Lue keskustelun säännöt.
Nelikuinen vauva 9 tunniksi mummille hoitoon?
10.06.2019 |
Meillä olisi kohta kaveripariskunnan häät, jonne lapset eivät ole tervetulleita. Lapsemme on 4 kk ja suostuu juomaan pumpattua maitoa pullosta. Häät ovat hankalan kulkumatkan päässä, joten joutuisin olemaan lapsesta erossa n. 9 tuntia. Äitini hoitaisi lasta kotonaan. Uskaltaisitteko jättää?
Pelkään, että kiintymyssuhde vaurioituu. Tähän mennessä vauva on ollut kerran 4 h hoidossa, pari kertaa 3 h ja lyhempiä, alle parin tunnin jaksoja ja hyvin on mennyt.
Kommentit (48)
Kiintymyssuhde vaurioituu? Vauva ei ole mikään posliiniesine. Mummi on paras mahdollinen hoitamaan ketä tahansa, koska mummi on itse äiti. Halojaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 8kk ikäinen vauva, päivääkään ei erossa. Korkeintaan 4 tuntia viikossa. Jos sitä kohta uskaltaisi viettää päivän "loman"
Tosin vauva on todella läheisriippuvainen? (en tiedä onko normaalia) edes isäkään ei kelpaa pitkiä aikoja kerrallaan.
Tosin tiedän että tämä minun oma jatkuva läsnäolo varmaan "ruokkii" tätä hommaa.
Vaiko onko normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi syy vähäiseen syntyvyyteen. Nuoret äidit on uskoteltu, etteivät he voi olla erossa vauvastaan ilman syntyviä traumoja. Vauvan nukkumista voi valvoa kuka vaan luotettu henkilö, samoin syöttämistä, ellei kyse imettämisestä. Läsnäolo on tärkeämpää sitten murrosiässä.
Jos et ole läsnä sillon kun lapsi on pieni niin on myöhäistä yrittää enää murrosiässä
Itse vein jo viikon ikäisenä viikonlopuksi että päästiin bilettään 😎
En ota kantaa kiintymyssuhteeseen mutta tosiaan tuon ikäiset vauvat on jo päiväkodissa joissakin maissa. Ranskassa tosin äiti ja vauva saattaa viettää joskus 2 viikon ajan päivänsä siellä päiväkodissa ennen kuin työntekijä toteaa että vauva voi jäädä sinne yksinkin. Eli siellä ei ainakaan vauvaa vaan ojenneta työntekijälle että tuossa on. Amerikassakin kuulemma lastenhoitajat saattaa olla jonkin aikaa hoitamassa lapsia yhdessä äidin kanssa ennen kuin äiti palaa töihin. Jos äitisi on monena päivänä peräkkäin teillä ennen tuota juhlaa niin että on aivan varmaa että vauva tuntee olonsa turvalliseksi niin ei kai se 9 tunnin ero mitään haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse pystyisit tuossa tilanteessa nauttimaan häistä? Anteeksi pitää mennä soittamaan, kun on 4 kk vauva mummilla hoidossa? Anteeksin olen vähän hermostunut, kun 4kk vauva mummilla hoidossa? Anteeksi pitää vilkaista puhelinta, kun 4 kk vauva mummilla hoidossa? Ja tätä jatkuu koko ilta...
Tai sitten nauttisi siitä, että on pitkästä aikaa vapaalla, tietäen että vauvalla on kaikki hyvin ja lapsen mummi kyllä pärjää, onhan jo kasvattanut omansakin aikuisiksi.
Enemmän olen kyllä törmännyt tuohon, että haetaan sitä huomiota sillä, että on vauva :D
Ai että haetaan huomiota... No toki. Kuulehan. Vauvan ja äidin välillä on symbioosi, jonka perusteet ovat evoluutiossa (vauvan pitää olla äidin mielessä koko ajan, koska vauva on täysin avuton, eikä selviä, jos äiti unohtelee sen milloin sinne, milloin tänne). Kun mä olin ekaa kertaa erossa vauvastani, menin jumppaan n. 200 metrin päähän kotoani. Vauva oli isänsä kanssa, eikä mitään hätää ollut, mutta niin vain mun oli pakko pitää puhelinta siinä vieressä. Mietin koko ajan vauvaa. Seuraavalla kerralla oli sitten helpompaa, ei tarvittu enää puhelinta vieressä.
Ei kyse ole mistään järjellä ajatellusta asiasta, vaan siitä, että sen vauvan kuuluukin olla koko ajan mielessä. Toki tämä on sitten sinun tulkintasi mukaan "huomion hakemista".
Ihmisyhteisöjen historiaa kun ajatellaan, tuo mitä kirjoitit, on kyllä täyttä puppua. Terveet nuorehkot naiset on olleet aivan liian arvokkaita ruuanhankkijoita jäädäkseen kökkimään vauvan kanssa leiriin. Kyllä naisten on pitänyt voida uskoa vauvansa toisten hoitoon, jopa näiden imetettäviksi. Ja mummit ovat myös olleet ensiarvoisen tärkeitä. Suomalaisista kiekonkirjoista on huomattu, että perheissä, joissa äidin äiti eli pitkään, lapsia kuoli vähemmän.
Onhan tämä nykyinen malli jo pelkästää suomenkin historiassa poikkeus puhumattakaan muusta maailmasta. Suurin osa lapsista kuitenkin kasvaa osaksi kotiseutunsa yhteisöä, eikä äidin tärkeyden tunteen välikappaleeksi. Ja onko tämä malli tuonut onnellisuutta perheisiin vai jatkaako lasten pahoinvointi kasvuaan? Puhumattakaan uupuneista äideistä, kun vangitaan itsensä sen lapsen kanssa kodin seinien sisäpuolelle.
Pahoinvointia on, sitä en kiellä, mutta siitä huolimatta meillä kasvaa juuri tällä hetkellä maailman onnellisimmat ja terveimmät lapset. Lapsikuolleisuus on vähäistä, elinikäennusteet nousee. Nuoret on päihteettömämpiä kuin koskaan, elävät muutenkin terveellisemmin kuin ikinä. Pahoinvointi ei ole noussut, se on laskenut. Toki sitä ei edelleenkään ole saatu kokonaan kitkettyä. Eli ei se äitien kotona oleminen ole ollut turhaa. Turha haikailla menneisyyteen. Siellä ne äidit vasta huonosti voivat ja esim. tappoivat lapsiaan paljon useammin kuin nykyäidit. Saati ettei lapsiin muodostunut kunnon kiintymyssuhdetta. Suomessa elää juuri nyt maailman onnellisimmat äidit ja lapset.
Ei mitään ongelmaa, riippuu tosin vauvasta. Mikäli hoitajat ovat myös tuttuja ja nähnyt ennen. :D
Voi olla hankalaa jos tuntemattomalle yhtä-äkkiä hoitoon, kun ei tuon ikäinen vielä ymmärrä välttämättä.