Kuinka kauan menee siihen että oppii pitämään miehen kotia omanaan
ja kuinka kauan menee että myös naapurit tottuvat uuteen emäntään?
Kommentit (36)
Mä en edes miettinyt moista asiaa, kun aikoinaan muutin.
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
"Että NAAPURIT tottuvat uuteen emäntään"
Voi hyvää päivää;D....sanoo naapurit...
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minäpä menin...mutta mulla on vieläkin silti oma asunto.
Se tuntuu omalta pari päivää sen jälkeen kun päättää että nyt tämä on Koti. Jos se sinusta ei pidemmän ajan jälkeen vielä tunnu Kodilta niin ehkä syytä miettiä joko parisuhteen tai itsetunnon tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minäpä menin...mutta mulla on vieläkin silti oma asunto.
No tuohan on ihan eri asia. Sinulla on sitten paikka mihin mennä jos sinutkin heitetään pellolle.
Ei miehen asunto voi koskaan tuntua kodilta.
Välttämättä ei koskaan. Jos se ei tunnu nyt omalta, niin todennäköisesti tunne ei siitä parane. Voit tottua tunteeseen, ettei miehen koti ole sinun koti ja osaat siksi elää siellä, mutta onko se nimenomaan sinun kotisi kannattaa miettiä rehellisesti. Ja miten ylipäätään suostuit tuollaiseen ratkaisuun? Oman onnensa eteen ei tarvitse tehdä ratkaisuja, jotka eivät ihan ikiomilta tunnu. Toisen homma on ymmärtää se. Sitä sanotaan silloin rakkaudeksi, että voi sopia molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Jos sinun olisi hyvä olla et kyselisi täällä palstalla meiltä mitään.
Miksi ette tehneet sellaista ratkaisua, että hankitte yhdessä yhteisen kodin ?
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen asunto voi koskaan tuntua kodilta.
Kyllä voi. Me ostettiin uusia huonekaluja ja lisäksi oli kummankin omia huonekaluja. Heti tuntui kodilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Eli sinä olet "sitoutunut" kartuttamaan miehesi omaisuutta, maksamalla kuluja miehesi asunnosta. ja jos lähtö tulee niin mitä sinä olet hyötynyt ? Saanut hetkellisesti asua muualla kuin vuokralla ? Kun yhtä hyvin voisitte hankkia yhteisen kodin molempien nimiin, niin jos ero tulee, on molemmilla mennessään viemistä ja kumpikaan ei jää "tyhjän" päälle.
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minä menin. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parilla klikkauksella (lumo.fi) ja sen jälkeen voin sitten pohtia pitemmän tähtäimen asumista. Naimisiin emme aio mennä, vaikka loppuiäksemme olemme toisiimme sitoutuneetkin.
Aloittajalle: en osaa sanoa, missä vaiheessa tuo tapahtui, joskus seurusteluaikana kuitenkin. Miehen luo muuttaessani pidin sitä jo omanakin kotinani.
Eli sinä olet "sitoutunut" kartuttamaan miehesi omaisuutta, maksamalla kuluja miehesi asunnosta. ja jos lähtö tulee niin mitä sinä olet hyötynyt ? Saanut hetkellisesti asua muualla kuin vuokralla ? Kun yhtä hyvin voisitte hankkia yhteisen kodin molempien nimiin, niin jos ero tulee, on molemmilla mennessään viemistä ja kumpikaan ei jää "tyhjän" päälle.
Eiköhän se mene toisinpäin. Hän voi säöstää ja sijoittaa, kun on pienet asumiskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minäpä menin...mutta mulla on vieläkin silti oma asunto.
No tuohan on ihan eri asia. Sinulla on sitten paikka mihin mennä jos sinutkin heitetään pellolle.
14 vuotta ollaan jo yhdessä taivallettu, ikääkin jo yli 60vuotta...:)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette tehneet sellaista ratkaisua, että hankitte yhdessä yhteisen kodin ?
Emäntä-viittauksesta päättelin, että ap on muuttanut pikkukylään maatilan emännäksi. Ei mies voi noin vain myydä sukutilaansa, jotta voisivat ostaa yhdessä uuden kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä lähtisi asumaan mihinkään vain miehen nimissä olevaan taloon. Sletä kun voi se lähtö tulla koska vain, ellei nyt naimisiin mennä ja ilman avioehtoa.
Minäpä menin...mutta mulla on vieläkin silti oma asunto.
No tuohan on ihan eri asia. Sinulla on sitten paikka mihin mennä jos sinutkin heitetään pellolle.
14 vuotta ollaan jo yhdessä taivallettu, ikääkin jo yli 60vuotta...:)
Niin, kun niitä liittoja kariutuu ihan vuosikymmenten mittaisiakin. 14 vuotta ei ole aika eikä mikään vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään kukaan ole enää niin typerä, että suostuu asumaan vain toisen nimissä olevassa asunnossa ? Kun ne on niin nähty, että ne ikuisiksi tarkoitetut parisuhteetkin voivat loppua kuin seinään.
Mitä typerää tuossa on? Minä asuin miehen omistamassa asunnossa ja samalla ostin itselleni sijoitusasunnon, jonka laitoin vuokralle. Kuusi vuotta asuttiin yhdessä, jonka jälkeen muutin tuohon omaan asuntooni. Oli vain hyvä, ettei ostettu yhteistä asuntoa.
Riippuu tapauksesta. Se, että kuinka nopeasti sinä pidät miehen kotia omanasi riippuu vain itsestäsi. Naapureiden nyt ei tarvitse varsinaisesti sopeutua ikinä, koska ovat vain naapureita.