Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään todella ihanaa anoppia? Voiko sellaista olla olemassa?
09.06.2019 |
Oman anoppini vuoksi täällä kiristelen hampaitani ja yritän sietää ja sietää vaikka verenpaine nousee. Yritän tässä löytää anoppi-asiaan jotain positiivisia näkökulmia, mutta itsellä ideat vähissä niin kyselen täällä nyt sitten. Onko kellään todella ihanaa anoppia? Sellaista, jota haluaa tavata koko ajan jne ja joka on ihmisenä todella mukava ja joka kohtelee sinua - miniäänsä - kuin kultaa? Kerro mitä teit saadaksesi sellaisen anopin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kammottava anoppi. En edes jaksa selittää, millä tuhansilla eri tavoilla hän on sabotoinut anoppi-miniä suhteemme kuoliaaksi. Mutta onneksi siis emme enää ole tekemisissä, vaikka poikansa kanssa olenkin naimisissa.
Miniässä ei tietysti ole mitään vikaa... 🙄
En ole tuo jolle kommentoit, mutta esim. itselläni on kahden edellisen poikaystävän äidit olleet mukavia ja olen heidän kanssa tullut erittäin hyvin toimeen. Mutta tämä nykyinen mies, jonka kanssa menin naimisiin, niin hänen äiti on kammottava anoppi. En voi olla yksin syyllinen siihen, koska jos itse olisin kamala miniä, niin miksi sitten nämä kaksi ex"anoppia" olisivat olleet niin mukavia minulle ja heidän kanssa oli niin mukavaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen anoppini oli aika hurja tapaus. Hänellä oli kerkeä kieli ja kova oli arvostelemaan kaikkea ja kaikkia. Silti tultiin juttuun kohtuullisen hyvin. Mä en oikein osannut ottaa häntä arvokkaana vanhana ihmisenä, koska hän oli niin nuori. Hän oli saanut mun silloisen mieheni 15-vuotiaana. Joskus otettiin hillityllä tavalla yhteenkin, mutta enimmäkseen kaikki sujui. Hän hoiti kovasti lastamme ja oli hirveän taitava kaikissa taloustöissä, oikeastaan melkein kaikessa muussakin. Kerran hän maalasi taulun, yöllä yksinään, että sai rauhassa maalata. Se oli älyttömän hieno, en voinut kuin hämmästellä. Perheen tytär oli ostanut öljyväripakkauksen ja tarvikkeita ajatuksenaan harjoitella maalaamista, niin anoppi oli keksinyt, että hänpä maalaa taulun, tuosta noin vain. Ja niin hieno siitä tuli, että kehystämössäkin ihasteltiin. Eikä ollut ikinä elämässään maalannut mitään sitä ennen. Ei onnistuisi minulta.
Joskus mua otti pattiin juuri tämä, kun hän oli niin hyvä kaikessa eikä pitänyt kieltään kurissa, kaikki naapuritkin sai kuulla kunniansa. Mutta aina hän oli valmis auttamaan ja neuvomaan kaikessa. Olin itsekin niin nuori silloin.
Nykyinen anoppini oli ihan mukava ihminen. Ei minulla ole hänestä mitään huonoa sanottavaa. Hänellä oli ollut kova elämä, joskus kahden kesken hän on kertoillut minulle asioita, joita ei ole kertonut omille lapsilleenkaan. Koska olen uskossa, olin hänelle ainoa, jolle hän kertoi elämänsä varrella saamistaan enkelikokemuksista. Hän sanoi, ettei kerro muille, koska ne eivät häntä usko. Ensimmäinen enkelikokemus hänellä oli ollut nuorena, kun eräs hänen ystävänsä kuoli. Juttelimme pitkään näistäkin asioista. Nyt hän on jo kuollut.
Eli kaksi anoppia, joiden molempien kanssa tulin juttuun oikein hyvin, mutta täysin erilaiset ihmiset.
Mulla on ihan mukava anoppi. Olen aika eri aaltopituudella hänen kanssaan, mutta hän on ihan mukava ja hyväntahtoinen ihminen. Emme ole hirveästi tekemisissä, hän asuu monen sadan kilometrin päässä.
Veljeni vaimo on aika paljon mun vanhempien kanssa yhteydessä, varmasti itse asiassa enemmän kuin veljeni. Veljen vaimon oma äiti on kuollut.
Te jotka syytätte hirviöanopista miniää, siis tyyliin katso peiliin, ei ole todellakaan miniän syy!
Mulla on ex-anoppi oli ihana ja kiva, ja nykyinen anoppi täysi ihmisperse. Molempia olen kohdellut hyvin, olen kohtelias, pidän yhteyttä, autan, ostan lahjat, muistan merkkipäivät.
Silti nykyanoppi kaataa vaan paskaa niskaan ja tuo vain murhetta ja riitaa, lapsenlapsiaan ei tapaa lainkaan eikä kahta nuorinta lastamme ole nähnyt koskaan. Anopin ”lämmin yhteydenpito” on haukkumispuheluita, uhkailukirjeitä ja kiusantekoa (esim lehtitilausten teko meille, sorakuorman tilaus pihaamme jne).
Edellinen oli ihana ja lämmin ja rakastava!
Jotkut anopit OVAT luonnevikaisia hulluja.
Vähän ohis, mutta alkoi kiinnostaa kun moni sanoi että OMA äiti on hirveä anoppi veljen puolisolle.
Millälailla? Onko äitisi törkeän epäreilu? Siis että sun lapsia hoidetaan mutta veljen ei? Haukkuuko äitisi veljen vaimoa? Nälvii ja kiusaa?
Kiinnostavaa että moni on tyttärelleen kiva mutta anoppina sit ihan kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ylin ystävä anoppini kanssa, mutta voisin sanoa, että minulla on ihana anoppi. Anoppi ei koskaan puutu tekemisiimme, meillä ei ole ristiriitoja keskenämme.
Anoppini oli ennen yksi läheisimmistä ihmisistä minulle, käytiin kaupungilla, lenkkeilemässä, kunhan istuttiin ja joristiin yms viikoittain. Sitten sain lapsen ja anopista tuli sekopää.. Yrittää jatkuvasti omia tytärtäni, pitää väkisin sylissä rimpuilevaa lasta, jos ollaan tekemässä lähtöä heidän luotaan niin nappaa lapsen kesken leikkien syliinsä ja pakenee yläkertaan keksimään uudet leikit, ruinaa lasta hoitoon/yökylään, listaa voisi jatkaa sivu tolkulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta alkoi kiinnostaa kun moni sanoi että OMA äiti on hirveä anoppi veljen puolisolle.
Millälailla? Onko äitisi törkeän epäreilu? Siis että sun lapsia hoidetaan mutta veljen ei? Haukkuuko äitisi veljen vaimoa? Nälvii ja kiusaa?
Kiinnostavaa että moni on tyttärelleen kiva mutta anoppina sit ihan kamala!
Oma äitini ainakin on hirveä anoppi miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta alkoi kiinnostaa kun moni sanoi että OMA äiti on hirveä anoppi veljen puolisolle.
Millälailla? Onko äitisi törkeän epäreilu? Siis että sun lapsia hoidetaan mutta veljen ei? Haukkuuko äitisi veljen vaimoa? Nälvii ja kiusaa?
Kiinnostavaa että moni on tyttärelleen kiva mutta anoppina sit ihan kamala!Oma äitini ainakin on hirveä anoppi miehelleni.
Millälailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aivan ihana anoppi. Hän kuuluu lähimpiin ystäviini ja on keskeinen osa perhettäni. Mieheni valitettavasti kuoli jokunen vuosi sitten, mutta yhteytemme on oikeastaan vain vahvistunut sen myötä.
Soittelemme useasti joka viikko, yleensä pitkiä tunnin puheluita. Puhumme taiteesta, yhteiskunnallisista asioista, käytännön jutuista. Tapaamme usein sekä yhteisen tekemisen merkeissä liikenteessä (esim. ravintolassa tai taidemuseossa) että hänen luonaan, jossa voin olla kuin kotonani. Olemme matkustaneet yhdessä.
Tuskin olen tehnyt mitään erityistä hänet ansaitakseni. Toki hän tietää, miten olen miestäni tukenut ja myös miten tärkeä olin miehelleni. Olen pyrkinyt auttamaan mieheni vanhempia todella paljon käytännön tasolla ja ollut heille ystävä, sillä olen nauttinut heidän seurastaan ja olen kiitollinen heidän ihanasta pojastaan. Anoppini on vain alusta lähtien ollut vastaanottavainen ja kiinnostunut minusta. Tämä loi tietysti hyvän pohjan suhteellemme. Olemme ilmeisesti samalla aaltopituudella ja se on alusta asti ollut selvää. Hän on fiksu, empaattinen ja elänyt kiintoisan elämän. Autamme toisiamme monin tavoin. Arvostan häntä ja hän arvostaa minua. Sanomme sen myös toisillemme ääneen. Tiedostan kyllä, että olen erittäin onnekas tässä suhteessa.
Minulla on! Haluaa aidosti olla meidän elämässä, mutta rajoja kunnioittaen. Arvostan ihan suunnattomasti sitä apua, jota me häneltä saamme lastenhoidon ja kaiken muunkin osalta. Lapsille Mummu on ihan suunnattoman rakas ja sitä riemua on ilo seurata. Olen /ollaan onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta alkoi kiinnostaa kun moni sanoi että OMA äiti on hirveä anoppi veljen puolisolle.
Millälailla? Onko äitisi törkeän epäreilu? Siis että sun lapsia hoidetaan mutta veljen ei? Haukkuuko äitisi veljen vaimoa? Nälvii ja kiusaa?
Kiinnostavaa että moni on tyttärelleen kiva mutta anoppina sit ihan kamala!Oma äitini ainakin on hirveä anoppi miehelleni.
Millälailla?
Ei hyväksy mieheni koulutusta, työtä tai harrastuksia. Aina on jotain moitittavaa, jos ei muuta niin vyönsolki ei sovi perhejuhlaan. Oikeasti todella pikkumaista ja törkeää, siksi en itsekään välitä olla äidin kanssa tekemisissä.
Anoppini on todella ihana, on ottanut minut ulkomaalaisena todella hyvin huomioon, jaksoi aina puhua kanssani englantia kun vasta opettelin uuden kotimaani kieltä, on mukava ja lämmin ihminen. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta tähän asti on ollut hyvät välit, vaikka varmasti olin itse tutustumisen alkuaikoina hankala, koska olin ujo ja vetäytyvä. Anoppini on aina jaksanut tukea ja ottaa yhteyttä ja ymmärtää ujouttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kummatkin samanhenkisiä teen-sen-itse ihmisiä, hoitajia ollaan kummatkin. Ei kai tuon parempaa anoppia voisi saada, aina on auttamassa kun apua tarvitsee, ja ollaan mekin autettu jos on apua vaan tarvinneet. Appi kans mukava ihminen.
Tää on naurettavaa miten naiset lähtökohtaisesti valittavat anopeista.
Lapsellista uhritumista.
Mulla on ihana anoppi. Viisas, lämminsydäminen, avarakatseinen, älykäs ja ihmisrakas, uusiin asioihin uteliaasti ja innostuneesti suhtautuva, aika erilainen persoona kuin minä itse. Aikanaan otti minut avosylin vastaan perheeseen. Tykkään hänestä ja arvostan häntä todella paljon, tavataan ja keskustellaan mielellään maailman menosta ja olen myös oppinut häneltä paljon. Meillä on kahden aikuisen tasavertainen suhde, ja rakkaus poikaan/mieheen yhdistää. Varmasti helpottaa se, että minulla ei ole lapsia, suhde on mutkattomampi. Pidän myös etäisyyttä ihmisiin enkä tapaa ketään hirveän usein, ja hän ei koskaan tuppaudu tai syyllistä minua oman tilan tarpeestani.
Myös äidilläni on tosi läheinen anoppisuhde isoäitiini, he ovat aina olleet kuin parhaat ystävät, ehkä siitä on tullut hyvää mallia.
Ei anoppi tietenkään täydellinen ihminen ole niinkun ei kukaan meistä, ja miehen kanssa joskus hyväntahtoisesti naureskellaan anopin luonteen erikoisuuksille. Heillä on myös läheiset välit, mikä oli mulle alusta saakka tärkeää. Halusin, että miehen ja äitinsä välillä on rakkautta ja molemminpuolista kunnioitusta, kun nuoruuden poikaystävällä oli todella hankala äitisuhde, joka vaikutti paljon myös minuun. En halunnut osaksi sellaista perhettä, eikä tuntunut siltä että minuakaan sinne olisi haluttu.
Minulla on ihana anoppi, on alusta asti ollut kuin toinen äiti. Nykyään kun olen mieheni, eli hänen poikansa omaishoitaja anoppi auttaa parhaansa mukaan muttei sekaannu asioihin eikä tuppaudu esim. kylään ilmoittamatta.
Kaikesta voidaan puhua, myös luottamuksella. Ihana ihminen❤️
Minulla on kiva anoppi. Asutaan 200 km päässä ja nähdään nykyään 3-6 kertaa vuodessa. Kun lapset oli pieniä, anoppi auttoi meitä paljon mutta ei koskaan tungetellut, arvostellut tai puuttunut meidän elämään. On kasvattanut itse 3lasta, jotka ovat kaikki mukavia ihmisiä. Anopilla on harrastuksia ja omia ystäviä, joten ei tarvitse elää meidän kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kammottava anoppi. En edes jaksa selittää, millä tuhansilla eri tavoilla hän on sabotoinut anoppi-miniä suhteemme kuoliaaksi. Mutta onneksi siis emme enää ole tekemisissä, vaikka poikansa kanssa olenkin naimisissa.
Miniässä ei tietysti ole mitään vikaa... 🙄
En ole tuo jolle kommentoit, mutta esim. itselläni on kahden edellisen poikaystävän äidit olleet mukavia ja olen heidän kanssa tullut erittäin hyvin toimeen. Mutta tämä nykyinen mies, jonka kanssa menin naimisiin, niin hänen äiti on kammottava anoppi. En voi olla yksin syyllinen siihen, koska jos itse olisin kamala miniä, niin miksi sitten nämä kaksi ex"anoppia" olisivat olleet niin mukavia minulle ja heidän kanssa oli niin mukavaa. Ap
Sullahan alkaa olla jo vertailupohjaa.
Anopit vaihtuu, mutta miniä pysyy samana. Missähän vika?
Alue: Aihe vapaa
Mun vaimolla on, mutta se ei itse tajua sitä.