Pitääkö poikien syrjäytymisestä olla huolissaan-taas yksi yksinäinen nuorimies teki itsemurhan :(

Se on ihan yksilöstä kiinni, itselläkin tuntuu välillä että mitä järkeä olla yksin koko elämän, mutta onneksi on harrastukset.

Kyllä syrjäytyminen on ihan todellinen uhka, sukupuoleen katsomatta. Ujous on aika vahva sisäsyntyinen ominaisuus, mutta ei sellainen, jonka tarvitsisi rajoittaa elämää. Rohkaise poikaasi lähtemään ikäistensä joukkoon, älä anna jäädä kotiin pelaamaan ja netissä surffaamaan. Aktivoi harrastamaan, vie matkoille, menkää yhdessä seikkailupuistoihin yms.

Jokainen on oman onnensa seppä.

N19

Todennäköisesti lukenut tätä palstaa.

Y-hyy, eikö insta-beibet olleet jonossa valmiina antamaan kertaseksiä?

Tosiaan yksilöllistä. Ei läheskään kaikki - miehet eikä naiset - tarvitse mitään isoa ystävä&kaveriporukkaa. Totta on, että nuorten keskuudessa on coolia olla suosittu ja pörrätä jatkuvasti kaveriporukoiden kanssa milloin missäkin, mutta ei kaikkia kuitenkaan kiinnosta sellainen. Yllättävän monelle riittää yksikin ystävä tai kaveri. 

Kaikki lähtee itsestä. Itsekin olen joutunut kehittämään itseäni ajan kanssa, eri puolia itsessäni. Kaikki lähtee siitä että sinä itse halua. Eli kysymys kuuluu miten saada ihmiset haluamaan jotain. Kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa. Ei sellainen negatiivisuus ja passiivisuus ole mitään. Ja loppujen lopuksi ei maailmaa kiinnosta mitä sinulle kuulluu, sinua pitää itseäsi kiinnostaa ja näin ollen ehkä maailmakin huomaa sinut ja kohtelee aivan eri tavalla.

Tärkeintä ja parasta varmaan olis kannustaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen mukavia ja kiinnostavia asioita, joita tehdä ja tutkia. Samalla löytää kaltaistensa pariin ja syntyy mielenkiintoisia keskusteluja ym.

Muuten voi olla vähän ulkopuolinen ja yksinäinen fiilis, kun kuvittelee että pitäisi hengailla "kaveriporukassa" yms.

Ajautuu harhakuvitelmiin siitä, mitä elämän pitäisi olla ja sitten saattaa tehdä jotain typerää, kuten itsarin.

Ennenkö edes tunsi kunnolla itseään ja kiinnostuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä. Itsekin olen joutunut kehittämään itseäni ajan kanssa, eri puolia itsessäni. Kaikki lähtee siitä että sinä itse halua. Eli kysymys kuuluu miten saada ihmiset haluamaan jotain. Kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa. Ei sellainen negatiivisuus ja passiivisuus ole mitään. Ja loppujen lopuksi ei maailmaa kiinnosta mitä sinulle kuulluu, sinua pitää itseäsi kiinnostaa ja näin ollen ehkä maailmakin huomaa sinut ja kohtelee aivan eri tavalla.

No niinpä!

Kylmä fakta on se, että ei ujo ja hiljainen ulospäin "tylsä ihminen" kiinnosta ketään.

Mutta ei muiden pidäkään olla kiinnostunut eikä sen takia kannata päiviään päättää.

Vaan asia on juuri kuten lainaamani kirjoittaja sanoi. :)

Tärkeintä on huomata masennus ja saada nuori hoitoon ajoissa. Ei pelkkä yksinäinen tapa itseään, vaan masentunut sen tekee.

Minulla on kotona masentunut teinipoika. En huomannut sitä ennenkuin se oli jo vakava-asteinen.

Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.

Kyllä poikien syrjäytymisestä pitää olla huolissaan. Itsekin olen hyvin erakkomainen,

mutta nainen. Pystyn avautumaan ystävilleni melkein kaikesta, miesten väliset ystävyyssuhteet ovat usein kovin pinnallisia ja mitään henkilökohtaisia asioita ei miehet osaa/halua jakaa ja yksinäisyys pahenee. Miesten on myös paljon vaikeampi kohdata esim. työttömyyttä ja rahaongelmia, koska sellaista miestä pidetään epäonnistuneena jos ei pysty ”perhettä elättämään”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä. Itsekin olen joutunut kehittämään itseäni ajan kanssa, eri puolia itsessäni. Kaikki lähtee siitä että sinä itse halua. Eli kysymys kuuluu miten saada ihmiset haluamaan jotain. Kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa. Ei sellainen negatiivisuus ja passiivisuus ole mitään. Ja loppujen lopuksi ei maailmaa kiinnosta mitä sinulle kuulluu, sinua pitää itseäsi kiinnostaa ja näin ollen ehkä maailmakin huomaa sinut ja kohtelee aivan eri tavalla.

No niinpä!

Kylmä fakta on se, että ei ujo ja hiljainen ulospäin "tylsä ihminen" kiinnosta ketään.

Mutta ei muiden pidäkään olla kiinnostunut eikä sen takia kannata päiviään päättää.

Vaan asia on juuri kuten lainaamani kirjoittaja sanoi. :)

Mitä tarkoitat, ettei pidäkään olla kiinnostunut?

Miten teidät muut on kasvatettu? Mulle opetettiin koulussa ja kotona sellaisia asioita, että elämä on arvokasta ja ihmiset ovat tasa-arvoisia ja että ujo ja hiljainenkin ihminen voi olla kiinnostava.

Aika monta vuotta luulin, että meidät kaikki täällä Suomessa, tai ainakin melkein kaikki, on kasvatettu saman arvopohjan mukaan ja että ne ovat ikään kuin itsestään selviä asioita.

Mutta aikuisena on joutunut huomaamaan, että osa näyttää kasvaneen kuin jossain viidakossa, missä pätee "survival of the fittest".

Minusta se ei ole sivistynyttä menoa.

Nojoo. Maailma on raadollinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä. Itsekin olen joutunut kehittämään itseäni ajan kanssa, eri puolia itsessäni. Kaikki lähtee siitä että sinä itse halua. Eli kysymys kuuluu miten saada ihmiset haluamaan jotain. Kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa. Ei sellainen negatiivisuus ja passiivisuus ole mitään. Ja loppujen lopuksi ei maailmaa kiinnosta mitä sinulle kuulluu, sinua pitää itseäsi kiinnostaa ja näin ollen ehkä maailmakin huomaa sinut ja kohtelee aivan eri tavalla.

No niinpä!

Kylmä fakta on se, että ei ujo ja hiljainen ulospäin "tylsä ihminen" kiinnosta ketään.

Mutta ei muiden pidäkään olla kiinnostunut eikä sen takia kannata päiviään päättää.

Vaan asia on juuri kuten lainaamani kirjoittaja sanoi. :)

Mitä tarkoitat, ettei pidäkään olla kiinnostunut?

Miten teidät muut on kasvatettu? Mulle opetettiin koulussa ja kotona sellaisia asioita, että elämä on arvokasta ja ihmiset ovat tasa-arvoisia ja että ujo ja hiljainenkin ihminen voi olla kiinnostava.

Aika monta vuotta luulin, että meidät kaikki täällä Suomessa, tai ainakin melkein kaikki, on kasvatettu saman arvopohjan mukaan ja että ne ovat ikään kuin itsestään selviä asioita.

Mutta aikuisena on joutunut huomaamaan, että osa näyttää kasvaneen kuin jossain viidakossa, missä pätee "survival of the fittest".

Minusta se ei ole sivistynyttä menoa.

Nojoo. Maailma on raadollinen paikka.

Ohis...mä käsitin tuon siten, ettei omaa elämäänsä ja  itsetuntoaan pidä rakentaa muiden varaan. Siis että ollaksesi olemassa muiden pitää olla kiinnostuneita sinusta. Suurin osa ihmisistä on aika tylsiä. Ystävystyäkseen pitää vaan löytää toinen samalla tavalla tylsä kuin mitä itsekin on. Tärkeämpää kuitenkin on, että elämässä on mielenkiintoisia asioita, joita tykkää tehdä ja joista nauttii. Ei se, että olisi kiinnostava muiden mielestä. 

Entä jos poika on erakko mutta tuntuu täysin tyytyväiseltä elämäänsä? Yksi kaveri irl ja netissä pelaa tuon kaverin ja yhden toisen kanssa. Missään ei koskaan käy ja nuorten ryhmissä on ihan ulkopuolella kaverinsa kanssa. On fyysisesti myös kehittymättömämpi kuin ikäisensä, kuten myös kaverinsa. Sosiaaliset taidot ihan onnettomat eikä mitään kiinnostusta kehittää niitä vaikka olen nätisti asian tärkeydestä puhunut. Kaverinsa kanssa eivät puhu käytännössä juuri mitään mikä ei liity peleihin. Harrastuksiin olen raahannut molempia poikia eikä tilanne ole muuttunut niissä yhtään miksikään.

Ei taida feministejä kiinnostaa. "Oma vika".

Vierailija kirjoitti:

Entä jos poika on erakko mutta tuntuu täysin tyytyväiseltä elämäänsä? Yksi kaveri irl ja netissä pelaa tuon kaverin ja yhden toisen kanssa. Missään ei koskaan käy ja nuorten ryhmissä on ihan ulkopuolella kaverinsa kanssa. On fyysisesti myös kehittymättömämpi kuin ikäisensä, kuten myös kaverinsa. Sosiaaliset taidot ihan onnettomat eikä mitään kiinnostusta kehittää niitä vaikka olen nätisti asian tärkeydestä puhunut. Kaverinsa kanssa eivät puhu käytännössä juuri mitään mikä ei liity peleihin. Harrastuksiin olen raahannut molempia poikia eikä tilanne ole muuttunut niissä yhtään miksikään.

Jos koulu sujuu kuitenkin kohtuullisen hyvin, en olisi kamalan huolissani. Minkä ikäisiä poikia?

Ei tarvii olla huolissaan koska ei ole tyttö . #miituu

T Feministi nainen

Nyky meiningissä ei pärjää mykät pleikkari sohvaperunat. Oman aseman eteen tarvitsee tehdä ihan itse jotain, yhteiskunta ei voi tuoda kaikkea valmiina kotisohvalle.

Luuserit nyt on aina luusereita. Anna olla. Siitä ne eniten nauttii. Omassa surkeudessa pyörimisestä.