Miten välttää törmäämästä käärmeeseen?

Pysyt siellä hoitolassasi.

Pidät kovaa meteliä. Tehoaa muihinkin petoihin.

Pitkät pötköt  joilla omaa elämää on siis yöks? Joita ei voi kontrolloida. Oletko muuten mies vai nais?

Kävelet saappaat jalassa ja tömistät maata joka askeleella.

Tiedätkö, että käärmeet pelkäävät paljon enemmän sinua kuin sinä käärmeitä?

Vierailija kirjoitti:

Pidät kovaa meteliä. Tehoaa muihinkin petoihin.

Ai niinkö? Esimerkiki kyy on kuuro, joten miten ajattelit metelin tehoavan kyyhyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidät kovaa meteliä. Tehoaa muihinkin petoihin.

Ai niinkö? Esimerkiki kyy on kuuro, joten miten ajattelit metelin tehoavan kyyhyn?

Metelistäkin lähtee viboja ja tärinästä ne aistivat.

Minä olen 44v ja asunut peltojen ja metsien keskellä suurimman osan elämääni mutta olen ehkä kaksi kertaa nähnyt ohimennen käärmeen, kerran maantiellä ja kerran mökkitiellä ehkä vilahti kun olin lapsi. Joten ei ole tarvinnut juurikaan käärmeitä katsella.

Pelkään siis hirveästi käärmeitä. Ne inhottaa mua. T. Ap

”Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...”

Eli älä mene sinne metsään. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 44v ja asunut peltojen ja metsien keskellä suurimman osan elämääni mutta olen ehkä kaksi kertaa nähnyt ohimennen käärmeen, kerran maantiellä ja kerran mökkitiellä ehkä vilahti kun olin lapsi. Joten ei ole tarvinnut juurikaan käärmeitä katsella.

Oho. No ootpa säästynyt. Asutko tosiaan maalla? Liikutko luonnossa? Pihoihin käärmeet ovat tulleet harvemmin, mutta kyllä sitäkin aina silloin tällöin tapahtuu. Olen nähnyt käärmeitä esim. marjareissuilla tai metsäautoteillä.

Mä oon käyny paljon marjamettässä enkä o luonnossa vapaana olevaa käärmettä nähny. Käärmeitä oon nähny jossain terraariossa. Mettässä mulla on kyllä ollut jalassa kumisaappaat. Kun menee mettään niin kannattaa tarkkailla ympäristöä. Käärmeet tarkkailee ja jos ne huomaa ihmisen niin ne piiloutuu. Tuskin joku kyy vaanii ja odottaa ihmisiä.

Oltiin äsken järvellä uimassa. Ihmettelin kun sudenkorento meni veden pintaa pitkin niin oudosti mutta se olikin käärmeen pään päällä! Onneksi kyse oli rantakäärmeestä ja keltaiset pilkut näkyi selvästi. Lapset vähän häkeltyivät rannalla.

Älä katso maahan. Mutta ihmiset eivät lähtökohtaisesti huomaa käärmeitä. Itse olen tottunut niihin jo lapsesta asti. Ja osaan arvata missä niitä on. Kerran huvittuneena seurasin, kun ihmisiä meni polkua pitkin, eikä kukaan huomannut polun vieressä olevaa rantakäärmettä. Sitten sanoin yhdelle perheelle, kun ajattelin heidän lasten olevan kiinnostunut, mutta ne sai hepulin. Vaikka kuinka sanoi, ettei se ole myrkyllinen. Toiset jäi käärmeen toiselle puolelle ja toiset toiselle. Nostin lapset sitten käärmeen ohi. Huom.käärme oli sivussa. Näkyvissä, mutta reilusti sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Älä katso maahan. Mutta ihmiset eivät lähtökohtaisesti huomaa käärmeitä. Itse olen tottunut niihin jo lapsesta asti. Ja osaan arvata missä niitä on. Kerran huvittuneena seurasin, kun ihmisiä meni polkua pitkin, eikä kukaan huomannut polun vieressä olevaa rantakäärmettä. Sitten sanoin yhdelle perheelle, kun ajattelin heidän lasten olevan kiinnostunut, mutta ne sai hepulin. Vaikka kuinka sanoi, ettei se ole myrkyllinen. Toiset jäi käärmeen toiselle puolelle ja toiset toiselle. Nostin lapset sitten käärmeen ohi. Huom.käärme oli sivussa. Näkyvissä, mutta reilusti sivussa.

Hepuli on ihan "oikea" reaktio. Rantakaarme ei ole myrkyllinen, mutta purema infektoituu helposti arhakaksi varsinkin helteella. T: nimim. kerran kantapaahan purtu - oli useita paivia todella kipea ja arka. Eli kylla niita kannattaa valttaa parhaansa mukaan. 

~Meri~ kirjoitti:

Mä oon käyny paljon marjamettässä enkä o luonnossa vapaana olevaa käärmettä nähny. Käärmeitä oon nähny jossain terraariossa. Mettässä mulla on kyllä ollut jalassa kumisaappaat. Kun menee mettään niin kannattaa tarkkailla ympäristöä. Käärmeet tarkkailee ja jos ne huomaa ihmisen niin ne piiloutuu. Tuskin joku kyy vaanii ja odottaa ihmisiä.

Olen kyllä nähnyt paljon käärmeitä metsässä. Kerran yksi nousi edessäni ylös ja vaikka olin isompi, niin piti perääntyä.

Kerran näin uimarannalla rantakäärmeen uimassa, eikä kukaan muu huomannut sitä. Kerran varoitin luontopolulla, kun mies meinasi astua käärmeen päälle.

Älä ryömi maassa.

Kerran kävelin kavereiden kanssa mökillä. He halusivat nähdä käärmeitä. Vein heidät käärmepaikalle. Kukaan ei huomannut käärmeitö, ennen kuin osoitin ne. Niitä oli neljä paistattelemassa päivää.

Mä ratkaisin pelkoni niin, että ostin 80 kiloisen tärytyslätkän. Työnnän sotä aina edessäni kun liikun ulkona. Käärmeet tuntee lähestymiseni vähi täänkin sadan metrin päästä ja luikkivat koloihinsa. Marjametaässä täryn työntäminen on hyvää kuntoilua. Bonuksena punkit liiskautuu.

Minäkin nelikymppinen, ja reilusti yli puolet elämästäni asunut maalla, kulkenut peltoa ja piennarta, ja metsäpolkua jos jonkinlaista. Olen nähnyt kyyn (tai useita samassa läjässä) KERRAN. Tiedän, että niitä on alueilla paljonkin, jossa liikun, mutta ei niitä huomaa, ellei ihan päälle ole astumassa.

Minäkin kammoan käärmeitä vaikka paljon luonnossa liikkumisesta pidänkin. En nyt kuitenkaan itseni puolesta niin pelkää, mutta koirien puolesta kyllä huolestuttaa. Jos koiraa puree kyy keskellä metsää, miten ihmeessä saan sen kannettua sieltä pois? Molemmat koirat noin 30 kiloisia. En jaksa montaa kilsaa kantaa.