Pitäisikö pettäjän tunnustaa?

Vierailija kirjoitti:

Minua on petetty. Kännipano, kukaan muu tuskin tietää. Mieheni kertoi, hyvä näin. En halua elää suhteessa jossa on salaisuuksia. Kyllähän tämä sattuu ihan hirveästi, eikä mikään palaan ennalleen.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunut, ja minulla oli oikeus tietää. Toivon että jotenkin voisimme jatkaa. Toivon että joskus vielä olen onnellinen. En tiedä vielä miten se voisi olla mahdollista.

Terapia on alussa, ensimmäinen kerta ei kyllä vakuuttanut.

Kuulostaa toivottomalta, suhteenne on pilalla. Tulette eroamaan, jolloin voit sanoa syyksi, että miehesi petti. Hän saattaa katua, että kertoi, koska muuten hän olisi voinut kärsiä asian mielessään ja yhteiselonne voisi jatkua. Mutta koska on oikeus tietää, niin sitten on myös oikeus loukkaantua, olla antamatta anteeksi ja erota.

Kai ymmärrät että jos petät, on kumppanillasi oikeus samaan?

Ja samalla tavalla kuin sinä teit eli sinulta lupaa kysymättä, yllättäen, milloin tahansa ajatus pälkähtääkään hänen mieleensä? Hänellä on siis oikeus pokailla jotakuta muuta vaikka naamasi edessä jos hän niin tahtoo, ja sitten väittää sinulle kirkkain silmin ettei mitään ole meneillään. Hänellä on oikeus valehdella sinulle suut ja silmät täyteen. Silloin SINÄ saat vuorostasi elää pelossa ja epävarmuudessa, tuntea miten itsetuntosi luisuu kohti pohjamutia, tilanne on niin kaukana hallinnastasi kuin olla voi ja kumppanisi vain halveksii sinua, naureskellen mennessään. Vieläkö houkuttaa pettäminen? Varsinkin, kun tiedät saavasi nähdä, tuntea ja kokea sen KOKO KUVAN, molemmat puolet.

Silloin ja vasta silloin on oikeus toteutunut ja voitte jatkaa puhtaalta pöydältä, jos tahtoa vielä riittää.

4. vuosi salasuhdetta menossa. Ei kaduta. En aio kertoa puolisolle.

Olen pettänyt. Kadutti ja paljon. Kerroin itse seuraavana päivänä. Puoliso otti asian yllättävän rauhallisesti.

Jatkoimme parisuhdetta vielä pitkään tuon jälkeen, ja suhde kaatui sitten muihin syihin.

En silti suosittele ketään pettämään, aiheutuu siitä niin kovat tunnontuskat ja muutenkin ihan surkea olo.

Uskon ottaneeni opikseni, enkä enää aio pettää tulevassa suhteessa jos joskus sellainen tulee.

Vierailija kirjoitti:

4. vuosi salasuhdetta menossa. Ei kaduta. En aio kertoa puolisolle.

Ei se mitään. Kertomattakin nämä saadaan useimmiten selville. Valmistaudu eroon.

Ei. Liika tieto lisää tuskaa. Riippuu minkälaisesta pettämisestä kyse myös. Jokainen luulen pettää jollaintavalla kerran 2 elämässä. Jos on vain joku yhenillan hairahus niin ei pidä kertoa. Silleen ne erot tulee ja noi kaikenmailman sovellukset myös aiheuttaa eroja ja epäluottamusta. Siellä helppo hakea jatkuvaa seuraa. Siihen tämä yhteiskunta mennyt,että sieltä vain seuraa ei mennä enään vanhan-kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. vuosi salasuhdetta menossa. Ei kaduta. En aio kertoa puolisolle.

Ei se mitään. Kertomattakin nämä saadaan useimmiten selville. Valmistaudu eroon.

Salasuhteilu vaikuttaa käytökseen. Kumppanisi on idiootti jos ei huomaa arvostuksensa laskua ja jatka elämäänsä ilman sinua ja pettämisiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minua on petetty. Kännipano, kukaan muu tuskin tietää. Mieheni kertoi, hyvä näin. En halua elää suhteessa jossa on salaisuuksia. Kyllähän tämä sattuu ihan hirveästi, eikä mikään palaan ennalleen.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunut, ja minulla oli oikeus tietää. Toivon että jotenkin voisimme jatkaa. Toivon että joskus vielä olen onnellinen. En tiedä vielä miten se voisi olla mahdollista.

Terapia on alussa, ensimmäinen kerta ei kyllä vakuuttanut.

Minulle kävi samoin 10 vuotta sitten. Vuosi pariterapiaa, se vuosi oli raskas. Kannatti käydä parisuhde kunnolla läpi, koska pääsimme asian yli ja suhteemme parani entisestä. Lasten takia halusin pelastaa suhteemme. En olisi kyllä ekoina kuukausina uskonut, että asiasta voi päästä yli. Niin siinä vaan kävi.

Kertominen ei maksa vaivaa. Olen muutaman kerran pettänyt mutta ei ole mahdollisuutta jäädä kiinni, joten en kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. vuosi salasuhdetta menossa. Ei kaduta. En aio kertoa puolisolle.

Ei se mitään. Kertomattakin nämä saadaan useimmiten selville. Valmistaudu eroon.

Valmistaudun tulevaan eroon joka ikinen päivä. Siihen saakka käyn päivittäin häntä katsomassa ja syöttämässä.

Miesten ei kannata kertoa.

Naisten täytyy kertoa.

Näin se vaan on.

Jos on tapapettäjä ja tautiriskejä, ehkä kannattaa kertoa - pääsee samalla elämässä eteenpäin koska suhde saattaa olla ongelmallinen alkujaan tai eri arvomaailma /toiveet. Jos on nuoruuden hairahdus kerran tai pari, siksi että suhde ei ensin toiminut /oli epäselvyyksiä, ehkä silloin ei kannata ottaa huutoja - ellei tunne todella toisen luonnetta kuinka pitkälle tilanne voi mennä. Toisaalta jos toinen on ikävä luonne, tuskin erossa silloin mitään menettää. Ehkä kannattaa ottaa yhteensopivuus huomioon, riitelytavat ja arvomaailmojen erot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. vuosi salasuhdetta menossa. Ei kaduta. En aio kertoa puolisolle.

Ei se mitään. Kertomattakin nämä saadaan useimmiten selville. Valmistaudu eroon.

Salasuhteilu vaikuttaa käytökseen. Kumppanisi on idiootti jos ei huomaa arvostuksensa laskua ja jatka elämäänsä ilman sinua ja pettämisiäsi.

Olisin onnellinen jos hän "huomaisi arvostuksensa laskun" tai sen, että rakastan häntä edelleen. Valitettavasti hän ei tule enää koskaan "jatkamaan elämäänsä ilman minua" vaan käyn edelleen päivittäin häntä tapaamassa ja syöttämässä.

Otin asian esille hienovaraisesti ennen pettämistä puolisoni kanssa. Vuosia ilman seksiä ennen tätä. Puolisoni päätti olla tarttumatta täkyyn, joten päättelin, siitä, että häntä ei haittaa, jos seksiä jostain muualta saisikin.

Minä vaan toivon, ettei kumppanini ole kuten jotkut vastaajat. Minulle rehellisyys on tärkeä arvo, samoin oikeus tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä. Olen toivonut, että kumppanini arvostaisi minua riittävästi kertoakseen jos joskus pettää. Ja jos ei arvosta, niin ainakin myöntää itselleen valehtelevansa itsekkäistä syistä eikä myhäile mielessään mitään tuollaista ylimielistä "eisatujoseikerro" -p*skaa.

Olette kerrassaan oksettavia.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kertoa, jotta toinen tietää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee.

Tämä on tärkeä syy kertoa.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ihmettelen, miten yleistä nykyään on ajatella, ettei tarvitse tunnustaa. Totuudessa pysyminen, vaikka joutuisi kuinka syvissä vesissä käymään, on itsessään arvokasta. Ajatus aviopuolison pimeästä puolesta on mielestäni kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Kertominen ei maksa vaivaa. Olen muutaman kerran pettänyt mutta ei ole mahdollisuutta jäädä kiinni, joten en kerro.

Mitä järkeä on ylipäänsä olla parisuhteessa, jossa ei rakasta, arvosta ja välitä riittävästi pitääkseen housut jalassa?

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan toivon, ettei kumppanini ole kuten jotkut vastaajat. Minulle rehellisyys on tärkeä arvo, samoin oikeus tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä. Olen toivonut, että kumppanini arvostaisi minua riittävästi kertoakseen jos joskus pettää. Ja jos ei arvosta, niin ainakin myöntää itselleen valehtelevansa itsekkäistä syistä eikä myhäile mielessään mitään tuollaista ylimielistä "eisatujoseikerro" -p*skaa.

Olette kerrassaan oksettavia.

Tukehdu oksennukseesi. Olet vastenmielinen p*ska. Toivottavasti sinua petetään.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kertoa, jotta toinen tietää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee.

Tämä on tärkeä syy kertoa.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ihmettelen, miten yleistä nykyään on ajatella, ettei tarvitse tunnustaa. Totuudessa pysyminen, vaikka joutuisi kuinka syvissä vesissä käymään, on itsessään arvokasta. Ajatus aviopuolison pimeästä puolesta on mielestäni kauhea.

Minua taas salailussa satuttaisi enemmän ajatus, että kumppani pitäisi minua pahalta todellisuudelta suojeltavana lapsena eikä tasavertaisena aikuisena jolla on oikeus itse päättää elääkö pettäjän kanssa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan toivon, ettei kumppanini ole kuten jotkut vastaajat. Minulle rehellisyys on tärkeä arvo, samoin oikeus tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä. Olen toivonut, että kumppanini arvostaisi minua riittävästi kertoakseen jos joskus pettää. Ja jos ei arvosta, niin ainakin myöntää itselleen valehtelevansa itsekkäistä syistä eikä myhäile mielessään mitään tuollaista ylimielistä "eisatujoseikerro" -p*skaa.

Olette kerrassaan oksettavia.

Tukehdu oksennukseesi. Olet vastenmielinen p*ska. Toivottavasti sinua petetään.

Mieluummin olen vastenmielinen p*ska ihan rehellisesti kuin selän takana. Silloin kumppanilla on sentään oikeus päättää kenen kanssa seurustelee.