Todettiin epävakaa ja estynyt persoona..

Taidat tosiaan olla estynyt, jos et siellä psykiatrin vastaanotolla saanut kysytyksi enempää diagnooseistasi.

Todettu häiriö mutta kukaan ei kertonut, mitä tarkoittaa? Mielenterveyssivustoilla kerrotaan kattavasti maallikolle.

Hmm, voiko olla erillinen diagnoosi kahdesta persoonallisuushäiriöstä, eikö se olisi silloin joku sekamuotoinen tms?

Vierailija kirjoitti:

Hmm, voiko olla erillinen diagnoosi kahdesta persoonallisuushäiriöstä, eikö se olisi silloin joku sekamuotoinen tms?

Tai jotain tyyliin "epävakaa persoonallisuus, jossa piirteitä estyneestä persoonallisuudesta".

No tk:ssa ei ihan sitä parasta palvelua saa..

Minulla on samat piirteet sekamuotoisessa persoonallisuushäiriössä. Dialektinen käyttäytymisterapia on auttanut todella paljon. Kannattaa kysyä järjestetäänkö teidän kunnassa sitä.

Minulle kerran psykiatri käynnin päätteeksi (hain psykoterapialausuntoon jatkoa) kysyi olenko terapeuttini kanssa tehnyt persoonallisuus(?)tmv. testejä, ja totesi, että minulla on estyneen ja vaativan persoonallisuuden piirteitä. Menin ihan hämilleni ja vieläkin mietin, mitä se käytännössä tarkoittaa, jos on estynyt tai vaativa persoonallisuus. Onko se tapa kuvata persoonallisuutta siinä missä esim. joku on hiljainen tai puhelias, vai onko se jokin persoonallisuushäiriö?

Ärsyttää, että menin hämilleni enkä pyytänyt selittämään

Vierailija kirjoitti:

Taidat tosiaan olla estynyt, jos et siellä psykiatrin vastaanotolla saanut kysytyksi enempää diagnooseistasi.

Olipa töykeästi sanottu.

Erikoinen yhdistelmä ap:lla, vähän kuin introvertti ja ekstrovertti samassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kerran psykiatri käynnin päätteeksi (hain psykoterapialausuntoon jatkoa) kysyi olenko terapeuttini kanssa tehnyt persoonallisuus(?)tmv. testejä, ja totesi, että minulla on estyneen ja vaativan persoonallisuuden piirteitä. Menin ihan hämilleni ja vieläkin mietin, mitä se käytännössä tarkoittaa, jos on estynyt tai vaativa persoonallisuus. Onko se tapa kuvata persoonallisuutta siinä missä esim. joku on hiljainen tai puhelias, vai onko se jokin persoonallisuushäiriö?

Ärsyttää, että menin hämilleni enkä pyytänyt selittämään

Et osaa googlea käyttää, vaikka tännekin osasit kirjoittaa?

Persoonallosuushäiriöt ovat kulttuurisopeutumattomuutta. Toki voivat aiheuttaa vaivaa myös itselle.

Mutta ihan kritiikkinä, ovatko ne todelle häiriöitä? Ihmiset nyt vain ovat luonnostaan erilaisia. Pitäisi päästä eroon luokittelusta ja hoitaa ongelmaa, esm ylipingoittuneisuutta tai liiallisa syrjään vetäytmistä, jos ne haittaavat henkilöä itseään. Psykiatria näyttäytyy myös normaaliuden kontrollisoimisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kerran psykiatri käynnin päätteeksi (hain psykoterapialausuntoon jatkoa) kysyi olenko terapeuttini kanssa tehnyt persoonallisuus(?)tmv. testejä, ja totesi, että minulla on estyneen ja vaativan persoonallisuuden piirteitä. Menin ihan hämilleni ja vieläkin mietin, mitä se käytännössä tarkoittaa, jos on estynyt tai vaativa persoonallisuus. Onko se tapa kuvata persoonallisuutta siinä missä esim. joku on hiljainen tai puhelias, vai onko se jokin persoonallisuushäiriö?

Ärsyttää, että menin hämilleni enkä pyytänyt selittämään

Et osaa googlea käyttää, vaikka tännekin osasit kirjoittaa?

Osaan toki, mutta en löytänyt suoraa vastausta kysymykseeni. Kiitos kuitenkin tästä arvokkaasta vastauksestasi!

Muistakaa ettei ole pakko lukea niitä oireita ja alkaa käyttäytymään niiden mukaan ja vahvistamaan sairautta. Noistakin on mahdollisuus kuntoutua, kun alatte itse hoitamaan itseänne ja saatte ammattilaisilta tukea.

Sivusta: Olen estynyt ja erittäin vakaa persoona. Kaikkea hyvää sulle ap, kuten yllä jo todettiin, psykiatrisi lausunto on kuvaus nykyisestä tilanteestasi eikä vaikuta ihmisarvoosi mitenkään, mikä vaikuttaa, on se, kuinka kohtelet muita immeisiä ja tulet näiden kanssa ns.juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallosuushäiriöt ovat kulttuurisopeutumattomuutta. Toki voivat aiheuttaa vaivaa myös itselle.

Mutta ihan kritiikkinä, ovatko ne todelle häiriöitä? Ihmiset nyt vain ovat luonnostaan erilaisia. Pitäisi päästä eroon luokittelusta ja hoitaa ongelmaa, esm ylipingoittuneisuutta tai liiallisa syrjään vetäytmistä, jos ne haittaavat henkilöä itseään. Psykiatria näyttäytyy myös normaaliuden kontrollisoimisena.

Tästä täysin samaa mieltä. Lisäksi testien tuloksiin vaikuttaa jopa se mikä on mieliala niitä tehdessä. Tuollaiset diagnoosit otetaan ihan liian tosissaan, kun ei niillä ole mitään merkitystä muuta kuin ehkä antavat terapeutille jotain suuntia siitä millaisia asioita olisi hyvä työstää jos käy terapiassa. Lisäksi ihminen voi jonkin verran luonteeltaan muuttua iän myötä, eli nuo ei ole mitään pysyviä. Ja vielä se että on olemassa ongelmakäytöstä jota jostain syystä ei laiteta minkäänlaiseksi häiriöksi, kulttuurimme näkee esimerkiksi varsin suurenkin sosiaalisen ja henkisen väkivallan täysin terveenä käytöksenä vaikka se ei sitä ole. Ja henkisen väkivallan kohteeksi joutuneita hoidetaan muka sairaina vaikka se hoito pitäisi kohdentaa jonnekin ihan muualle jotta jotain oikeasti voisi korjaantua.