Ujot Introvertti pariskunnat, ärsyttääkö teitä jos oletetaan ettette puhu kotona?

Muiden mielipiteet ei kiinnosta.

Eipä kiinnosta pätkääkään, mitä muut meistä ajattelevat.

Ei mua enää kiinnosta pätkääkään typerät oletukset, joita ihmiset (ekstrovertit) tekevät sen perusteella, että olen tällainen kuin olen. Huvittaa lähinnä.

Mulle anoppi sano samaa, kujn molemmat liian hiljaisia. Kyllä me kotona puhutaan ja asiaa enimmäkseen. Miksi tarvii turhaa kälistää, jos ei ole asiaa.

En ole pariskunta, mutta olen lopen kyllästynyt ekstrovertteihin, jotka luulevat että se jatkuvat mökäshow mikä heidän suusta tulee, olisi jotenkin mielenkiintoista. "Minä minä mun mielestä blaablaablaa". Mikään ei ole niin kamalaa, kun on paikalla muutamakin ekstrovertti ja sitten he huutavat yhteen ääneen koska kaikki haluavat äänensä kuuluviin mutta kukaan ei ole kiinnostunut kuuntelemaan.

Tottakai olen hiljainen, koska miksi lähtisin rääkymisshowhun mukaan. Sitten, jos on paikalla ihmisiä joiden kanssa minulla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita (mm. historia, taide, 60-luvun popkulttuuri), käyn hyvinkin pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta tämä on tietenkin mahdoton käsite sellaiselle ihmiselle joka pitää itseään henkilökohtaisesti maailman mielenkiintoisimpana ihmisenä.

Ymmärrän ap:tä. Ystäväni on vahvasti inrovertti. Minä olen puheliaampi, mutta en mikään ekstrovertti itsekään vaan välimaastoa.

Ystäväni äiti sitten oletti, että ystäväni hiljaisuus on minulle suurikin ongelma. En viitsinyt pahoittaa äidin mieltä paljastamalla, että kyllä ystävä minulle puhuu tärkeät asiat.

Puhun mieheni kanssa vain silloin kun on asiaa, emmekä ota paineita puhumisesta. Ei puhumisen vähyys estä hellyyden osoituksia ja läheisyyttä. Kunnioitamme toisiamme. Voimme olla useitakin päiviä hiljaa keskenämme, jos ei ole pakottavaa tarvetta puhumiseen.

Puhuisin kyllä kotona vaikka introvertti olen, ei me mitään mykkiä sentään olla.

😑

Minua pidetään yleisesti erittäin hiljaisena ja rauhallisena ja oletuksena tietty on, että kotonakin mieheni kanssa olen hiljainen. Mutta tosiasiassa olen oma kupliva häpöttäjä -luonteeni tulee vasta esiin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa osaan olla oma itseni täysin -- ja tällä hetkellä niitä on vain yksi, mieheni. Jos mieheltäni kysyttäisiin, niin hän sanoisi että en muuta osaakaan tehdä kuin puhua ja puhua.. :). Harmittaa vain kun oikea luonteeni ei tule esiin ihmisten kanssa, joita en niin hyvin tunne, niin minusta saa sellaisen tylsän ja värittömän kuvan, vaikka oikeesti olen sellainen rento luonnonlapsi.