Kertokaa narsisti-kumppanin uhrit, oliko merkkejä etukäteen ilmassa?

Vierailija kirjoitti:

varo exääni kirjoitti:

Täällä kokemus, joka eteni enemmänkin tyyliin sammakko keitinvedessä. Aluksi mies vaikutti tosi kivalle ja kieltämättä näin jälkikäteen ajateltuna suhde eteni vakavaksi nopeasti, koska mies oli kovin määrätietoinen. Hän halusi vain minut. Ihania viestejä ja lupauksia, vaikka mistä. Teot eivät oikein ikinä olleet lupausten tasolla, mutta tätä en aluksi tajunnut.

Mies toimii hyvässä, ihmisläheisessä ja arvostetussa ammatissa. Naiivisti ajatteli, että paha tai epäluotettava ihminen ei voisi edes toimia ko. tehtävässä.

Yhteenmuuton jälkeen alkoi arvostelu ja minun alentaminen, koskaan en ollut tarpeeksi. Toisaalta välillä minulle vakuuteltiin, että olin maailman ihanin. Ristiriitaisuutta ilmeni viesteissä ja teoissa, mutta tätä en aluksi huomannut. Uskoin ja luotin häneen ehdottomasti. Hän harrasti kontrollointia ja toisaalta osoitti taas omalla käytöksellään melkoista välinpitämättömyyttä minua kohtaan.

Hän oli aina liiallisen kiinnostunut flirttailemaan muiden naisten kanssa , vaikka hänen omien sanojensa mukaan, meillä oli loppuelämän suhde. Totuus miehestä paljastui, kun sattuman kautta kaikki hänen pettämisensä ja valheet paljastuivat. Tajusin eläneeni valheverkon keskellä monta vuotta. Kaikki mitä luulin hyväksi ja oikeaksi olikin vain huijausta. Suhteen päättymisestä on kohta vuosi, mutta oma toipumiseni on vasta alkutekijöissä. Olen joutunut kääntymään jopa psykologin puoleen. Tämä on kokemus, jota en olisi halunnut kokea.

Oliko Vaasasta?

Minun ex-psykonarsistini on asunut Vaasassa nyt pari vuotta. On myös ns. luotettavaan ammattiin kouluttautunut.

Täällä myös narsisti kokemus Vaasasta.

Oli aluksi todella "rakastunut" ja ihana, esitti aivan täysin erilaista kuin todellisuudessa oli. Kun paljasti oikeat kasvonsa, oli kuin olisi henkilö vaihtunut. Valehteli luonnollisesti lähes kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös narsisti kokemus Vaasasta.

Oli aluksi todella "rakastunut" ja ihana, esitti aivan täysin erilaista kuin todellisuudessa oli. Kun paljasti oikeat kasvonsa, oli kuin olisi henkilö vaihtunut. Valehteli luonnollisesti lähes kaikesta.

Hmm.. Alkoiko sukunimi J:llä?

Vierailija kirjoitti:

vastaus nro 19. Valitettavasti en halua kertoa tarkemmin yksityiskohdista. Tutut ja asiasta tietävät tunnistavat muuten. Koko kuvio oli kuin huonosta käsikirjoituksesta. Mies oli kuvitellut pystyvänsä salaamaan kaksoiselämänsä ja valheensa minulta. Tähän liittyy eräs ulkopuolinen henkilö, jonka kautta asiat lähtivät selviämään.

Sanoiko vaistosi mitään eli epäilitkö pettämistä vai tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Vierailija kirjoitti:

Liian nopea sitouttaminen ja "rakastuminen" ovat aina hälytysmerkkejä. Sitten alkaa ystävien karkoitus ja kyttääminen, missä mennään minuutin tarkkuudella.

Mun ex-naisystävä oli tarkalleen juuri tällainen tapaus.

Narsisteista kun ymmärtää sen niiden pienen heikon lapsen sieltä sisältä niin ne alkaa tuntumaan säälittäville.

Helppo sanoa näin kun vapautunut kahleista, tosiaan painostavaa käytöstä luulen, en ole vielä saanut diagnosisoitua yksilöä käsiin. Toivon kyllä ettei tulekkaan vastaan

Liian hyvä on aina liian hyvä

Mutta mistä tietää kuka on narsisti ja kuka vain kyllästyy puolisoonsa, muttei silti eroa.

Silloinhan kaava menee nimenomaan näin: nopea rakastuminen ja yhteenmuutto ja paljon kehuja -> sitten alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, ei puhuta, ei kehuta, arvostellaan käytöstä.

Eikö tuo ole ns. normaali kaava ihan normaalissakin suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaus nro 19. Valitettavasti en halua kertoa tarkemmin yksityiskohdista. Tutut ja asiasta tietävät tunnistavat muuten. Koko kuvio oli kuin huonosta käsikirjoituksesta. Mies oli kuvitellut pystyvänsä salaamaan kaksoiselämänsä ja valheensa minulta. Tähän liittyy eräs ulkopuolinen henkilö, jonka kautta asiat lähtivät selviämään.

Sanoiko vaistosi mitään eli epäilitkö pettämistä vai tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Salama kirkkaalta taivaalta.  Vaikka tiesin, että mies on flirtti ja tuijotteli naisia avoimesti niin en voinut kuvitellakaan, että hän pystyi huijaamaan minua noin totaalisesti. Siis suoraan sanottuna kaikesta oli valehdellut ja varmuudella yksi pidempi salasuhde. Lisäksi muita naisia kierroksessa, mutta näiden suhteiden laadusta en ole saanut varmuutta. Siis nämä selvisivät vasta jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaus nro 19. Valitettavasti en halua kertoa tarkemmin yksityiskohdista. Tutut ja asiasta tietävät tunnistavat muuten. Koko kuvio oli kuin huonosta käsikirjoituksesta. Mies oli kuvitellut pystyvänsä salaamaan kaksoiselämänsä ja valheensa minulta. Tähän liittyy eräs ulkopuolinen henkilö, jonka kautta asiat lähtivät selviämään.

Sanoiko vaistosi mitään eli epäilitkö pettämistä vai tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Salama kirkkaalta taivaalta.  Vaikka tiesin, että mies on flirtti ja tuijotteli naisia avoimesti niin en voinut kuvitellakaan, että hän pystyi huijaamaan minua noin totaalisesti. Siis suoraan sanottuna kaikesta oli valehdellut ja varmuudella yksi pidempi salasuhde. Lisäksi muita naisia kierroksessa, mutta näiden suhteiden laadusta en ole saanut varmuutta. Siis nämä selvisivät vasta jälkikäteen.

Pystytkö vielä luottamaan keneenkään? Myönsikö mies koskaan mitään?

Salamarakastuminen, kaikki oli täydellistä. Mies oli ymmärtäväinen ja herkkä, tunteellinenkin. Yhteen muuton jälkeen alkoi mun vähättely ja kilpailu. Olin koulutetumpi, mutta miehen mielestä alani oli ihan turhaa ja idiotismia. Kaikesta tuli kilpailua eikä mies sietänyt koskaan hävitä. Riidoissa oli hänen mukaansa vain 10% hänen vikaansa. Sai minut epäilemään mielenterveyttäni, diagnosoi rajatilapersoonaksi. Kävin psykiatrilla, joka totesi, että ihan terve ihminen sinä olet. Alkoi myös paljastua sovinismia ja rasismia ajattelussa. Naisen paikka oli kuulemma kotona ja kaksi lämmintä ateriaa pitäisi tulla päivässä. Kun kuitenkin tienasin enemmän kuin mies, joutui hyväksymään, että käyn töissä. Mutta koville otti.

30 lisää vielä, että ärsyttävintä oli miehen "luennot", jossa tietyllä äänen sävyllä kertoili miten asiat oikeasti ovat. Oli mielestään kaikkien alojen asiantuntija ja loukkaantui syvästi, jos en uskonut jotain vain sillä perusteella että hän sen sanoi. No, paljonkin juttua olisi tästä sankarista:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaus nro 19. Valitettavasti en halua kertoa tarkemmin yksityiskohdista. Tutut ja asiasta tietävät tunnistavat muuten. Koko kuvio oli kuin huonosta käsikirjoituksesta. Mies oli kuvitellut pystyvänsä salaamaan kaksoiselämänsä ja valheensa minulta. Tähän liittyy eräs ulkopuolinen henkilö, jonka kautta asiat lähtivät selviämään.

Sanoiko vaistosi mitään eli epäilitkö pettämistä vai tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Salama kirkkaalta taivaalta.  Vaikka tiesin, että mies on flirtti ja tuijotteli naisia avoimesti niin en voinut kuvitellakaan, että hän pystyi huijaamaan minua noin totaalisesti. Siis suoraan sanottuna kaikesta oli valehdellut ja varmuudella yksi pidempi salasuhde. Lisäksi muita naisia kierroksessa, mutta näiden suhteiden laadusta en ole saanut varmuutta. Siis nämä selvisivät vasta jälkikäteen.

Pystytkö vielä luottamaan keneenkään? Myönsikö mies koskaan mitään?

En tiedä vielä pystynkö enää luottamaan kenenkään ja uusi suhde ei edes käy mielessä. Ulkopuolinen henkilö, joka liittyy tähän tiesi niin paljon yksityiskohtia, joita mies ei voinut kieltää, vaan hänen oli pakko myöntää totuus. Ex-miehellä menossa jo toinen parisuhde suhteemme päättymisen jälkeen. Hoitajia ja empaattisia naisia jahtaa, sillä heitä on hyvä höynäyttää. Varokaa siskot.

On normaalia, että suhde ajan myötä arkipäiväistyy. Normaalia ei ole se että toinen on aivan totaalisen ja ainutkertaisen rakastunut, haluaa sitoutua heti, mutta sitten ne kaikki tunteet silmänräpäyksessä katoaa ilman että mitään on sattunut ja vuolaat kehut vaihtuu ilkeämieliseen nälvimiseen ja vähättelyyn. Jatkuva valehtelu ja täysin erilaisen persoonan ja tunteiden esittäminen ei myöskään ole ihan tervettä touhua..

Vierailija kirjoitti:

Narsisteista kun ymmärtää sen niiden pienen heikon lapsen sieltä sisältä niin ne alkaa tuntumaan säälittäville.

Helppo sanoa näin kun vapautunut kahleista, tosiaan painostavaa käytöstä luulen, en ole vielä saanut diagnosisoitua yksilöä käsiin. Toivon kyllä ettei tulekkaan vastaan

Liian hyvä on aina liian hyvä

On lapsuudessa haavoitettuja narsisteja ja sitten narsisteja joiden vanhemmat ovat jo kotikasvatuksessa opettaneet lapselleen, että tämä on kaikin tavoin parempi, tärkeämpi, komeampi ja fiksumpi kuin kukaan muu eikä mitkään säännöt koske häntä eikä muiden oikeuksilla/turvallisuudelle/terveydellä ole mitään väliä. Omalla eksälläni ei ollut minkäänlaista traumataustaa-päinvastoin. Se mies oli 100%vanhempiensa tuotos. Kultalusikalla kaikki aina kannettu eteen ja koko elämän opetettu että on parempi kuin muut eikä minkään eteen tarvitse tehdä mitään. Rikollinen tuli ja narsismi dgn sai laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että suhde ajan myötä arkipäiväistyy. Normaalia ei ole se että toinen on aivan totaalisen ja ainutkertaisen rakastunut, haluaa sitoutua heti, mutta sitten ne kaikki tunteet silmänräpäyksessä katoaa ilman että mitään on sattunut ja vuolaat kehut vaihtuu ilkeämieliseen nälvimiseen ja vähättelyyn. Jatkuva valehtelu ja täysin erilaisen persoonan ja tunteiden esittäminen ei myöskään ole ihan tervettä touhua..

Onko tuohon jotain ns. aikarajaa, että tunteet yhtäkkiä katoaa? Voiko ne esim. kadota kuuden vuoden kuluttua tuosta noin vain? Vai tapahtuuko tuo tunteiden katoaminen yhtäkkiä aikaisemmassa vaiheessa suhdetta?

Alkaako siis se arvostelu ja nälviminen sen jälkeen, kun ne tunteet on kadonneet? 

Narsistit ovat syyllistämisen mestareita - pelkkä heidän olemuksensa ovat kertoo tästä. Narsisti on shaitan eli saatana, syyttäjä ja he rakastavat riitelyä ja eripuraa, ovat siis aina hajottava voima. Herra auttakoon niitä, ketkä näiden sankarien kanssa joutuvat olemaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että suhde ajan myötä arkipäiväistyy. Normaalia ei ole se että toinen on aivan totaalisen ja ainutkertaisen rakastunut, haluaa sitoutua heti, mutta sitten ne kaikki tunteet silmänräpäyksessä katoaa ilman että mitään on sattunut ja vuolaat kehut vaihtuu ilkeämieliseen nälvimiseen ja vähättelyyn. Jatkuva valehtelu ja täysin erilaisen persoonan ja tunteiden esittäminen ei myöskään ole ihan tervettä touhua..

Onko tuohon jotain ns. aikarajaa, että tunteet yhtäkkiä katoaa? Voiko ne esim. kadota kuuden vuoden kuluttua tuosta noin vain? Vai tapahtuuko tuo tunteiden katoaminen yhtäkkiä aikaisemmassa vaiheessa suhdetta?

Alkaako siis se arvostelu ja nälviminen sen jälkeen, kun ne tunteet on kadonneet? 

Se käännös on niin yhtäkkinen ja totaalinen, tai ainakin omalla kohdallani oli, että tuntui kuin oli eri mies. Parissa tunnissa(!) muutuin täydellisestä ja upeasta täysin vastenmieliseksi ja koko meidän suhde ihanasta kamalaksi. Mitään muuta ei tapahtunut, paitsi kävimme lenkillä yhdessä, ei riitaa, ei mitään. Siitä päivästä alkoi nälviminen ja itsetunnon lyttääminen jota jatkui loppuun asti. Erota mies ei kuitenkaan missään vaiheessa halunnut, vaan muuttui aina hetkellisesti entiselleen jos uhkasin lähteä. Viimeiseen asti roikkui ja pommitti viesteillä, vaikka teki täysin selväksi miten ruma, lahjaton, huono kumppani olen eikä kukaan ikinä tule haluamaan minua jne.

Ensin alkoi jo parin vkon jälkeen ehottelu naimisiin menosta ym. uskon siihen että hän rakastui minkä on sanonutkin mutta se että on narsistius haittaa tätäkin onnea.

Ensinnäkin alkoi haukkuminen kun otti alkoholia ja keksi mitä oudoinpia juttuja että oisin pettänyt ja tehnyt jotain mitä en todellakaan ollut tehnyt.

Yritti saada luopumaan työstä ja tekeen jotain muuta. Kyseli myös mitä mieltä ystäväni ovat hänestä.

Saattoi tulla ex naisten kuvia ym niihin suhteisiin viittaavaan jotka mun mielestä ei kuulu mulle ollenkaan ja kertoi niistä, vaikka alussa ei halunnut puhua mitään. Samoin saattoi tulla häneltä kuva et on jossain mut ei mitään tekstiä.

Menin johonkin kuplaan missä oli jumissa kuin mikä, rakkaus räiskyvää toisena oli että syytettiin.

Lopulta hän hävisi, estot laittoi. Kaikessa sekavuudessa kun pelkäsin jo oman mielenterveyden puolesta. Nyt ymmärrän miten kumppani saa hulluksi, kun osaa taitavasti rakastaa/syyttää oot ihan sekaisin aina vastaanottamassa/puolustamassa itseäsi. Olen miettinyt miten ihmeessä tälläiseen jouduin. Nyt opettelen rajoja.

Kannattaa ymmärtää ettei narsisti koskaan rakasta aidosti ja oikeasti, vaan teeskentelee saadakseen kohteen valtaansa. Kaikki on alusta alkaen manipulointia ja näyttelemistä. Ensin hän imartelee ja ihailee eli manipuloi positiivisesti, sitten kun on varma saaliistaan, alkaa negatiivinen manipulointi ja syyllistäminen. Keinoarsenaali on loputon, ja tuntuu käsittämättömältä, että joku on niin kekseliäs ja energinen, että jaksaa ja jaksaa vaan. Mutta siitä hän saakin voimansa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää ettei narsisti koskaan rakasta aidosti ja oikeasti, vaan teeskentelee saadakseen kohteen valtaansa. Kaikki on alusta alkaen manipulointia ja näyttelemistä. Ensin hän imartelee ja ihailee eli manipuloi positiivisesti, sitten kun on varma saaliistaan, alkaa negatiivinen manipulointi ja syyllistäminen. Keinoarsenaali on loputon, ja tuntuu käsittämättömältä, että joku on niin kekseliäs ja energinen, että jaksaa ja jaksaa vaan. Mutta siitä hän saakin voimansa.

Kyllä! Aidot tunteet ei toimi niin että ne vaan loppuu kuin seinään uudessa suhteessa ilman että toinen teki jotain aivan hirveää. Varsinkin kun vannotaan ensin elämää suurempia tunteita joita ei ikinä ole koettu aikaisemmin. Se alku on manipulaatiota ja valheita jotta saadaan uhri koukutettua ja koulutettua toimimaan narsistin tahdon mukaan.