Mitä tehdä kun ei kestä vanhentumista?

Ei sille oikein voi mitään ellet veitsen alle mene. Älä mieti ryppyjä ja silmäpusseja pahana asiana.

Kaikki me ruttuun mennään ennemmin tai myöhemmin, älä ressaa.

Sama fiilis ja nimenomaan hamsteripussien ja kaulan suhteen. Kestän rypyt mutta en tätä helttakaulaa!

Sisäistämällä sen, että kukaan ei ole nuori ikuisesti ja ikääntymisen myötä väistämättä tapahtuu muutoksia. Siinä auttaa, kun keskittyy niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa eikä valita niistä, mihin ei voi vaikuttaa. 

Sun kannattaa miettiä mikä on vaihtoehto vanhenemiselle. Ketkä pysyvät ikinuorena? Ne jotka kuolevat nuorena, eivät koskaan saa ryppyjä. Heidän nuori ihonsa ei rypisty, se mätänee.

Koskahan nousee arvoon se, että SAA vanheta. Saa elää ja kokea. Saa rypistyä. Kaikki eivät saa.

Vaikeaa on. Olenkin tullut siihen tulokseen, että julkkikset ja muut ”joista ei olisi ikinä uskonut” -ihmiset jotka päättävät päivänsä keski-ikäisinä, tekevät sen vanhenemisen takia. Eivät kestä ryppyjä, kropan jäykistymistä, kolotuksia ja mitä niitä nyt voi olla. Luonnollisiahan nuo kaikki vaivat ovat mutta ei niitä ole helppo hyväksyä varsinkin jos on nuorena ollut hyvännäköinen, vahva ja notkea.

Katso muutama tuore kuva esim. Hunter Tylosta, Lara Flynn Boylesta tai Daryl Hannahista ja mieti vielä uudestaan, paljonko kannattaa leikellä.

Otat vanhan miehen jotta näytät nuoremmalta hänen rinnallaan.

Samalla tavalla kuin lyhyt nainen ottaa pitkän miehen näyttääkseen pieneltä.

Mark Twain jo sanoi sen.

Age is an issue of mind over matter. If you don't mind, it doesn't matter.

Luultavasti tapa jolla näet itsesi on vääristynyt tuon neuroottisen pelkosi takia, eli saatat nähdä itsesi eri näköisenä kuin muut näkevät sinut. Ainakin lauseesi "En näe mitään muuta enää peilissä." viittaisi siihen.

Kannattaa heti lopettaa kosmeettisissa operaatioissa käyminen. Ihmisillä (monilla Hollywood-julkkiksillakin) joilla on suhteettomat kasvonpiirteet kosmeettisten toimenpiteiden seurauksena, on varmaan käynyt juuri niin, että he ovat pyrkineet korjailemaan jotain tiettyä, "viallista" kohtaa kasvoissaan yhä enemmän ja enemmän eivätkä enää matkan varrella ole hahmottaneet kokonaisuutta.

Kannattaa keskittyä kauniisiin henkisiin ominaisuuksiin, ne ovat iättömiä ja arvokkaita. Se kaunistaa, kun ojentautuu niiden mukaan.

Lisäksi terveelliset elämätavat ovat tärkeitä sekä henkisen että ruumiillisen kauneuden ja hyvinvoinnin kannalta.

Oletko koskaan miettinyt, mikä oikeasti on tärkeää elämässä? Onko ulkonäkö tärkein avusi elämässäsi? Silloin hamsteripussit tietysti on katastrofi...

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa miettiä mikä on vaihtoehto vanhenemiselle. Ketkä pysyvät ikinuorena? Ne jotka kuolevat nuorena, eivät koskaan saa ryppyjä. Heidän nuori ihonsa ei rypisty, se mätänee.

Koskahan nousee arvoon se, että SAA vanheta. Saa elää ja kokea. Saa rypistyä. Kaikki eivät saa.

Varmaan sitten kun miehet lakkaa hokemasta että nainen on parhaimmillaan 16-vuotiaana, firmat lakkaa suhtautumasta nelikymppisiin työnhakijoihin liian vanhoina jne

Faith kirjoitti:

Luultavasti tapa jolla näet itsesi on vääristynyt tuon neuroottisen pelkosi takia, eli saatat nähdä itsesi eri näköisenä kuin muut näkevät sinut. Ainakin lauseesi "En näe mitään muuta enää peilissä." viittaisi siihen.

Kannattaa heti lopettaa kosmeettisissa operaatioissa käyminen. Ihmisillä (monilla Hollywood-julkkiksillakin) joilla on suhteettomat kasvonpiirteet kosmeettisten toimenpiteiden seurauksena, on varmaan käynyt juuri niin, että he ovat pyrkineet korjailemaan jotain tiettyä, "viallista" kohtaa kasvoissaan yhä enemmän ja enemmän eivätkä enää matkan varrella ole hahmottaneet kokonaisuutta.

Kannattaa keskittyä kauniisiin henkisiin ominaisuuksiin, ne ovat iättömiä ja arvokkaita. Se kaunistaa, kun ojentautuu niiden mukaan.

Lisäksi terveelliset elämätavat ovat tärkeitä sekä henkisen että ruumiillisen kauneuden ja hyvinvoinnin kannalta.

Näin. Ja niihin henkisiin ominaisuuksiin kannattaa keskittyä jo silloin, kun on vielä nuori ja kaunis.

Jos sulla oli varaa heittää 300 e pilipalilankoihin, niin sitten sulla on varmaan varaa myös säästää ihan oikeaan kasvojenkohotukseenkin.

Minkä ikäinen olet? Mä olen aina näyttänyt nuorekkaalta mutta nyt vaihdevuosien jälkeen kasvojen valahtaminen etenee hurjaa vauhtia. Ihan mielenkiinnolla seuraan vanhenemistani ja yritän vanhentua kauniisti ja luonnollisesti. Tärkeintä on hyväksyä itsensä, eikä itserakkauskaan pahasta ole.

Minä oon miettiny asiaa jo hyvin pitkään. Olen vielä itse nuori, mutta olen työn puolesta seurannut vanhusten elämää. Ja ohhoh, joka ikiselle vanhukselle nuoremmalle ja vanhemmalle vanhukselle on tullu aivan täysin puskista vanhentuminen! Siis täh? Ja kaikki kolotukset ja sairaudet. Aina vaan surkutellaan ja hoetaan niitä tauteja. Ja ollaan niin kamalan yllättyneitä kun ryppyjä tulee 60 vuotiaana ja 94 vuotiaana ei enää taivu laittamaan sukkia jalkaan.

Voitteko uskoa, vanhentuminen ja vanhuus on vaan yhtälailla elettävä kuin lapsuus ja nuoruus. Toiset kaipaa ja haikailee lopun ikänsä 18 vuotis synttäreitä. Mä oon niin onnellinen kun en ole enää nuori, nuoruuteni ei ollut mikään kiva enkä kaipaa sitä aikaa. Nyt elämä on tasaista ja saan olla rauhassa ilman koulukiusaajia.

Niinkuin joku jo edellä sanoi, elämässä on niin paljon muutaki ku pari ryppyä naamassa. Vanhentumisenkin voi kantaa ylpeydellä. Tottakai on varmasti raskasta nähdä oma peilikuvansa muuttuneena kun johonkin on tottunut. Mutta niin vaan oranssikin on uusi musta ja voit alkaa nauttia uudesta kehostasi, se kertoo eletystä elämästä ja odottaa tulevaisuutta.

Just tänä aamuna mietin että mitäköhän hyvää tässä vanhenemisessa oikein onkaan. Naama rupsahtaa, kroppa rupsahtaa, kaikki valuu maata kohti vaikka kuinka jumppaat ja elät tervettä elämää.

Hyviä puolia on vähän: rahaa on enemmän kuin silloin nuorena, itsetunto on parempi ja ympärillä pörrää enemmän miehiä kuin silloin kaksikympppisenä. Mutta jos itsensä tuntee rapistuvaksi monalisaksi niin mitä hyötyä näistä oikeastaan on?

Vierailija kirjoitti:

Just tänä aamuna mietin että mitäköhän hyvää tässä vanhenemisessa oikein onkaan. Naama rupsahtaa, kroppa rupsahtaa, kaikki valuu maata kohti vaikka kuinka jumppaat ja elät tervettä elämää.

Hyviä puolia on vähän: rahaa on enemmän kuin silloin nuorena, itsetunto on parempi ja ympärillä pörrää enemmän miehiä kuin silloin kaksikympppisenä. Mutta jos itsensä tuntee rapistuvaksi monalisaksi niin mitä hyötyä näistä oikeastaan on?

Mulla ei ole edes rahaa ja itsetunto on huonompi kuin nuorena. (ei ap)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänä aamuna mietin että mitäköhän hyvää tässä vanhenemisessa oikein onkaan. Naama rupsahtaa, kroppa rupsahtaa, kaikki valuu maata kohti vaikka kuinka jumppaat ja elät tervettä elämää.

Hyviä puolia on vähän: rahaa on enemmän kuin silloin nuorena, itsetunto on parempi ja ympärillä pörrää enemmän miehiä kuin silloin kaksikympppisenä. Mutta jos itsensä tuntee rapistuvaksi monalisaksi niin mitä hyötyä näistä oikeastaan on?

Mulla ei ole edes rahaa ja itsetunto on huonompi kuin nuorena. (ei ap)

Miehistä nyt puhumattakaan, ei pörrää ei.

a) terapia (turvallinen)

b) veitsen alle (komplikaatiot voivat rampauttaa)

c) muuta Aasiaan, missä iäkkäitä ihmisiä ja heidän viisautta arvostetaan (turvallinen)