Mitä te introvertit tykkäätte tehdä ja mikä on ns pakolliselta tuntuvaa?

Millainen teidän kaveriseuranne on? -Ei ole

Onko teillä omia vapaa-ajan harrastuksia, millaisia? -Ei ole

Entä menopaikat; missä tykkäätte liikkua? -En missään

Matkusteletteko, millaisissa paikoissa ja tykkäättekö kierrellä katselemassa nähtävyyksiä? -En

Entä kaikenlaisiin juhliin osallistuminen? Miten, millä perusteella te valitsette sen minne osallistutte? -En osallistu

Miten olette kokeneet ns pakollisilta tuntuviin menoihin kuten suvun eri juhliin osallistumisen? -Vältän niitä

Onko joku ihmetellyt miksi viihdyt paljon yksin kotona? -Tuskin

Kertokaa kokemuksianne! -Ei niitä ole

Mulla ei ole ystäviä eikä kavereita; muutama työkaveri sekä chattikaveri ulkomailta löytyy. Matkustelen mielelläni, tosin käytännön syistä matkustan aina yksin. Yleensä pidän kaupunkikohteista ja museoista. Sukujuhlia välttelen parhaani mukaan. Harrastan salitreeniä ja jossain määrin juoksemista sekä luen ja opiskelen itsekseni. Käytännössä vapaa-ajastani merkittävän osan roikun netissä kotosalla.

Tykkään ihmisten seurasta humalassa.

Kaikki muu on ylimääräistä.

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Vierailija kirjoitti:

Miksi ekstovertit eivät saa niin paljon osakseen ihmetystä kuin introvertit? Vaikka olisi millainen hölösuu, puhuisi toisten päälle ja olisi suuna päänä joka paikassa, tekemässä miljoonaa asiaa yhtäaikaa päällekkäin, koko ajan järjestämässä tapahtumia, juhlia juhlien perään ja menoja menojen perään. Silloin asia mielletään että ihminen on vaan aktiivinen, hyvä hyvä. Introvertista ajatellaan että on sisäänpäinkääntynyt, ahdasmielinen ja jotenkin rajoittunut jopa viallinen kun viihtyy kotona ja valitsee seuransa ja menonsa tarkkaan.

Mistä tämä oikein johtuu???

Väitän, että tuota tapahtuu siksi, ettei asioista tiedetä tarpeeksi, eikä yksinkertaisesti vain ymmärretä erilaisuutta. Itse olin reissussa mieheni kanssa ja oma mieheni kyllä ymmärtää sen, etten jaksa jatkuvasti esim. kävellä kaduilla ihmisvilinässä ja olla koko ajan menossa. Noh, miehen ystävä ja hänen puolisonsa olivat lomalla melko lähellä siellä missä mekin ja joka ikinen päivä olisi heidän kanssa pitänyt lähteä jos jonkinlaista aktiviteettia touhuamaan. Itse ahdistun tällaisesta ja tottakai mut leimattiin sitten vaan tylsäksi ja ilonpilaajaksi kun en jokaiseen menoon lähtenyt. Eli tilanteessa minä olin se ns. pahis kun taas miehen kaveri, joka alkoi heti kiukuttelemaan kuin lapsi jos kaikki eivät olleet innoissaan hänen haluamistaan suunnitelmista, olikin jotenkin vaan se hyvä tyyppi. Mua itseäni ei lainkaan haittaa jos muut haluavat tehdä jotain, menköön ja tehköön ilman muuta, mutta kai jokaisella on oikeus päättää myös jos jotain ei halua.

Itselleni on tärkeää saada olla rauhassa kotona töiden jälkeen, kun on taas "saanut" osallistua palavereihin, joissa kovaääniset ihmiset saa korvat soimaan, puhumattakaan siitä, että puhutaan päälle ja kaikki hölöttää yhtä aikaa, eikä käytännössä kukaan kuuntele. Monesti kotiin päästyäkin vielä korvat soi ja v...tuttaa. Paras olisi, jos pääsisi jo pois töistä, johan tuota on 44 vuotta tehtykin.

Töissä pyrin olemaan niin sosiaalinen kuin kykenen, se vaatii usein ponnisteluja vaikka pystynkin kyllä hämäämään ja sopeutumaan ekstroverttien joukkoon joksikin aikaa, vaikka se uuvuttaakin todella nopeasti. Eniten vihaan interaktiivisia ”tiimipäiviä”, messuja tms. jossa altistuminen ekstroverttien puhetulvalle on jatkuvaa ja itseltä odotetaan myös jatkuvaa sosiaalista aktiivisuutta. Yleensä nämä tapahtumat huipentuvat vielä illalliseen, jossa pitäisi viettää tuntikausia vankina ravintolapöydässä koko ajan jotain typerää small talkkia puoli- tai ventovieraiden ihmisten kanssa keksien. Joskus olen näistäkin ahdistavista sosiaalisista iltasirkuksista vetäytynyt jollain tekosyyllä ja lukittautunut hotellihuoneeseen tai painunut yksin kaupungille. Teen nykyistä työtä vain rahan takia, jos sillä ei tienaisi niin hyvin niin tekisin mieluummin melkein mitä tahansa työtä jossa sosiaalisuusvaatimukset olisivat olemattomat.

Joo kotikissa olen ja viihdyn yksin oikein hyvin. Toisaalta olen myös aika puhelias ja juttelu ihan ventovieraiden ihmisten kanssa sujuu leikiten. Mutta sen olen huomannut, että muiden ihmisten kanssa seurusteleminen vähänkin pidempään ottaa voimille. Kauheimpia ovat kokoukset, joissa on työn takia pakko olla, niistähän ei voi poistua kesken kaiken vaikka kuinka ahistaisi.

Lenkkeilen mieluiten yksinäni ja lajini on - tadaa - suunnistus. Perhettä on, mies ja muutama lapsi. Sukumme on suuri ja on aina harrastanut sellaista "mukavaa yhdessäoloa", hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Introvertti ilmaisee itseään mieluummin kirjallisesti kuin suullisesti.

Töissä pyrin olemaan niin sosiaalinen kuin kykenen, se vaatii usein ponnisteluja vaikka pystynkin kyllä hämäämään ja sopeutumaan ekstroverttien joukkoon joksikin aikaa, vaikka se uuvuttaakin todella nopeasti. Eniten vihaan interaktiivisia ”tiimipäiviä”, messuja tms. jossa altistuminen ekstroverttien puhetulvalle on jatkuvaa ja itseltä odotetaan myös jatkuvaa sosiaalista aktiivisuutta. Yleensä nämä tapahtumat huipentuvat vielä illalliseen, jossa pitäisi viettää tuntikausia vankina ravintolapöydässä koko ajan jotain typerää small talkkia puoli- tai ventovieraiden ihmisten kanssa keksien. Joskus olen näistäkin ahdistavista sosiaalisista iltasirkuksista vetäytynyt jollain tekosyyllä ja lukittautunut hotellihuoneeseen tai painunut yksin kaupungille. Teen nykyistä työtä vain rahan takia, jos sillä ei tienaisi niin hyvin niin tekisin mieluummin melkein mitä tahansa työtä jossa sosiaalisuusvaatimukset olisivat olemattomat.

Viihdyn tavattoman hyvin oman pääni sisässä. Minulla ei ole yhtään ystävää, mutta minulle ei ole koskaan ollut ongelma viettää aikaa yksikseni. Aina keksin uutta kiinnostaa selvitettävää (google on paras kaveri ikinä), tai jotain leivonta tai askarteluideoita tms. Oman perheen kesken oleskelussa ei ole mitään ongelmaa, mutta kaukaisempien sukulaisten kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Small talkia en osaa enkä ala kysellä kenenkään koiran kuulumisia. Työkavereiden kanssa tutuiksi pääsemisessä kestää useampi vuosi. Tykkään käydä kaupoissa katselemassa, mutta yleensä poistun välittömästi jos joku myyjä tulee tarjoamaan apuaan. En koskaan soita kenellekään ns. kuulumisia vain jos kyseessä on tärkeä kiireellinen asia. Kynnys kokeilla uutta on suuri, mutta kun olen tullut tutuiksi jonkin liikuntapaikan/harrastuksen kanssa niin pystyn siellä käymään ahdistumatta.

Mä rakastan matkustamista ja erilaisia kulttuuririentoja. Käyn monta kertaa viikossa "ulkona", joko leffassa tai näyttelyssä tai konsertissa, teen ulkomaanmatkoja monta kertaa vuodessa. Mutta aina yksin. En kestä sitä säätämistä, jos yrittää järjestää jonkun kanssa jotain. Sata viestiä sinne tänne että koska mennään ja missä nähdään ja tehdäänkö niin vai näin. Haluan päättää kaiken itse ja mennä omia polkujani neuvottelematta. Reissuille en lähde tutustuakseni ihmisiin, vaan haluan vain ihmetellä ja tutkia juttuja omia aikojani. Matkoilla on ihanaa kun kukaan ei tunne, eikä ole velvollinen puhumaan kenenkään kanssa. Työni on tutkimuspainotteista, ja joudun aika vähän tekemisiin ihmisten kanssa.

Itse pystyn kääntämään sosiaalisuuden esiin tarvittaessa. Työssä joudun tätä tekemään ja olemaan esillä. Muuten viihdyn kotona. Minulla on mies ja 3 aikuistuvaa teiniä. Parhaiten kuitenkin viihdyn yksin. Luen, pelaan ,teen käsitöitä , hoidan puutarhaa jne. Muutama hyvä ystävä löytyy omien sisarusten lisäksi. Harvakseltaan soittelemme tai viestimme. Normaalisti tapaamme ehkä kerran vuodessa tai harvemmin. Sukujuhliin ja muihin en mielelläni lähde, mutta yleensä on ihan mukavaa jos tulee lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Introvertit ovat yleensä avoimempia ja rehellisempiä. Tyhjänpuhuminen on sitten taas ekstroverttien heiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Introvertti ilmaisee itseään mieluummin kirjallisesti kuin suullisesti.

Minäkin olen introvertti, mutta vastasin silti tosi suppeasti. Ehkä puhti on poissa tosin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Introvertit ovat yleensä avoimempia ja rehellisempiä. Tyhjänpuhuminen on sitten taas ekstroverttien heiniä.

Tavallaan kiehtovaa on se, miten selvästi se käy ilmi tässä ketjussa. :)

Viihdyn omissa oloissani. Kavereiden kanssa pidän yhteyttä pääasiassa etänä skypen yms. kautta, mutta on kiva nähdä myös kasvotusten silloin tällöin. Olen sosiaalinen ja kova puhumaan kahden (tai pienen porukan) kesken. Isoissa väkijoukoissa väsyn kuitenkin nopeasti enkä yleensä jaksa pitkiä illanistujaisia - etenkään sellaisia missä ns. viini virtaa, koska en pidä alkoholin mausta eikä selvin päin jaksa humalaisia katsoa.

Harrastan kaikenlaisia käden töitä ja lukemista, yleensä omassa kodissani.

En koe hinkua matkustaa koska en tykkää olla poissa kotoa omien askarteluprojektieni luota. Kuitenkin silloin kun pakon edessä tai maaniteltuna johonkin lähden, on uusien paikkojen näkeminen vaikka ihan vain koto-Suomessakin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten puheliaita ja avoimia näistä introverteista suurin osa on täällä palstalla. :O

T. Tuo suppeammin vastannut

Näillä nettipalstoilla pyörii aika paljon omaa identiteettiään etsiviä, osa kaiketi asseja tai muuten marginaalissa.

Tykkään kaikesta muusta paitsi puheenaiheiden keksimisestä ja keskustelun jatkumisen vastuunottamisesta.

Minä olen kyllä introvertti, joka osaa puhua tyhjää. Tai valitettavasti puhun hyvin usein sitä tyhjää. Siinä mielessä olen sosiaalisesti taitamaton mutta samaan aikaan kuitenkin sen verran taitava, etten ole tuppisuu kokonaan, kykenen kohteliaisuusfraaseihin ja sellaiseen perussmalltalkiin, tervehdyksiin ja kiitoksiin ja ne tulevat minulta ihan luonnostaan.

Olen sosiaalisessa ammatissa ja töiden jälkeen olen aivan puhki. En mielelläni tapaa ketään, en ystäviä enkä sukulaisia kuin pakosti ja perheenkin suljen ulkopuolelle niin, etten välttämättä reagoi tai kuule, vaikka aivan vieressä melskaisivat. Kaikki sukujuhlat ovat tuskaa. Kaveritapaamisiakin inhoan, niitä on onneksi 1-2 vuodessa. Lomia en ole enää vuosiin halunnut viettää ihmisten ilmoilla mutta lasten takia on välillä pakko.

Luen, katson elokuvia ja sarjoja ja mieluiten pidän yhteyttä sähköpostin avulla. Kirjoittaminen ei rasita, se on itse asiassa hauskaa.