Tuore avioero kolmannen osapuolen takia

Mun mies ei ole sika, ennemmin minä. Hänessä ei ole vikaa vaan minussa.

T. Ap

Satuttaakohan miestä nyt enemmän toi pettäminen vai se että aijot jättää hänet?

Mä olisin vaan onnellinen että pääsisin pettäjäpaskasta eroon.

Erota nyt vielä lapsetkin isästään niin olet tuhonnut exäsi/lastesi isän täysin.

Karma!

Olet kaiken pahan olosi ansainnut. Toivottavasti mies pääsee pian yli ja löytää jonkun rehellisemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaismimmi lähti toisen miehen matkaan ja ei se suhde kauaa kestänyt. Kun mimmin exä sai itsensä ja mielensä tasapainoon ja löysi uuden kuvan kumppanin niin helvetti oli irti. Nyxää huoriteltiin ja lapsilla pompoteltiin vaikka itse oli toisen miehen matkaan lähtenyt. Katso sinä AP ettet sorru tuohon ettei ne muksut istu siellä terapiassa mielet sekaisin. Kanna vastuusi selkä suorana ja seiso päätöstesi takana ilman järjetöntä vihaa.

Samanlainen tarina ystävällänikin. Löysi elämänsä rakkauden. Pakkasi lapset ja tavarat ja muutti uuteen onneen. Lapset sai siinä vaiheessa käydä vielä isällään. Mutta kun isä löysi uuden, niin alkoi lapsista taistelu. Ystäväni panetteli exäänsä ja exän uutta ja kielsi lapsia menemästä isälleen, vaikka lapset olisi halunneet muuttaa kokonaan isälleen. Inhosivat äidin uutta miestä.

Tilanne repesi kokonaan, kun ystäväni uusi suhde ei onnistunutkaan, vaan mies paljastui persoonallisuushäiriöiseksi ja sairasti kaksisuuntaista. Siinä vaiheessa ystävästänikin tuli ex-ystävä, kun en halunnut sekaantua enää koko juttuun. Eniten kärsivät lapset tässä hommassa.

Nykyään tilanne on se, että ystäväni elää yksin ja etsii uutta rakkautta. Lapset aikuisia ja muuttivat niin kauas, kuin pääsivät vanhemmistaan ja heidän isänsä elää edelleen sen naisen kanssa, kenet löysi eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sika, ennemmin minä. Hänessä ei ole vikaa vaan minussa.

T. Ap

Ensimmäinen järkevä viesti sinulta.

"kolmannen osapuolen aiheuttaman avioeron" ....

Miten ihmeessä kolmas osapuoli voi aiheuttaa avioeron? Jos niin ajattelee, on syyt ja seuraukset - kansanomaisesti sanottuna puurot ja vellit - sekaisin. Kait sinullakin on peili?

No aika hikistä se vuorovaikutus oli ensimmäiset ajat. Siinä kun sivusuhde paljastuu niin alkuun mennään varmaan shokkitilassa, jos se petetty haluaa erota niin alkaa järjestelyt sen suhteen. Rauhoittumaan ja helpottamaan tilanne alkaa sitten joskus kun kumpikin on omassa kodissaan, ero selvä ja raha-asiat sovittu. 

Sulla, pettäjänä, ei saa olla nyt vaatimuksia. Sinä mokasit ja kannat siitä nyt vastuun ottamalla kiltisti vastaan kuran ja haukut. Etsit sen oman asunnon ja muutat sinne, annat ex-puolisolle tilaa ja aikaa, annat hänelle myös ohjat sen suhteen laitetaanko ero vireille heti vai myöhemmin. Älä selittele perheelle, kukaan ei oikeasti välitä kuulla. Etsi sitten vaikka joku ystävä joka jaksaa olla täysillä sun puolella noinakin hetkinä kun olet itsekäs ja satutat muita ja avaudu hänelle mutta älä yritä painostaa perhettä (kumpaakaan, omaasi tai puolison) valitsemaan puolia tai tukemaan sinua. Senkin aika on sitten taas joskus. 

Samoin jätä lapset riitojen ulkopuolelle ja jousta puolison toiveiden mukaan jos pystyt. Ei se sitä korvaa että olit suhteessa mulkku mutta ei tee haittaakaan. 

On aina jotenkin käsittämätöntä, että hyvän parisuhteen haluaa tuhota, kun jotain uutta astuu elämään mukaan. Jos panostaisi siihen vanhaan parisuhteeseen edes kymmenesosan sen verran kuin siihen uuteen, niin kas kummaa, ei ehkä olisi tarvetta erotakaan.

Ystäväni (mies) selitti, miten tylsää elämää vietti vaimon kanssa, miten koskaan ei menty mihinkään ja seksi oli aina samanlaista. Salarakkaan kanssa sitten käytiin ravintolaillallisilla ja viikonloppureissuissa ja rahaa paloi ihan kivasti. Oli pakko kysyä, että jos olisi käynyt niillä illallisilla ja viikonloppureissuilla sen vaimon kanssa, niin mikäköhän oisi tilanne nyt. Olisiko riitainen avioero, petetty ja romahtanut vaimo ja eroa oireilevat lapset vai ehkä kenties hyvä parisuhde eikä mitään kolmansia osapuolia lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Sinulle vastaus 10/11: uusi rakkaus tuli puskista yllättäen ja vei mukanaan. En suunnitellut sitä ja tiedän että se olisi pitänyt katkaista jo aiemmin mutta se vaan tuntui mahdottomalta. Olen pysynyt päätöksessäni että lähden vaikka mies antaisi kaiken anteeksi. Yritän vain saada muilta saman kokeneilta vinkkejä miten tästä selvitään

Ymmärrän ap, olen vähän vastaavassa tilanteessa. Meillä ei tosin ole lapsia ja puolisoni ei tiedä enkä aio kertoa, koska se aiheuttaisi vain enemmän tuskaa ja romuttaisi itsetunnon. Mutta ero on edessä, koska en näe suhteella tulevaisuutta. En ole ollut onnellinen pitkään aikaan. En lähde uuden suhteen toivossa, vaan siksi, ettei nykyinen enää anna mitään sellaista, mitä suhteelta haluan.

Ja tiedän, olisin voinut hoitaa tilanteen paremmin. Olisi pitänyt olla pettämättä.

T. Yksi toinen

Vastaavanlaisen eron miehenä kokeneena antaisin tälle. -15/5. Tuollaisia huoru.leita on oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

On aina jotenkin käsittämätöntä, että hyvän parisuhteen haluaa tuhota, kun jotain uutta astuu elämään mukaan. Jos panostaisi siihen vanhaan parisuhteeseen edes kymmenesosan sen verran kuin siihen uuteen, niin kas kummaa, ei ehkä olisi tarvetta erotakaan.

Ystäväni (mies) selitti, miten tylsää elämää vietti vaimon kanssa, miten koskaan ei menty mihinkään ja seksi oli aina samanlaista. Salarakkaan kanssa sitten käytiin ravintolaillallisilla ja viikonloppureissuissa ja rahaa paloi ihan kivasti. Oli pakko kysyä, että jos olisi käynyt niillä illallisilla ja viikonloppureissuilla sen vaimon kanssa, niin mikäköhän oisi tilanne nyt. Olisiko riitainen avioero, petetty ja romahtanut vaimo ja eroa oireilevat lapset vai ehkä kenties hyvä parisuhde eikä mitään kolmansia osapuolia lainkaan?

Minä yritin tätä oman puolison kanssa. Yritin ehdottaa ja saada meille jotain yhteistä. Kivaa aikaa. Mutta kun toista ei kiinnosta eikä jaksa panostaa. Ei ole mitään järkeä väkipakolla raahata ketään illallisille ja muihin juttuihin, jos toinen ei koskaan halua tehdä yhtään mitään.

T. Yks toinen

En valitettavasti osaa neuvoa, koska itse vasta suunnittelen vastaavaa irtiottoa. Vähän haluan kuitenkin puolustaa ap:tä, vaikka onhan hän itsekin tunnustanut tehneensä väärin. Sen taatusti jokainen samassa tilanteessa oleva tietää paremmin kuin hyvin, siksihän hän apua pyysikin. Joskus vaan tunteet vie mukanaan, kukaan tuskin tarkoituksella rakastuu kolmanteen osapuoleen. Itse tappelin vastaan pitkälti yli vuoden tekemättä mitään, mutta lopulta riitti vain yksi heikko hetki.

Et todellakaan tiedä, miltä tuntuu, kun toinen pettää ja se paljastuu, ap. Sinulla ei ole aavistustakaan petetyn tuskasta. Älä jeesustele, että "lohdutat" puolisoasi parhaasi mukaan. Mene pois ja anna hänen alkaa toipumaan.

Jos lapsesi ovat myös miehesi lapsia, heidän on varmastikin parasta jäädä toistaiseksi omaan kotiinsa oman isänsä kanssa. Myöhemmin sitten voivat päättää, kumman kanssa asuvat.

Sinulla on nyt liikaa tekeillä, jotta voisit heitä tukea. Lisäksi on epäreilua, jos he joutuvat muuttamaan yhtäkkiä valintojesi vuoksi.

Kun sulle AP tulee niitä negatiivisia ja ikäviä tunteita esim olet mustasukkainen omista lapsistasi kun exällesi ilmestyy uusi ihminen niin käsittele ne tunteet itseksesi,muista että tunteet lähtevät sinusta itsestäsi ja olet ihan itse niistä vastuussa. Älä purkaa niitä lapsiin ja exään ja siihen exän puolisoon. Lapset eivät tarvitse yhtään enempää kuormaa kantaakseen.

Älä ap hauku lastesi isää julkisesti ympäri kyliä ja älä etenkään ruikuta omista valinnoista.

Ikävä juttu.

Mitä sinä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Toivon myös että aika parantaa... mies ei vaan näe mitään toivoa tulevaisuudessa. Olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ja lohduttaa.

T. Ap

Paskat! Sama kuin murh@@ja lohduttais uhriaan, kyllä sä jo elitkin tarpeeksi, sori vaan! Ja lapsia vielä katsomassa tuota. Toivottavasti sutkin jätetään ja petetään, pyydä sitten tukea ja lohdutusta.