Mistä voi johtua, että miesystävä ei halua puhua mistään aidosta?
Puhuu vähän, ja jos puhuu, useimmiten hyvin arkipäiväistä small talkia. Jos koitan jotain syvällisempää keskustelua viritellä, heittää vitsiksi vetäytyy kokonaan pois tai myöntelee vain minua. En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms. Miksi näin, onko kyseessä joku pelko vai mikä voi olla syy?
Kommentit (50)
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Mikä sinä olet määrittelemään, mistä keskusteleminen on "aitoa"?
Iso osa miehistä (naisia en NIIN hyvin tunne) on aika yksinkertaisia. Kyllä he voivat tietää ja tuntea omat kiinnostuksen kohteensa tai alansa, mutta kovin laajaa yleissivistystä tai kiinnostusta maailman asioihin on aika harvalla. Monesti koen itseni jotenkin ulkopuoliseksi äijäporukassa, kun muut kohkaavat vain jostain autojutuista tai urheilusta tai metsästyksestä. Kyllä niistä toki jotain tiedän ja voin jutellakin, mutta monilla se juttelu on sellaista uhoamista ja kehumista, ihan turhaa ylireteää käytöstä. Ja raikuva nauru päälle, kun on sanonut jotain lennokasta. Aina ei oikein jaksa sellaista teinipoikailua. Onneksi ei kovin usein tarvitse ollakaan muiden kuin hyvien ystävien seurassa, jossa voi jutella hiukan henkevämpiäkin. Itse arvostan asiallisuutta, eri näkemyksiä ja mielikuvituksen käyttöä. Ja naisseuraa, koska kieltämättä naisten kanssa on monesti paljon helpompi joutaa sopivaa jutun aihetta. Enkä nyt tarkoita mitään seurustelumielessä.
Minä yritän olla läikyttämättä masentuneita ajatuksiani maailmasta, itsestäni ja muista. En halua olla sillä tavalla "aito" seurassa. On miellyttävämpää puhua arkisista asioista ja leikkiä, että niillä on jotain merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Se ei ole lapsena oppinut puhumaan asioista ja tunteistaan.
Näille miehille parisuhde tarkoittaa seksiä ja yhteisiä eväitä.
En lähtisi opettamaan aikuista miestä, vaan jättäisin jollekulle vertaiselleen ja jatkaisin omaa matkaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
Saatat esittää niin abstrakteja tai epämääräisiä kysymyksiä, ettei mies tajua, mihin tarkalleen ottaen haluaisit häneltä vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
No vaikka mikä tuo elämääsi mielekkyyttä, mitä unelmia sinulla on, mitä odotat parisuhteelta, miten koet henkilön, jonka kanssa olet, mikä sinua pelottaa/ ilahduttaa/ vahvistaa, mistä nautit ja miksi, mitä haluat ja mitä et halua.
Mies on täysin normaali suomalainen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Luuletteko te naiset todella että miehet hankkivat naisen, jotta voisivat käydä syvällisiä keskusteluja heidän kanssa viinilasin ääressä. Lopettakaa niiden naistenlehtien lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
No vaikka mikä tuo elämääsi mielekkyyttä, mitä unelmia sinulla on, mitä odotat parisuhteelta, miten koet henkilön, jonka kanssa olet, mikä sinua pelottaa/ ilahduttaa/ vahvistaa, mistä nautit ja miksi, mitä haluat ja mitä et halua.
Sun kannattaa miehellesi esittää jokainen noista omana kysymyksenään ja hyväksyä myös se, ettei hänellä ole kaikkiin niihin vastausta. Mä voisin vastata noihin, että saan elämääni mielekyyttä työstäni, mitään unelmia ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vaan tartun tilaisuuksiin silloin, kun sellaisia sattuu osumaan eteen, parisuhteelta odotan kumppanuutta, en ole sellaisten henkilöiden kanssa tekemisissä, joista en pidä (paitsi töissä), tällä hetkellä ei pelota yhtään mikään (varmaan pelottaisi pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa, jos alempi kerros olisi tulessa...mutta en pohdi tällaisia etukäteen, elämässä on parempaakin tekemistä kuin miettiä, mitä kaikkia asioita voisi pelätä) , ilahduttaa milloin mikäkin riippuen sen hetkisistä fiiliksistä, mua ei varsinaisesti vahvista mikään..en edes ajattele, että pitäisi, nautin kaikesta mukavasta, erityisesti hyvästä ruuasta (koska se maistuu hyvältä) enkä pahemmin etukäteen ajattele, mitä haluan ja mitä en vaan tilanteen mukaan ja olen varsi n nopea tekemään päätöksiä eli en jää jahkailemaan, haluanko vai en. Näin nopea olisi tämäkin keskustelu :D
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin normaali suomalainen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Luuletteko te naiset todella että miehet hankkivat naisen, jotta voisivat käydä syvällisiä keskusteluja heidän kanssa viinilasin ääressä. Lopettakaa niiden naistenlehtien lukeminen.
No siis en minä ainakaan hankkisi miestä, jonka kanssa ei voi keskustella mistään. Olisipa se elämä ankeaa, jos ei voisi vaihtaa mielipiteitä vaikkapa tieteestä, historiasta, kulttuurista, kokemuksista, unelmista, visioista jne. Ei siihen mitään viinilasia tarvita, voi vaikkapa istua autossa matkalla jonnekin ja jutella. Ymmärrän, että toisilla ei mitään pintatasoa syvempiä ajatuksia ole, vaan puhetta käytetään ainoastaan välineenä välttämättömien asioiden kommunikoimiseen (ja sinä eittämättä kuulut tähän ryhmään, ja suppean pääomasi takia luulet muidenkin samoilla sukuelimillä varustettujen ihmisten kuuluvan), mutta eivät tällaiset ihmiset mitenkään ainoa ihmisryhmä olet, eivätkä varmaankaan edes yleisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin normaali suomalainen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Luuletteko te naiset todella että miehet hankkivat naisen, jotta voisivat käydä syvällisiä keskusteluja heidän kanssa viinilasin ääressä. Lopettakaa niiden naistenlehtien lukeminen.
No siis en minä ainakaan hankkisi miestä, jonka kanssa ei voi keskustella mistään. Olisipa se elämä ankeaa, jos ei voisi vaihtaa mielipiteitä vaikkapa tieteestä, historiasta, kulttuurista, kokemuksista, unelmista, visioista jne. Ei siihen mitään viinilasia tarvita, voi vaikkapa istua autossa matkalla jonnekin ja jutella. Ymmärrän, että toisilla ei mitään pintatasoa syvempiä ajatuksia ole, vaan puhetta käytetään ainoastaan välineenä välttämättömien asioiden kommunikoimiseen (ja sinä eittämättä kuulut tähän ryhmään, ja suppean pääomasi takia luulet muidenkin samoilla sukuelimillä varustettujen ihmisten kuuluvan), mutta eivät tällaiset ihmiset mitenkään ainoa ihmisryhmä olet, eivätkä varmaankaan edes yleisin.
No onnea sitten sen unelmamiehen (joka täyttää kaikki naistenlehtien kriteerit) etsintään. Tai sitten voit niitä syvällisiä keskustella vaikka naisystäviesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
No vaikka mikä tuo elämääsi mielekkyyttä, mitä unelmia sinulla on, mitä odotat parisuhteelta, miten koet henkilön, jonka kanssa olet, mikä sinua pelottaa/ ilahduttaa/ vahvistaa, mistä nautit ja miksi, mitä haluat ja mitä et halua.
Sun kannattaa miehellesi esittää jokainen noista omana kysymyksenään ja hyväksyä myös se, ettei hänellä ole kaikkiin niihin vastausta. Mä voisin vastata noihin, että saan elämääni mielekyyttä työstäni, mitään unelmia ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vaan tartun tilaisuuksiin silloin, kun sellaisia sattuu osumaan eteen, parisuhteelta odotan kumppanuutta, en ole sellaisten henkilöiden kanssa tekemisissä, joista en pidä (paitsi töissä), tällä hetkellä ei pelota yhtään mikään (varmaan pelottaisi pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa, jos alempi kerros olisi tulessa...mutta en pohdi tällaisia etukäteen, elämässä on parempaakin tekemistä kuin miettiä, mitä kaikkia asioita voisi pelätä) , ilahduttaa milloin mikäkin riippuen sen hetkisistä fiiliksistä, mua ei varsinaisesti vahvista mikään..en edes ajattele, että pitäisi, nautin kaikesta mukavasta, erityisesti hyvästä ruuasta (koska se maistuu hyvältä) enkä pahemmin etukäteen ajattele, mitä haluan ja mitä en vaan tilanteen mukaan ja olen varsi n nopea tekemään päätöksiä eli en jää jahkailemaan, haluanko vai en. Näin nopea olisi tämäkin keskustelu :D
En minä kaipaa mitään kyselyä ja tuollaisia pikavastauksia vaan ajatusten jakamista ja keskustelua, jolloin molemmat saavat uusia ideoita, kasvavat ihmisinä, bondautuvat toisiinsa jne.
Ja joo, en lue naistenlehtiä enkä juo viiniä, mutta mielummin olen ilman miestä kuin miehen kanssa, johon ei ole henkistä sidettä. Mitä ihmettä varten se mies olisi, kun eihän mies elätä perhettä? Seksiä? Eiväthän kaikki miehet halua seksiäkään tänä päivänä, ainakaan vuodesta toiseen sen oman naisensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin normaali suomalainen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Luuletteko te naiset todella että miehet hankkivat naisen, jotta voisivat käydä syvällisiä keskusteluja heidän kanssa viinilasin ääressä. Lopettakaa niiden naistenlehtien lukeminen.
No siis en minä ainakaan hankkisi miestä, jonka kanssa ei voi keskustella mistään. Olisipa se elämä ankeaa, jos ei voisi vaihtaa mielipiteitä vaikkapa tieteestä, historiasta, kulttuurista, kokemuksista, unelmista, visioista jne. Ei siihen mitään viinilasia tarvita, voi vaikkapa istua autossa matkalla jonnekin ja jutella. Ymmärrän, että toisilla ei mitään pintatasoa syvempiä ajatuksia ole, vaan puhetta käytetään ainoastaan välineenä välttämättömien asioiden kommunikoimiseen (ja sinä eittämättä kuulut tähän ryhmään, ja suppean pääomasi takia luulet muidenkin samoilla sukuelimillä varustettujen ihmisten kuuluvan), mutta eivät tällaiset ihmiset mitenkään ainoa ihmisryhmä olet, eivätkä varmaankaan edes yleisin.
No onnea sitten sen unelmamiehen (joka täyttää kaikki naistenlehtien kriteerit) etsintään. Tai sitten voit niitä syvällisiä keskustella vaikka naisystäviesi kanssa.
Mihin etsintään? Minkä unelmamiehen? Mä olen ollut 12 vuotta saman miehen kanssa. Ihan tavallinen mies on, ei liity naistenlehtiin (jota en lue, mutta sinä vissiin luet) mitenkään. Kuten tuossa viestissäni sanoin, ei se mitenkään tavallista ole, ettei ihminen halua puheella kommunikoida kuin välttämättömät asiat.
Mies ei siis ole taiteellinen. Taiteelliset ihmiset ovat yleensä syvällisiä. Ehkä sinun kannattaisi hankkia joku ystävä joka tyydyttäisi tämän puolen?
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin normaali suomalainen mies, jossa ei ole mitään vikaa. Luuletteko te naiset todella että miehet hankkivat naisen, jotta voisivat käydä syvällisiä keskusteluja heidän kanssa viinilasin ääressä. Lopettakaa niiden naistenlehtien lukeminen.
Meillä se on kyllä nimenomaan mies, joka usein kysyy, että mistä keskusteltaisiin. Tai itse aloittaa keskustelun esimerkiksi jostain Hesarin artikkelista tai tuoreesta uutisesta liittyen yhteiskuntaan, politiikkaan, tieteeseen tai taiteeseen.
Kolmen suhteen kokemuksella: kahdella ensimmäisellä oli juuri tuollainen asenne ja suhteet jäi minulle tunnetasolla epätyydyttäviksi ja muutenkin oli hankausta. Kolmas sitten on alusta asti puhunut minulle kuin ihmiselle ja meillä on ollut hyviä keskusteluja ja olemme olleet yhdessä joka päivä jo 20 vuotta eikä kyllästytyä vieläkään.
Noita ennen oli sellainen ensirakkaus, missä kemia omalta osaltani oli niin valtava, että menin ihan lukkoon enkä osannut oikein sanoa mitään. En koskaan saanut selville, olisiko siitä voinut päästä jonnekin syvemmälle tasolle vai ei.