Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut varatut tunnustavat rakkautta vieraalle, mutta eivät kuitenkaan eroa?
07.06.2019 |
Reilua peliä sekä puolisoa että sitä toista kohtaan.
Näitä esimerkkejä tässä lähipiirissä riittää.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessasatuihin uskovat haihattelijat jankkaa miesvihaa petyttyään todellisuuteen, ja alapeukuttaa eriäviä mielipiteitä. Ihminen rakastaa ketä rakastaa, mutta voi olla sitoutunut kodin ja perheen osalta yhden ihmisen kanssa hoitamaan projektin kunniallisesti maaliin. Siinä on kyse vastuusta ja jälkikasvusta huolehtimisesta, ei välttämättä rakkaudesta. Onhan se hieno asia, jos aviopuolison kanssa on myös kestävä ja vahva rakkaussuhde. Ihanne. Mutta koettakaa käsittää, että harvoin elämässä unelmat ja ihanteet oikeasti toteutuvat kaikilla ja koko ajan. Käytännössä hyvin harvoin.
Avioliittolaissa tai raamatussa ei mainita sanallakaan, etteikö ihminen saa rakastaa muita kuin puolisoaan.
Voi voi, kun se mieshän ei siitä avioliiton jatkumisesta yksin päätä. Nainen voi ja todennäköisesti hakeekin avioeron tuollaisessa tilanteessa. Miksi kukaan haluaisi elää rakkaudettomassa liitossa? Että maaliin saakka ei välttämättä tuolla periaatteella pääse.
EI tietenkään mies yksin päätä, enhän sellaista väittänytkään. Jos vaimo ei sitten olekaan sitoutunut siihen yhteiseen projektiin, tietenkin hän voi sen yksipuolisestikin purkaa. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin rakastaa sinua ihmisenä, mutta rakastan miestäni ja ennenkaikkea olen sitoutunut parisuhteeseen juuri hänen kanssaan. Lähemmäs 20 vuotta yhdessä, se on valinta.
En ole koskaan kaivannut, vaatinut tai pyytänyt keneltäkään yhtään mitään, vaikka olisinkin sanonut rakastan.
Tässä on kuitenkin ongelma jonka varmaan itsekin tiedostat: kertomalla toiselle rakkaudestasi herätät hänessä suuria tunteita, mahdollisesti sekoitat pään ja hänen koko elämänsä! Todennäköisesti myös haet sitä jollain tasolla, eli käytännössä sutinaa sellaisen kanssa, jolta armollisesti et vaadi tai pyydä mitään.
Jos on sitoutunut puolisoonsa ei varmaankaan pitäisi tunnustaa rakkauttaan muille vaan kärvistellä itsekseen tunteineen, edelläolevasta syystä.
Jotenkin perverssiä ajatella, että ihminen olisi vastuussa toisen tunteista ja toiveista ja siitä, jos nämä ovatkin ylioptimistisia tai epärealistisia, mikä johtaa tämän henkilökohtaiseen pettymykseen. Mitäs jos jokainen vastaisi itse omista tunteistaan ja haaveistaan ja suhteuttaisi ne todellisuuteen? Lisäksi asioista keskusteleminen omatoimisen pilvilinnatehtailun sijaan on ihan hyvä strategia välttää itse aiheutetut tragediat.
Alue: Aihe vapaa
Puhut ikävästi monikossa, rakastuminen on kuitenkin minulle harvinaista. Entäs jo he sanoivat sen ensin ja minusta olisi tuntunut pahalta kieltää tunteeni.