Pitäisikö pettäjän tunnustaa?

Pettäjä ei aidosti ja syvästi rakasta kumppaniaan tehdessään niin. Saattaa jälkikäteen katuessa vasta oivaltaa rakkauden mutta moraaliton surkimus sellainen joka suhteessa kumppaniaan satuttaa pettäen tietoisesti. Ja kerrottava teko ehdottomasti

Tieto on valtaa, sanotaan

Totuutta ja vastuuta paetaan

Seis. Jutellaan et kaikki selkeis

Totuus kirpaisee

Valhe viiltää haavan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertominen ei maksa vaivaa. Olen muutaman kerran pettänyt mutta ei ole mahdollisuutta jäädä kiinni, joten en kerro.

Mitä järkeä on ylipäänsä olla parisuhteessa, jossa ei rakasta, arvosta ja välitä riittävästi pitääkseen housut jalassa?

Minä rakastan, arvostan ja välitän puolisoani niin paljon, että käyn päivittäin häntä katsomassa ja hoitamassa. Hän ei ole ollut vuosiin kykenevä asumaan kotona. En kerro hänelle, etten "kykene pitämään housujani jalassa" koska hän ei aina enää tunne minua ja hätääntyisi, miksi minä tulen hänelle tuollaista puhumaan. Pitäisikö kertoa ja laskea hänet elämään onnellista elämää ilman minun kaltaista petturia? Lopettaisinko hänen elämästä sen ainoan linkin tuttuun asiaan, jonka hän vielä (joskus) muistaa?

Pitää kertoa.

Ja vielä mieluummin jo ennen kuin pettäminen ehtii konkreettisesti tapahtua.

Olisin halunnut tietää. Oli äärettömän tuskallista saada tietää kiertotien kautta kuukausia tapahtuneen jälkeen. Ja vastenmielistä tietää, että olin harrastanut seksiä pettäjän kanssa, ihmisen joka altisti minut mahdollisille taudeille. Jos olisin tiennyt, niin sitä ei olisi tapahtunut. Puoliso olisi kyllä saanut sen mitä halusi. 

Jos on rohkeutta pettää, niin pitää olla myös rohkeutta kertoa siitä ja kohdata seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan toivon, ettei kumppanini ole kuten jotkut vastaajat. Minulle rehellisyys on tärkeä arvo, samoin oikeus tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä. Olen toivonut, että kumppanini arvostaisi minua riittävästi kertoakseen jos joskus pettää. Ja jos ei arvosta, niin ainakin myöntää itselleen valehtelevansa itsekkäistä syistä eikä myhäile mielessään mitään tuollaista ylimielistä "eisatujoseikerro" -p*skaa.

Olette kerrassaan oksettavia.

Tukehdu oksennukseesi. Olet vastenmielinen p*ska. Toivottavasti sinua petetään.

Mieluummin olen vastenmielinen p*ska ihan rehellisesti kuin selän takana. Silloin kumppanilla on sentään oikeus päättää kenen kanssa seurustelee.

Totta. Oet p*ska. Ja sen vuoksi sinulla ei ole kumppania.

Onko teidän mielestä täysin mahdoton ajatus, että pettäjä kokisi tunnontuskat mielessään eikä kertoisi, mutta lopettaisi pettämisen ja suhde jatkuisi ihan normaalisti? Onko tällaisessakin tapauksessa suhde pelkkää valheessa elämistä, vaikka tapaus on ollut ja mennyt, salasuhde kuollut ja kuopattu ja elämä jatkuu?

Kun kuitenkin kertomalla olisi satuttanut toista ja vaarantanut koko parisuhteen jatkumisen vain, koska pitää olla niin s**tanan rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä täysin mahdoton ajatus, että pettäjä kokisi tunnontuskat mielessään eikä kertoisi, mutta lopettaisi pettämisen ja suhde jatkuisi ihan normaalisti? Onko tällaisessakin tapauksessa suhde pelkkää valheessa elämistä, vaikka tapaus on ollut ja mennyt, salasuhde kuollut ja kuopattu ja elämä jatkuu?

Kun kuitenkin kertomalla olisi satuttanut toista ja vaarantanut koko parisuhteen jatkumisen vain, koska pitää olla niin s**tanan rehellinen.

Pelkuri on aina pelkuri.