Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua, että miesystävä ei halua puhua mistään aidosta?
11.06.2019 |
Puhuu vähän, ja jos puhuu, useimmiten hyvin arkipäiväistä small talkia. Jos koitan jotain syvällisempää keskustelua viritellä, heittää vitsiksi vetäytyy kokonaan pois tai myöntelee vain minua. En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms. Miksi näin, onko kyseessä joku pelko vai mikä voi olla syy?
Kommentit (50)
Tavallinenkin mies voi saada paljon hyötyä naisesta, jos ymmärtää avartaa ajatteluaan. Naisten tunneäly on usein parempi ja miehen ja naisen hyvät puolet kombinaationa vahvistavat ja kehittävät molempia.
Toki jos haluaa elää vaan mekaanisesti päivästä toiseen töissäkäyden ja telkkua katsoen ja urheillen niin sopiihan sen joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
No vaikka mikä tuo elämääsi mielekkyyttä, mitä unelmia sinulla on, mitä odotat parisuhteelta, miten koet henkilön, jonka kanssa olet, mikä sinua pelottaa/ ilahduttaa/ vahvistaa, mistä nautit ja miksi, mitä haluat ja mitä et halua.
Sun kannattaa miehellesi esittää jokainen noista omana kysymyksenään ja hyväksyä myös se, ettei hänellä ole kaikkiin niihin vastausta. Mä voisin vastata noihin, että saan elämääni mielekyyttä työstäni, mitään unelmia ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vaan tartun tilaisuuksiin silloin, kun sellaisia sattuu osumaan eteen, parisuhteelta odotan kumppanuutta, en ole sellaisten henkilöiden kanssa tekemisissä, joista en pidä (paitsi töissä), tällä hetkellä ei pelota yhtään mikään (varmaan pelottaisi pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa, jos alempi kerros olisi tulessa...mutta en pohdi tällaisia etukäteen, elämässä on parempaakin tekemistä kuin miettiä, mitä kaikkia asioita voisi pelätä) , ilahduttaa milloin mikäkin riippuen sen hetkisistä fiiliksistä, mua ei varsinaisesti vahvista mikään..en edes ajattele, että pitäisi, nautin kaikesta mukavasta, erityisesti hyvästä ruuasta (koska se maistuu hyvältä) enkä pahemmin etukäteen ajattele, mitä haluan ja mitä en vaan tilanteen mukaan ja olen varsi n nopea tekemään päätöksiä eli en jää jahkailemaan, haluanko vai en. Näin nopea olisi tämäkin keskustelu :D
En minä kaipaa mitään kyselyä ja tuollaisia pikavastauksia vaan ajatusten jakamista ja keskustelua, jolloin molemmat saavat uusia ideoita, kasvavat ihmisinä, bondautuvat toisiinsa jne.
Ja joo, en lue naistenlehtiä enkä juo viiniä, mutta mielummin olen ilman miestä kuin miehen kanssa, johon ei ole henkistä sidettä. Mitä ihmettä varten se mies olisi, kun eihän mies elätä perhettä? Seksiä? Eiväthän kaikki miehet halua seksiäkään tänä päivänä, ainakaan vuodesta toiseen sen oman naisensa kanssa.
Kelataas taaksepäin....minäkään en ymmärtänyt, mitä tarkoitit ajatuksilla elämästä, maailmasta ja itsestä. Siksi esitin sulle tarkentavan kysymyksen, johon sinä vastasit. Minä pystyin sen jälkeen vastaamaan näihin asioihin. Nyt taas selvisi, että oikeastaan et haluakaan mieheltäsi vastauksia näihon kysymyksiin, jotka mielestäsi ovat ajatuksia elämästä, maailmasta ja itsestä. Haluatkin jotain muuta. Jos ajatellaan, että minä olisin miehesi, mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Halusitko siis keskustella, miksi minua ei pelota juuri nyt mikään ja mitä hyötyä siitä on, ettei koko ajan pelkää jotain? Vai mitä haluaist tapahtuvan? Voisin noihinkin vastata, että mulla on kohtuullisen terve itsesuoeluvaisto enkä ehdoin tahdoin hakeudu tilanteisiin, joissa voisi sattua jotain pahaa. Ja sitten taas on lukematon määrä asioita kuten sairaudet, liikenneonnettomuudet, työttömäksi jäämiset, joille ei mahda mitään ja sen vuoksi niitä on turha etukäteen pelätä.
Koska itse olen naiseksi nk putkiaivo, koitan tässä vaan auttaa sua ymmärtämään, miksi et saa miehestäsi irti sitä, mitä haluaisit. Todennäköisesti hän ei ymmärrä (kuten en minäkään ymmärtänyt ja kun tarkennuskysymykseni ja vastauksesi jälkeen luulin ymmärtäneeni, en siis ymmärtänyt siltikään sinua oikein) , mitä tarkalleen ottaen haluat ja sen vuoksi myötäilee sinua tai heittää vitsiksi koko keskustelun. Meille putkiaivoille kannattaa esittää asiat selkeästi eikä epämääräisesti niin, että vastauksesta voisi kirjoittaa trilogian. Kannattaa myös hyväksyä sekin, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta pohtia asioita miljoonalta eri kantilta. Varsinkaan sellaisia asioita, jotka eivät ole edes ajankohtaisia tai joita ei ehkä koskaan edes tapahdu (kuten tulipalo pilvenpiirtäjässä). Sitä paitsi ihmisten mielikin voi muuttua. Tänään voi tuntua siltä, että jonain päivänä haluaisi asua Espanjassa, mutta muutaman vuoden päästä ei enää haluakaan.
En usko, että miehesi on sen tyhmempi kuin minäkään. Hän vain ei osaa tulkita sinua eikä tiedä, mitä häneltä odotat ja tämä taas aiheuttaa hänessä epävarmuutta ja kenties turhautumistakin. Jos hän vielä lisäksi kuuluu meihin ratkaisukeskeisiin ihmisiin, hänestä voi olla turhaa veivata jonkun ongelman syitä ja ongelman aiheuttamia tunteita, koska hänen mielestään kaikista järkevintä on vain ratkaista ongelma.
Miehenä voisin kommentoida, että minua yritti kerran eräässä illanvietossa iskeä eräs tuttu nainen. Ongelma oli, että hän aloitti aivan hirveän, myötähäpeää herättävän Maaret Kallio -tasoisen psykolöpinän, jota oli TODELLA vaivaannuttavaa kuunnella. Tämän seurauksena käsitykseni naisen älynlahjoista painui niin alas, että hänen seksuaalinen haluttavuutensakin meni pakkasen puolelle. Jos hän olisi keskustellut tavallisista aiheista, olisi siitä varmasti ainakin yhden yön juttu seurannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan eivät yksinkertaisesti nauti tietynlaisesta keskustelusta. Kaikille ei ole tärkeää saada omia ajatuksia ja ääntä muiden tietoon.
Miten silloin voi luoda tiiviin emotionaalisen suhteen?
Miten maailman lasten hädästä keskustelu edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymistä?
En ymmärrä aidolla ja syvällisellä keskustelulla maailman lasten hädästä keskustelua vaan molempien pinnan alle menemistä, päästämistä ja näyttämistä ja yhteyden luomista.
Ohis...aloituksessasi kirjoitit näin: "En tiedä paljoakaan siitä, mitä mies ajattelee elämästä, maailmasta, itsestään tms.". Minuakin kiinnostaisi, mitä nämä mielestäsi sisältävät eli millaisista konkreettisista asioista miehesi pitäisi puhua sinun kanssasi? Olen nainen, mutta en mä ajattele maailmasta tai elämästä oikeastaan mitään. Jälkimmäisestä sen verran, että tänne synnytään, lopulta kuollaan ja väliin mahtuu hyviä ja huonoja aikoja. En myöskään pohdi syvällisesti, mitä ajattelen itsestäni. Miksi mulla pitäisi olla jotain erityisiä käsityksiä tai mielipiteitä itsestäni? Käyn töissä, maksan veroni ja laskuni sekä huolehdin terveydestäni...jos se riittää itselleni, saa riittää muillekin.
No vaikka mikä tuo elämääsi mielekkyyttä, mitä unelmia sinulla on, mitä odotat parisuhteelta, miten koet henkilön, jonka kanssa olet, mikä sinua pelottaa/ ilahduttaa/ vahvistaa, mistä nautit ja miksi, mitä haluat ja mitä et halua.
Sun kannattaa miehellesi esittää jokainen noista omana kysymyksenään ja hyväksyä myös se, ettei hänellä ole kaikkiin niihin vastausta. Mä voisin vastata noihin, että saan elämääni mielekyyttä työstäni, mitään unelmia ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vaan tartun tilaisuuksiin silloin, kun sellaisia sattuu osumaan eteen, parisuhteelta odotan kumppanuutta, en ole sellaisten henkilöiden kanssa tekemisissä, joista en pidä (paitsi töissä), tällä hetkellä ei pelota yhtään mikään (varmaan pelottaisi pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa, jos alempi kerros olisi tulessa...mutta en pohdi tällaisia etukäteen, elämässä on parempaakin tekemistä kuin miettiä, mitä kaikkia asioita voisi pelätä) , ilahduttaa milloin mikäkin riippuen sen hetkisistä fiiliksistä, mua ei varsinaisesti vahvista mikään..en edes ajattele, että pitäisi, nautin kaikesta mukavasta, erityisesti hyvästä ruuasta (koska se maistuu hyvältä) enkä pahemmin etukäteen ajattele, mitä haluan ja mitä en vaan tilanteen mukaan ja olen varsi n nopea tekemään päätöksiä eli en jää jahkailemaan, haluanko vai en. Näin nopea olisi tämäkin keskustelu :D
En minä kaipaa mitään kyselyä ja tuollaisia pikavastauksia vaan ajatusten jakamista ja keskustelua, jolloin molemmat saavat uusia ideoita, kasvavat ihmisinä, bondautuvat toisiinsa jne.
Ja joo, en lue naistenlehtiä enkä juo viiniä, mutta mielummin olen ilman miestä kuin miehen kanssa, johon ei ole henkistä sidettä. Mitä ihmettä varten se mies olisi, kun eihän mies elätä perhettä? Seksiä? Eiväthän kaikki miehet halua seksiäkään tänä päivänä, ainakaan vuodesta toiseen sen oman naisensa kanssa.
Kelataas taaksepäin....minäkään en ymmärtänyt, mitä tarkoitit ajatuksilla elämästä, maailmasta ja itsestä. Siksi esitin sulle tarkentavan kysymyksen, johon sinä vastasit. Minä pystyin sen jälkeen vastaamaan näihin asioihin. Nyt taas selvisi, että oikeastaan et haluakaan mieheltäsi vastauksia näihon kysymyksiin, jotka mielestäsi ovat ajatuksia elämästä, maailmasta ja itsestä. Haluatkin jotain muuta. Jos ajatellaan, että minä olisin miehesi, mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Halusitko siis keskustella, miksi minua ei pelota juuri nyt mikään ja mitä hyötyä siitä on, ettei koko ajan pelkää jotain? Vai mitä haluaist tapahtuvan? Voisin noihinkin vastata, että mulla on kohtuullisen terve itsesuoeluvaisto enkä ehdoin tahdoin hakeudu tilanteisiin, joissa voisi sattua jotain pahaa. Ja sitten taas on lukematon määrä asioita kuten sairaudet, liikenneonnettomuudet, työttömäksi jäämiset, joille ei mahda mitään ja sen vuoksi niitä on turha etukäteen pelätä.
Koska itse olen naiseksi nk putkiaivo, koitan tässä vaan auttaa sua ymmärtämään, miksi et saa miehestäsi irti sitä, mitä haluaisit. Todennäköisesti hän ei ymmärrä (kuten en minäkään ymmärtänyt ja kun tarkennuskysymykseni ja vastauksesi jälkeen luulin ymmärtäneeni, en siis ymmärtänyt siltikään sinua oikein) , mitä tarkalleen ottaen haluat ja sen vuoksi myötäilee sinua tai heittää vitsiksi koko keskustelun. Meille putkiaivoille kannattaa esittää asiat selkeästi eikä epämääräisesti niin, että vastauksesta voisi kirjoittaa trilogian. Kannattaa myös hyväksyä sekin, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta pohtia asioita miljoonalta eri kantilta. Varsinkaan sellaisia asioita, jotka eivät ole edes ajankohtaisia tai joita ei ehkä koskaan edes tapahdu (kuten tulipalo pilvenpiirtäjässä). Sitä paitsi ihmisten mielikin voi muuttua. Tänään voi tuntua siltä, että jonain päivänä haluaisi asua Espanjassa, mutta muutaman vuoden päästä ei enää haluakaan.
En usko, että miehesi on sen tyhmempi kuin minäkään. Hän vain ei osaa tulkita sinua eikä tiedä, mitä häneltä odotat ja tämä taas aiheuttaa hänessä epävarmuutta ja kenties turhautumistakin. Jos hän vielä lisäksi kuuluu meihin ratkaisukeskeisiin ihmisiin, hänestä voi olla turhaa veivata jonkun ongelman syitä ja ongelman aiheuttamia tunteita, koska hänen mielestään kaikista järkevintä on vain ratkaista ongelma.
Tähän vielä lisään, että keskustelut unelmista, toiveista ja siitä, mitä haluaa ja ei halua, mies voi ajatella sinun pitävän niitä lupauksina. Jos hän sanoo haluavansa asua joskus Espanjassa, hän voi pelätä, että sinä 20 vuoden päästä huomautat, että "Milloin oikein muutamme Espanjaan? Sinähän sanoit ennen juhannusta 2019 haluavasi joskus asua Espanjassa!!!!!". En siis väitä, että sinä ottaisit ne lupauksina, mutta miehesi saattaa pelätä, että otat. Ja senkään vuoksi hän ei halua puhua niistä.
Puhe on seksikästä ja aivot on tärkein sukupuolielin. Tekoälykäs puhe on yhtä vaivaannuttavaa kuin tekotaiteellisuuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on narsisti ja siirtymässä hylkäämisvaiheeseen. Todennäköisesti toinen nainen jo löytynyt, mutta ei vielä ”valmis”. Kohta miehesi syyttää sinua kaikista ongelmista ja yrität tehdä kaikkesi parisuhteesi eteen. Turhaan.
Seurustelin hetken samalta kuulostavan miehen kanssa. Tykkään keskustella myös hieman pintaa syvemmältä esim. Maailman ilmiöitä, Tulevaisuudesta, tavoitteista, menneisyydestä, lapsuudesta, eettisistä kysymyksistä, politiikasta jne. Ei kuitenkaan mitään erityisen korkealentoista.
Aika pian tuli ilmi, että mies halveksuu ja naureskelee tai jättää vastaamatta suurimpaan osaan keskustelunavauksista. Maapallon historiasta kertova dokkari oli ”p**ka”. Yritti antaa semmosen kuvan, että on liian fiksu keskustelemaan ko. aiheista.
No, lopulta hoksasin, että mies on vain yksinkertaisesti liian tyhmä. Ei ollut mitään sanottavaa, kun päässä ei ollut mitään ajatuksia.
Tämä selvisi, kun mies joskus yritti keskustella myös ja lauseet olivat vailla mitään järjellistä merkitystä tai punaista lankaa.
Ilmeisesti mies piti minun puheita yhtä sekavana. Ehkä mies ajatteli, että tuollainen mongerrus menisi minulle läpi niin, että pitäisin häntä sen verran fiksuna ja filosofisena, etten vain ymmärrä mistä puhuu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voisin kommentoida, että minua yritti kerran eräässä illanvietossa iskeä eräs tuttu nainen. Ongelma oli, että hän aloitti aivan hirveän, myötähäpeää herättävän Maaret Kallio -tasoisen psykolöpinän, jota oli TODELLA vaivaannuttavaa kuunnella. Tämän seurauksena käsitykseni naisen älynlahjoista painui niin alas, että hänen seksuaalinen haluttavuutensakin meni pakkasen puolelle. Jos hän olisi keskustellut tavallisista aiheista, olisi siitä varmasti ainakin yhden yön juttu seurannut.
Tämä! Olen aika varma että ap:n käsitys "syvällisestä" keskustelusta on luokkaa Paulo Coelho. Ei ihme että mies pyrkii vaihtamaan puheenaihetta. Lol
Minä tapailen myös tällaista miestä.. taitaa kyllä kuivahtaa alkuunsa. On paras kroppa mitä ikinä olen nähnyt, komea muutenkin ja vielä akateeminenkin ( tämä ei itseisarvo, mutta mielenkiintoinen mainittavaksi). Keskustelu on hankalaa, ollaan jotenkin eri aaltopituuksilla. Miehen puhe on jotenkin rasittavan polveilevaa ja epäloogista. Minulle kirjat ja lukeminen on tärkeitä. Hän on lukenut metrikaupalla Kauppalehtiä, eikä sitten juuri muuta. Kirjallisuudesta sanoi, että " miksi kiinnostaisi lukea jonkun toisen keksimiä tarinoita"? Menin itse aika sanattomaksi tuon jälkeen... Eipä ole tullut ajateltua tosta näkökulmasta.
Minkä puolen se mies tyydyttää?