, niin jos ero tulee, on molemmilla mennessään viemistä ja kumpikaan ei jää "tyhjän" päälle.
Laskeppa kuinka paljon tulee säästöjä, kun ei tarvitse maksaa vuokraa vaan elää pelkästään asumiskuluilla? Lisäksi ei tarvitse ottaa mitään riskejä asunnon arvon laskemisesta tai remppakuluista. Kyllä se muuttaja on tässä hyötyy paljon enemmän kuin se asunnon omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Semmoinen lokki siellä. Eikö se jo riitä, että on valmiiksi maksettu koti missä asua, mutta pitäisi vielä päästä osingoille toisen omistamasta talosta? Yksikään järkevä mies ei suostuisi naimisiin ilman avioehtoa tuossa tapauksessa,eihän miehellä ole siinä kuin hävittävää.
En ole lokki, vaan ajattelen, että koti hankitaan yhdessä, se myös maksetaan yhdessä. Tilanne on eri, jos kummallakin on asunto ja päätetään yhdessä muuttaa toiseen.
Eipä tuossa sitten muuta kuin maksat miehelle puolet asunnon arvosta, niin koti on yhdessä hankittu. Nythän sulle jää vuokra/lainanlyhennysrahat säästöön, joten aika älytöntä että pitäisi miehen omaisuudesta vielä saada osuus.
No me olemme sitten varmaan omituisia, kun päätimme ihan yhdessä hankkia yhteisen asunnon, joka on molempien nimissä, jota myös maksamme molemmat. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Minä muutin miehen asuntoon, koska hänellä oli tai on edelleen todella iso, viihtyisä ja valoisa asunto ihan täydellisellä sijainnilla. Asunnon arvo oli niin korkea, että ei mitään mahiksia ostaa siitä osuutta eikä mitään järkeä myydä niin hyvää asuntoa pois. Oikein hyvin viihdyin sen kuusi vuotta siinä. Ja tosiaan ostin itselleni sen sijoitusasunnon vuokrattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Eli sinä olet "sitoutunut" kartuttamaan miehesi omaisuutta, maksamalla kuluja miehesi asunnosta. ja jos lähtö tulee niin mitä sinä olet hyötynyt ? Saanut hetkellisesti asua muualla kuin vuokralla ? Kun yhtä hyvin voisitte hankkia yhteisen kodin molempien nimiin, niin jos ero tulee, on molemmilla mennessään viemistä ja kumpikaan ei jää "tyhjän" päälle.
ihan ohiksena täällä huutelen, että kyllä tuollaisessa kuviossa hyötyy kyllä ihan molemmat.
Laskeppa kuinka paljon tulee säästöjä, kun ei tarvitse maksaa vuokraa vaan elää pelkästään asumiskuluilla? Lisäksi ei tarvitse ottaa mitään riskejä asunnon arvon laskemisesta tai remppakuluista. Kyllä se muuttaja on tässä hyötyy paljon enemmän kuin se asunnon omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Minä kyllä voisin muuttaa toisen omistamaan asuntoon. Todella helppoa ja edullista asumista. Ei tarvitse huolehtia keittiö- ja kylppäriremonteista. Seku vaan asuu ja nauttii.
Se asunto pitää tuunata molempien mieleiseksi, ja sitten kyllä tottuu ja viihtyy.
Kyllä,kyllä...mutta en minä sellaisia mieti, minä vaan elän täysillä tänään ja joka päivä ;)