Oletko viisastunut vanhetessasi?

Kai minä olen viisastunut jollain tavalla. Ainakaan en enää arvostele itseäni vaan hyväksyn olemukseni sellaisena kuin olen.

Melko helpottavaa, kun ei enää tarvitse jännittää mitään.

Sitä paitsi: Minä olen nyt hyvä mummo lastenlapsilleni ja voin oikeasti kehua itseäni 👵

Ilmeisesti olen, kun en enään pidä vaimosta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti olen, kun en enään pidä vaimosta.

Etsi uusi ja kaunis rakas. Kirjoita seuraavan kerran enää - ei enään.

Olen vieläkin suvaitsevampi kuin nuorena. Ajattelen kaikkien ihmisten olevan vain ihmisiä, titteleistä ja arvoista riippumatta. Tunnen sääliä helpommin, säälin varsinkin miehiä, joita olen alkanut ymmärtää aina vain paremmin. Näen itseni ja muut ihmiset ihmiskunnan ketjun osasina. Ei tämä elämä ole niin vakavaa. Mitään en enää häpeä. Itsetuntoni on hyvä. Uskallan sanoa vaikka mitä ja vaikka kenelle. Yritän silti käyttäytä hyvin, mutta jollei huvita, niin sitten en käyttäydy. Paitsi lastenlasten läsnäollessa. Mummo 64v.

Olen, mutta voi olla, että nuori minäni väittäisi tätä tyhmentymiseksi. Olen siis lakannut tuomitsemasta asioita, joita nuorena ajattelin että vain ääliöt eivät tuomitse. Olen alkanut hyvöksyä harmaita alueita, joita nuorena ajattelin, että vain eettisesti korruptoituneet mädät ihmiset sietävät. En enää ajattele, että minun on aina oltava täydellinen, enkä sittn olekaan.

Nyt pidän tätä viisautena, mutta nuori minäni ei olisi pitänyt.

Lempeyden lisääntymisestä en menisi takuuseen, mutta muuten olen mielestäni viisastunut. Olen lopettanut tupakoinnin, liikun enemmän ja syön terveellisemmin. Osaan hoitaa parsuhdettani ja raha-asioitani paremmin kuin nuorena aikuisena. Yleinen asioiden tiedostaminenkin on mielestäni parantunut. Kärsivällisyyskin on vähän parantunut, mutta siinä olisi vielä petrattavaa.

Lempeyteni on loppunut. Kun olen nyt vanhana oppinut näkemään liikaa ihmisten ilkeyttä ja häijyyttä.

Olin joskus ystävällinen ja kiva ihmisiä kohtaan. Nyt olen oppinut olemaan varovainen. En päästä ketään iholle.

Olen ihan h*lvetisti. Onneksi.

Kyllä olen ja myös ottanut kantapään kautta, olen siitä hyvin kiitollinen.

Jollain tavalla kai, ihan senkin takia että kokemusta on enemmän. Olen aina ollut lempeä, avarakatseinen yms, ennemmin se viisastuminen koskee sisäisiä asioita. Monet asiat ovat kyllä olleet mukana jo nuorena (luin paljon filosofiaa ja olen aina ollut kiinnostunut etiikasta, erilaisista maailmankatsomuksista jne) mutta monia asioita on ollut helpompi soveltaa muihin ja omaa itseä kohtaan on ollut ankarampi ja ehdottomampi.

Olen. Toisaalta turha miellyttäminen ja hyssyttely on myös jäänyt pois, mitä minä pidän viisaana, sinä tai joku muu taas ehkä ei pidä.