Jokainen on oman onnensa seppä

No osa ihmisistä on todellakin oman onnensa seppiä, vaikka useimmat ovat enemmän ajopuita, jotka tosiaan aloittavat vähän erilaisista virroista. Aina on joitakin, jotka sitten menestyvät ihan vaan puhtaalla tuurilla, kun ovat van joskus onnistuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Oman elämänsä seppä ei tarkoita sitä että joku muu seppä rikastuu muiden seppien avulla ja maksaa näille muille sepille kelvotonta palkkaa.

Se on huijausta ja ahneutta se.

Siinä ei ole oman onnen kanssa mitään tekemistä vaan törkeyden.

Faith kirjoitti:

Onnellisuus on monen tekijän summa, oma vaivannäkö ja asennoituminen on vain yksi niistä.

Yksi tärkeimmistä onnellisuuden tekijöistä on terveys eikä siihen monissa tapauksissa voi vaikuttaa itse. Vakava, invalidisoiva ja kroonista kipua aiheuttava sairaus voi tehdä onnettomaksi, ja se voi iskeä keneen vain, omista teoista riippumatta.

Ihmettelen aina, kun joku ottaa kunnian omasta onnellisuudestaan, hyvinvoinnistaan ja menestyksestään (kokonaan) itselleen. Todellisuudessa taustalla on aina paljon muita ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa hänen onnellisuutensa eteen sekä Jumala, joka siunaa ja sallii asioita.

On tärkeämpiäkin asioita kuin onnellisuus.

Eiköhän tuolla sanonnalla yleensä tarkoiteta sellaista materialistista kykyä menestyä elämässä ja hankkia sitä rahaa ja statusta elämässä, eikä varsinaista onnellisuutta. Itse olen ihan persaukinen, mutta kuitenkin terve ja onnellinen. Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Oma asenne on kuitenkin tullut taottua sellaiseksi, että olen jokseenkin harmonisessa mielentilassa tässäkin elämäntilanteessa.

Kyllä jokaisella on mahdollisuus kunhan suostuu tinkimään jostakin edes jonkun aikaa.

En syytä ketään työttömyydestäni. Täytyy van hakea paikkoja sinnikkäämmin.

Oma onni ei ole minulle se tärkein asia, vaan mielenrauha.

Olen jo yli 60-kymppinen ja elämä on ollut välillä vaikeaa, ongelmia, köyhyyttä, yms.  Mutta paljon ollut myös onnea matkassa ja jonkinlaista varjelustakin sekä asennetta,  että tästäkin selviän. 

Paljon olen oppinut näistä vaikeuksistani.  Huonot ajat opettavat paljon enemmän kuin hyvät ajat.

Uskon,  että ihminen on täällä maanpäällä oppimassa ja kehittymässä paremmaksi.

Olemme kahden maan kansalaisia, hyvin fyysisiä mutta myös henkisiä olentoja.

Tämä on minun mielipiteeni.

Jokainen on oman onnensa seppä mutta sepän hommatpa ei olekkaan ollenkaan yksinkertaisia tai helppoja. Eikä reiluja.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla samaa mieltä kuin tuo sanonta.

Eli jos sinulla olisi menestyvä firma niin et palkkaisi tytärtä/poikaasi vaan parhaan mahdollisimman hakijan ja et  antaisi heille rahaa kuin korkeintaan toimeentulotukea vastaavan summan kuukaudessa? 

Helppoa se on rikkaiden lapsena haahuilla, matkustella ja opiskella ja sitten miettiä että mitihän sitä tekisi, mitähän sitä keksisi oikein, jotain oikein hienoa ja upeaa, sellaista mitä kukaan ei ole ennen tehnyt. Rahasta ei koko haahuilun aikana ole pulaa vaan se on sellainen asia mitä on aina ollut elämässä. Vähän niinkuin vesi. Sitä on aina saatavilla eikä sen riittävyydestä ole huolta.

Yrittäkää edes kirjoitti:

Erilaisistakin lähtökohdista ihminen voi menestyä eri tavoin. Kahden sisaruksen elämänpolku voi olla kovin erilainen samoista lähtökohdista huolimatta. Kannattaa  siis käyttää mahdollisuutensa kykyjensä mukaan.

Sitähän sanonnalla tarkoitetaan eikä sitä, että joku saa kaiken valmiiksi ja toinen ei yrittämälläkään saa mitään.

Sisaruksillakaan ei ole samat geenit. Joku saa suvussa kiertävän perinnöllisen sairauden, toinen ei. Yksi sisaruksista on kielellisesti lahjakkaampi kuin toinen.

Vanhemmilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tukea lapsiaan taloudellisesti. Esikoisen lähtiessä opiskelemaan vanhemmilla on vielä nuoremmat lapset huollettavanaan, ja saattaa olla asuntolainaakin vielä. Kuopuksen ollessa vastaavassa tilanteessa ei ole enää muita huollettavia, ja mahdollisesti asuntolainakin on jo maksettu.

Sisarukset ovat usein eri ikäisiä, joten koulujen opetussuunnitelmiin voi tulla muutoksia niin että heillä on erilaiset mahdollisuudet valita kursseja lukiossa. Esim. isosiskoni ei voinut opiskella lukiossa tietotekniikkaa, mutta minulla (3 vuotta nuorempi) oli sellainen mahdollisuus. Ja minua muutaman vuoden nuoremmalla siskollani oli mahdollisuus opiskella tietotekniikkaa jo yläkoulussa.

Tyttäreni opiskelee A2 kielenä saksaa, koska hänen ikäluokassaan suurin osa A2 kielen valinneista halusi nimenomaan saksan. 5 vuotta nuoremman pojan ikäluokasta taas suurin osa A2 kielen valinneista halusi opiskella espanjaa. Poikamme olisi mieluummin opiskellut saksaa, mutta sinä vuonna ei tullut saksan ryhmää. Eli sisaruksia ovat (sama isä ja sama äiti), mutta ei ole samat valinnanmahdollisuudet.

Myös harrastusmahdollisuudet voivat olla erilaiset eri ikäisten sisarusten kohdalla, joko taloudellisista syistä tai paikkakunnalla olevasta tarjonnasta johtuen. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla harrastustarjonta voi muuttua lyhyelläkin aikavälillä. Ja perhe voi muuttaa paikkakunnalta toiselle, jolloin harrastusmahdollisuudet usein muuttuvat.

Kukaan meistä ei ole saanut valita korttejaan eikä ole omissa käsissä mitä elämä meille antaa. Tärkeintä on se valo joka meistä loistaa, asenne ja elämään suhtautuminen ratkaisee paljon. Toiset kokee pienetkin vastoinkäymiset raskaina, toiset joutuvat kokemaan elämässä todella rankkoja asioita menettämättä silti positiivista energiaansa. Eli siinä mielessä onni voi olla myös omissa käsissä, jaksaako pysyä positiivisena tässä epäreilussa maailmassa.

Minusta tuo on positiivinen sanonta, itse kullekin. Aina voi takoa parempaa, vaikka kuinka huonosti menisi. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.