Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon osaat vanhoja lauluja?
Sain vanhan laulukirjan (150 kaikkien aikojen suosituinta laulua) ja huomasin että osaan ne melkein kaikki. Nukutin lasta ja lauloin koko kirjan läpi 😅 Lapsikin oli nukahtanut aikoja sitten.
Minä olen varmaan se mummo joka kaivaa laulukirjat esiin palvelutalossa ja hoilottaa sydämensä kyllyydestä 😂
Olen syntynyt -82
Kommentit (46)
Tässä tällainen pihaleikeistä kiva linkki löytyi, kuin pienen aikamatkan ois tehnyt -70 luvulle. ( Ei liity lastenlauluihin, mutta ihan hauska oli katsoa ja muistella =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha on aika suhteellinen käsite, mutta vaikkapa monet kansakouluissa aikoinaan lauletut laulut on mulle tuttuja, kun niitä on kotonani laulettu, vaikka olenkin syntynyt 90-luvulla.
Tuu tuu tupakkirulla...
Heilu keinuni korkealle...(tai jotain sinnepäin).
Titanicin arkkiveisu (Mutta Ismael oli ilkeä ja istui salongissaan "kyllä meidän laivamme jäävuoren musertaa...")
Ken on luonut sinitaivaan, viherjäisen metsän ken...
Kaarina Maununtyttären laulu (Valtakuntas nyt sylini on...)
Tuollaisia tulee mieleen.
Ihan sujuvasti laulan autossa radion mukana melkein kaikkia biisejä, joita tulee kanavilta, jotka soittavat muuta kuin uusimpia hittejä. Uudetkin kyllä oppii nopeasti. Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia.
Laineilla keinui pieni lautta vain, siellä mä ystäväni nähdä sain: VIlle Viluisen, mustavalkoisen... Tätä hoilasi poikani päikkärissä ja *hih* myöhemmin intissä, piiitkällä marsilla ja oli saada sakinhivutuksen. XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 70-luvulla ja aloittanut pianonsoiton opettelun viisivuotiaana. Sen seurauksena osaan ulkoa sekä äidin että mummon koululaulukirjat ja kaikki mahdolliset Suuret Toivelaulukirjat, myös sen hartaan. Lisäksi lempimusaani lapsena oli Olavi Virta, Tapio Rautavaara ja Laila Kinnunen, ja kävin katsomassa vuosittain sekä kesäteatterissa että normiteatterissa kaikki musiikkinäytelmät ja operetit (kiitos äiti tästä mahdollisuudesta, vaikkei meillä muuten kulttuuria harrastettu), ja tarttuivathan ne kuin purkka tukkaan. Omaa lasta tuuditellessa päästä suoltui kaikki "Pii pii pikkuisesta linnusta" lähtien aina "Ollaan niin kuin pääskysiin" asti.
Valtavasti, varmaan tuhansia. Olen laulanut aina, ollut kuorossakin pitkälti toistakymmentä vuotta. Kuorossa laulut piti osata ulkoa, ja pääkopassa ne sanat ovat vieläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin näin kirjoitti:
3 varista istui aidalla, silipatiseilaa yksi lenti pois...
siliVati
Osaan kaikki. Siis ihan kaikki. Penskasta asti tykännyt, vaikka kukaan muu ei.
M80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain suomalaisita kansalauluista tasan 0. 60luvulta tähän päivään pophiteistä kaikki tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleni joku rallatus ala-asteen pihalta, missä leikittiin ; 'Hura hura häitä, kello löi jo viistoista keisari seisoo palatsissaan. Didi didi dii dii jotain... se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema'. Muistaako muut tätä ? seisottiin vastakkain ja läpi kuljettiin ja sitten se viimeisenä tullut otettiin kiinni käsisillan alta.
Kello löi jo kakstoista. Keisari seisoo palatsissa. Niin musta kuin multa niin valkea kuin varsa. Se ken tulee viimeiseksi ompi kuolemaks.
Siis mä muistan näin:
Hura hura häitä, kello löi jo kaksitoista. Keisari seisoo palatsissa. Niin musta kuin muuli, niin valkea kuin varsa. Mitä varten sotamies on parempi kuin herra? Se ken tulee viimeiseksi, ompi kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleni joku rallatus ala-asteen pihalta, missä leikittiin ; 'Hura hura häitä, kello löi jo viistoista keisari seisoo palatsissaan. Didi didi dii dii jotain... se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema'. Muistaako muut tätä ? seisottiin vastakkain ja läpi kuljettiin ja sitten se viimeisenä tullut otettiin kiinni käsisillan alta.
Meillä se aöku meni, että ruut, ruut kello löi jo ykstoista keisari seisoo palatsissaan, ruskea multa, valkea varsa jne. Leikittinn samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleni joku rallatus ala-asteen pihalta, missä leikittiin ; 'Hura hura häitä, kello löi jo viistoista keisari seisoo palatsissaan. Didi didi dii dii jotain... se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema'. Muistaako muut tätä ? seisottiin vastakkain ja läpi kuljettiin ja sitten se viimeisenä tullut otettiin kiinni käsisillan alta.
Meillä se aöku meni, että ruut, ruut kello löi jo ykstoista keisari seisoo palatsissaan, ruskea multa, valkea varsa jne. Leikittinn samalla tavalla.
Vai aöku, siis alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauleskelen välillä :Kevät toi kevät toi muurarin..
Meill on metsässä nuotiopiiri, Lapin äidin kehtolaulu, Nyt orjat sorron yöstä nouskaa,
Peltoniemen Hintriika, Kankaan kaunis Katriina, Kasarmille eessä pieni portti on ym.
Siis muistan aika paljonkin lapsuudessa oppimiani.Sori, pakko jatkaa nyt kun muistin tuon: kevät toi kevät toi muurarin, kevät toi kevät toi maalarin, kevät toi kevät toi ?? ,,, ja rakennuksille hanslankarin.....
... ja rannoille hampparin. Osaan kaikenmaailman laulut, kun isäni soitti hanuria ja lauloi samalla just noita. Ai nii laulu jatkuu...Niin paljon minä kärsinyt olen , monta kyyneltä vuodattanut, niin paljon minä lempinyt olen, mutta yhtä vain rakastanut.
Kevät, kuljen hakaniemen rantaa...
On suuri sun rantaa autius...
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin...
Sunnuntaina sataa aina ...
Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen...
Se kuitenkin liikkuu...
Kellä kulta, sillä onni...mulla kulta, mulla myöskin onni...
Sen mie sanon, että purra pittää ei mua niin vaan nielasta. Suat mennä ite vaikka lännestä ittään, mut minä en luovu Ievasta..
Maa on niin kaunis, kirkas Luojan....
Täällä pohjan tähden alla, korkeimmalla kukkulalla, katson kauas...
Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani...tule tule, tyttö nuori...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleni joku rallatus ala-asteen pihalta, missä leikittiin ; 'Hura hura häitä, kello löi jo viistoista keisari seisoo palatsissaan. Didi didi dii dii jotain... se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema'. Muistaako muut tätä ? seisottiin vastakkain ja läpi kuljettiin ja sitten se viimeisenä tullut otettiin kiinni käsisillan alta.
Meillä se oli kakstoista eikä viistoista. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta.
Ihmettelin lapsena noita laulun sanoja, että mitä ne loppujen lopuksi tarkoittavat ja mistä ne tulevat.
Noinhan se menikin, joo sanat on erikoisemmat. Oisko jotain kansanperinne taustoja kuitenkin, ei ihan lastenlaulu vaan jonkinlainen 'arvontalaulu' kuten kivi paperi ja sakset tyyppinen, millä leikkisästi arvottu kuka tulee viimeisenä.. tai jotain.
Luin joskus Greta Garbon elämäkerran ja siinä kerrottiin, että Greta Garbo oli leikkinyt lapsena tuota. On siis Ruotsissakin käytössä, toki ruotsinkielisillä sanoilla.
Mulla on hyvin outo pää. Mitään muuta en tunnu muistavan (tapaamiset, kaupasta ostettavat, hoidettavat hommat ja pin-koodit katoavat sen siliän tien), mutta laulun osaan sen kerran kuultuani. Mies ihmetteli yhtenä päivänä, että onkohan olemassa yhtäkään kansanlaulua tai iskelmää 1930-luvulta nykypäivään, jota EN osaisi. En tiedä, jotenkin ne vain jäävät päähän - eikä sitten mitään muuta... :-D
Olen nro 39:n kanssa samaa rotua. Minäkin osaan mahdottoman määrän kaikenlaisia lauluja. Ensimmäiset laulut opin isoäidiltäni ja hänen siskoltaan. Myös radiosta kuunneltiin Lauantain toivotut ja melko lailla samat laulut siellä pyörivät, joten päähän ne nopeasti jäivät. Isovanhemmilla oli vuokralainen ja hänellä oli levysoitin, joten kevyttä musiikkia kuunneltiin usein.
Kun reviiri laajeni kodin ulkopuolelle, niin pyhäkoulussa ja tyttökerhossa opittiin lasten virsiä ja hengellisiä lauluja. Koulussa laulettiin myös paljon ja melkein päivittäin oli ulkoläksynä virren tai jonkun isänmaallisen laulun sanat. Myös kansanlauluja tietenkin laulettiin, samoin kuin maakuntalauluja ja joululauluja.
Ja jos joku kaveripiiristä oli oppinut uuden laulun, niin heti se opetettiin muillekin. Näin muistan oppineeni mm. Keski-Suomen maakuntalaulun, joka silloin oli aivan uusi ja "opettaja" oli kotoisin muistaakseni Vaajakoskelta ja oli isovanhempiensa luona kesällä. Ongelmia aiheuttaa se, että virret suomennettiin uudelleen kolmisenkymmentä vuotta sitten enkä vieläkään ole sisäistänyt lempivirsieni uusia sanoja.
Siinä on niin surulliset sanat. Minun armaani ei lemmi tummaa. Hän lempii vain vaaleata.