Miten valmistautua äidin kuolemaan?

Juttele äidin kans kaikki asiat mitä haluat sanoa niin ettei mitään jää sanomatta. Eipä sitä itse surua voi viedä läpi muuten kuin suremalla.

Yleensä se mitä katuu kun läheinen kuolee on se että jotain jäi sanomatta tai kysymättä.

Minä kadun sitä että en ottanut isältä dna testiä kun hän oli vielä hengissä, en jotenkin tajunnut että hän kuolee niin nopeasti munuaissyöpään kuin sitten kuoli, oletin että aikaa on. Isän isälinjaa ei juurikaan ole ketään enää hengissä ja suvussa on aika iso mysteeri joka voisi nyt dna testillä selvitä.

Läheisen kuolema on kauhea järkytys sitten kun se tapahtuu vaikka siihen miten ehtisi valmistautua henkisesti.

Onko äitisi tahtonut itse puhua tilanteestaan?

Minua auttoi, kun vanhempi itse tahtoi puhua lähestyvästä kuolemastaan. Hänellä oli huolia, niinkuin vanhemmilla vain voi olla, että miten elämämme tulee jatkumaan hänen kuolemansa jälkeen. Jossain vaiheessa olin valmis elämään  todellisuudessa, että hän tulisi kuolemaan ihan lähiaikoina, mutta silti mahdollisesti yllättäin niin, että en ole esim. paikalla. Aloin itsekin jo toivoa, että hänen kuoleman odotukselle tulisi loppu. Niin se kuolema tulikin armahtamaan, ennen kuin hänellä ehti olla sietämättömän vaikeaa. Vanha ja monella tavalla sairas oli. Hänen oli varmasti helpompi lähteä, kun oli ehtinyt käsitellä kuolemaansa.

Isäni selvisi, mutta nyt tiedän miten ahdistavaa se tunne menettämisestä on. Ei auta kuin lopulta kohdata ja hyväksyä kuolema :(

Aina läheisen kuolema ei ole järkytys, kun siihen on ehtinyt valmistautua. Joskus osaa tuntea kuoleman hyvät puolet kuolemassa olevan kannalta.

Alat luopua jo hänestä. Kaikella on aikansa ja nyt on hänen aikansa. Tämä on elämän kiertokulkua ja jossain.vaiheessa vain on lähdettävä. Eläkää mahdollisimman normaalisti ilman sääliä. Kuileva ei halua sääliä ja muistuttelua kuulemasta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se mitä katuu kun läheinen kuolee on se että jotain jäi sanomatta tai kysymättä.

Minä kadun sitä että en ottanut isältä dna testiä kun hän oli vielä hengissä, en jotenkin tajunnut että hän kuolee niin nopeasti munuaissyöpään kuin sitten kuoli, oletin että aikaa on. Isän isälinjaa ei juurikaan ole ketään enää hengissä ja suvussa on aika iso mysteeri joka voisi nyt dna testillä selvitä.

Läheisen kuolema on kauhea järkytys sitten kun se tapahtuu vaikka siihen miten ehtisi valmistautua henkisesti.

Voit ottaa näytteen myös itsestäsi, isälinja, mikäli biologinen isä kyseessä, säilyy myös sinussa.