Miten lakata olemasta narsistimagneetti?

Itse ujona, kaikille ystävällisenä ja kauniina naisena (joo, kehtaan sanoa tämän viimeisen vihdoin nyt 42-vuotiaana) olen kuin oiva maalitaulu röyhkeille narsisteille. Saavat egolleen pönkitystä minusta kivasti samalla, kun vaatimattomammat miehet eivät edes uskalla lähestyä. Vanhuutta ja rupsahtamista odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto.

Ei innostu niistä jutuista, joita narsisti yrittää eikä lähde niihin manipulointileikkeihinkään mukaan kun tuntee oman arvonsa.

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Terapia onkin suositeltavaa ja olen siellä käynytkin. Mutta se ei ole auttanut tähän narsistimagneettisuuteen. Konkreettisia neuvoja kaipaisin. 

Mitkä ovat miehessä niitä ensimmäisiä piirteitä, joihin ihastut tai joista sinulle tulee hyväksytty, turvallinen olo? Luultavasti siinä on asia, jota sinä voisit tarkkailla ja jonka kanssa tehdä töitä. 

Yleensä narsistit ovat aluksi todella hurmaavia. He saavat uusille ihmisille uskomattoman hyvän olon, koska osaavat manipuloida. He ovat itsevarmoja ja osaavat "viedä jalat alta".

Oikeasti ihastuneet miehet (varsinkin nuoret) ovat aluksi hyvinkin ujoja ja tökeröitä, koska ihastus saa epävarmaksi :D

Onko sullaki kaikki exät narskuja?

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on luultua paljon enemmän. Virallinen luku on 5% väestöstä mutta taannoin oli psykoterapeutin kirjoittama artikeli lehdessä missä sanottiin että oikea luku voi olla jopa 10-15%. Kymmenestä vastaantulevasta aina vähintään yksi on narsisti.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

Persoonallisuushäiriöisiä arvellaan koko väestöstä olevan n. 5-15%.

Ilmoita omista mielipiteistä voimakkaasti ja ole eri mieltä toisen kanssa. Tämä ei tarkoita av:maista lyttäämistä, vaan ilmoita, että ai, sinä olet tuota mieltä, mutta minä olen tätä mieltä. Narsku ei tykkää, ettei hänen kanssaan olla samaa mieltä.

vaikea juttu,mut käytä tutustumiseen aina paljon aikaa, kun tutustut uuteen ihmiseen. nopeus on narsuille tyypillistä, heti pitää olla paras ystävä tai uus kumppani vaikkei tunneta. eli opi kaava jolla toimivat.usein narsulla hyvä ja reipas ensivaikutelma,kato pidenpään käytöstä, ettei ole kysees narsun näyttely.

opi kans itse, olemaan oman itsesi kaveri ja huolehdi paremmin omasta henkisestä hyvinvoinnista. onko tästä minulle hyötyö ja iloa tms. ihmissuhteet myös omalta kannalta mieti.vaikeeta kilteille mut pystyy oppiin vähän.

Olin itsekin nuorena narsistien mieleen. Kun lopulta pääsin eroon narsistimiehestäni, hain keskusteluapua. Sen seurauksena aloin pohtia omia arvojani, eli mietin mikä mulle on elämässä tärkeää, mistä pidän, mistä en, millaista elämää haluan viettää. Pohdin myös sitä, että jos olisi kumppani, mitä häneltä toivoisin, minkälaisia asioita haluaisin hänen kanssaan tehdä. Listasin myös, mitä minulla itselläni on antaa. Vaatimuksena oli, etten vaadi mieheltä, enkä itseltäni muuta, kuin mitä pystyn tarjoamaan mielelläni. Tämän jälkeen etsin itse kumppanin. En siis jäänyt odottamaan, että mies lähestyy, vaan valitsin itse kuka kiinnostaa. Jätin kaikki yli-itsevarmat suoraan pois kiinnostuksenkohteistani. Olin tarkkana pienimmistäkin narsismin/muun luonnehäiriön merkeistä. Pidin mielessä, mitä etsin. Näin löysin mieleltään terveen, asiallisen kumppanin, jonka kans on ollut kiva elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia onkin suositeltavaa ja olen siellä käynytkin. Mutta se ei ole auttanut tähän narsistimagneettisuuteen. Konkreettisia neuvoja kaipaisin. 

Mitkä ovat miehessä niitä ensimmäisiä piirteitä, joihin ihastut tai joista sinulle tulee hyväksytty, turvallinen olo? Luultavasti siinä on asia, jota sinä voisit tarkkailla ja jonka kanssa tehdä töitä. 

Yleensä narsistit ovat aluksi todella hurmaavia. He saavat uusille ihmisille uskomattoman hyvän olon, koska osaavat manipuloida. He ovat itsevarmoja ja osaavat "viedä jalat alta".

Oikeasti ihastuneet miehet (varsinkin nuoret) ovat aluksi hyvinkin ujoja ja tökeröitä, koska ihastus saa epävarmaksi :D

Juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto.

Ei innostu niistä jutuista, joita narsisti yrittää eikä lähde niihin manipulointileikkeihinkään mukaan kun tuntee oman arvonsa.

Harmi kun hyvää itsetuntoa ei voi ostaa kaupasta. Itselläni se on jo lapsena tuhottu isäni toimesta. Olen yrittänyt työstää ongelmaani, jotain edistystä on toki tullut etten ihan kynnysmatto enää ole. Mutta ei minusta koskaan ehjää tule. Enkä usko että kukaan normaali mies haluaa olla minun kanssani, että yksin on oltava loppuelämä sitten.

Joskus se syypää on peilissä.

Ainaki niillä jotka aina syyttämässä exiänsä  narsisteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto.

Ei innostu niistä jutuista, joita narsisti yrittää eikä lähde niihin manipulointileikkeihinkään mukaan kun tuntee oman arvonsa.

Harmi kun hyvää itsetuntoa ei voi ostaa kaupasta. Itselläni se on jo lapsena tuhottu isäni toimesta. Olen yrittänyt työstää ongelmaani, jotain edistystä on toki tullut etten ihan kynnysmatto enää ole. Mutta ei minusta koskaan ehjää tule. Enkä usko että kukaan normaali mies haluaa olla minun kanssani, että yksin on oltava loppuelämä sitten.

Tuon viimeisen ajatuksesi voit hylätä heti. Juuri noin narsisti-isäsi haluaa sinun ajattelevan. Tuo on isäsi ääni sinun päässäsi, se jatkaa sinun itsetuntosi lyttäämistä hänen puolestaan. Älä kuuntele sitä, sinä ansaitset parempaa. Voit ihan hyvin sanoa tuolla sisäiselle äänelle: ole hiljaa, et kuulu elämääni enää.

Kyllä sinä voit saada normaalin, hyvä miehen. Minäkin sain.

T. Toinen narsistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Joskus se syypää on peilissä.

Ainaki niillä jotka aina syyttämässä exiänsä  narsisteiksi.

No tässähän keskustellaan juuri siitä, että miksi jotkut naiset päätyvät aina narsistien kanssa yhteen.

Ylipäätään ihmiset helposti ottaa samoista ongelmista kärsiviä uudelleen ja uudelleen. Juoposta eronnut ottaa uuden juopon, mielenterveysongelmaisesta eronnut ottaa uuden mt-ongelmaisen jne.

Kai nämä kaikki juontaa juurensa omasta lapsuudesta ja siitä minkälainen itsetunto on nuorena muotoutunut. Itseäkin saattaa harmittaa ettei pysty kiinnostumaan sellaisesta miehestä/naisesta kenestä pitäisi, vaan se kiinnostus rajoittuu tiettyyn kategoriaan.

Edellisestä tapailukumppanista paljastui narsistisia piirteitä ja ensimmäinen varoitusmerkki oli se kun kysyin hänen mielipidettään eläinten oikeuksista. Narsistit ei paljoa empatiaa tunne heikompiaan kohtaan, tämä mies oli sitä mieltä, että eläimet ovat ihan vaan syötäväksi tarkoitettu. Siitä lähtien alkoi häiritsemään hänen tunnekylmyytensä. Huomasin miehen myös valehtelevan silloin tällöin ja hän saattoi välillä lipsauttaa kaverien kesken, ettei arvosta masentuneita yhtä paljon kuin muita ihmisiä.

Suosittelen etenemään hitaasti ja tutustumaan ensin kaverimielessä, tällöin ei synny niin voimakkaita tunteita, ja narsistisuuden paljastuessa on helpompi lähteä.

Narsisti hyödyntää herkkyyttäsi eleille ja ilmeille. Kerran kun exä ei nähnyt että katsoin häntä, ilme oli häijy. Mutta samassa kun hän huomasi että näin, ilme vaihtui salamana koirailmeeksi. He osaavat esittää hiukan loukkaantunutta reppanaa, ja vetoavat inhimilliseen puoleesi. He saattavat myös tuijottaa, jotka sinä katsoisit häntä silmiin.

Se pistävä katse voi olla säälinhakua tai vihaa, joka saa olosi epämukavaksi.

Ole tietoinen, että narsisti osaa pelata ja esittää. Hakee sitä miten vilpittömästi osaa katsoa, ja tehdä vaikutuksen.

Terveillä ei ole tarvetta tehdä mitään vaikutusta. Terveet ei myöskään sekaannu toisten asioihin, pyydä yhteystietoja, väijy eikä vainoa.

Sukupuolta vaihtamalla se homma on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se syypää on peilissä.

Ainaki niillä jotka aina syyttämässä exiänsä  narsisteiksi.

En ollut kuullut koko sanaa, kun exä itse alkoi haukkua jotain miestä narsistiksi. Kyseinen henkilö oli hyvä käytännön työssä. Itse ex ei osannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto.

Ei innostu niistä jutuista, joita narsisti yrittää eikä lähde niihin manipulointileikkeihinkään mukaan kun tuntee oman arvonsa.

Harmi kun hyvää itsetuntoa ei voi ostaa kaupasta. Itselläni se on jo lapsena tuhottu isäni toimesta. Olen yrittänyt työstää ongelmaani, jotain edistystä on toki tullut etten ihan kynnysmatto enää ole. Mutta ei minusta koskaan ehjää tule. Enkä usko että kukaan normaali mies haluaa olla minun kanssani, että yksin on oltava loppuelämä sitten.

On hyvä tietää traumansa. On se traumatisoitunut tunnepuoli, joka on vaikea. Mutta on myös järkipuoli, johon voi vaikuttaa. Vahvista sitä järkipuolta: vaikka menneisyys oli kamala, se on menneisyyttä. Se ei ole enää.

Ja kuten muillakin, minulla on oikeus olla täällä ja myös velvollisuus huolehtia itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepas ettet ota niitä kaikkein innokkaimmin ja rehvakkaimmin itseään tarjoavia miehiä, ne ovat yleensä niitä narsisteja tai muita hulluja. Katso joku kiva profiili ja kun huomaat ettei mies ala heti uimaan liiveihin, on jopa vähän ujohko aluksi, niin siinä voi olla hyvää ainesta.

Tosielämässä se kovaäänisen hiljaisempi kaveri voi tosiaan olla kivempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on luultua paljon enemmän. Virallinen luku on 5% väestöstä mutta taannoin oli psykoterapeutin kirjoittama artikeli lehdessä missä sanottiin että oikea luku voi olla jopa 10-15%. Kymmenestä vastaantulevasta aina vähintään yksi on narsisti.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

Persoonallisuushäiriöisiä arvellaan koko väestöstä olevan n. 5-15%.

Kun mietin tuota lukua, niin se on aika iso luku toi että noin jopa joka 10 vastaantulija olisi persoonallisuushäiriöinen tai esi-aste ainakin villeimmäissä arviossa. Enpä ole ikinä ennen miettinyt aiemmin. Yhdellä koululuokalla olisi jo täten ainakin 2-4 tapausta :-0