Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa ulkoilla yksin
02.06.2019 |
Ahdistavaa ajatella, että tutut näkee minut puistonpenkillä ja kävelyllä - hävettää olla yksistään.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoilen melkein aina yksin, se on kivempaa. Voin olla omissa ajatuksissani ja kulkea omaan tahtiini tai katsella rauhassa sitä, mitä haluan. Ainakin täällä pks yksin ihmiset ulkoilevat ovat normi. Lähde vaan reippaasti ulos, oletpa esimerkkinä niille tutuillesi, jos satut heitä näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Olen aika kauan asunut tässä kaupungissa ja minulla on paljon tuttuja, mutta vähän kavereita. Ihmiset tietää, että olen yksinäinen. Se hävettää
Ap
Järkyttävä ongelma mutta kamppailen saman kanssa. Suurin vaikuttava tekijä on varmaan iso kaupunki johon en tunnu sopeutuvan. Ihan liikaa ihmisiä joka puolella enkä halua vahingossakaan törmätä tuttuihin. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa sitten lenkkeilyreuraa, kai joku muukin haluaa lenkkeillä toisen kanssa. Minä kyllä lenkkeilen mieluiten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa sitten lenkkeilyreuraa, kai joku muukin haluaa lenkkeillä toisen kanssa. Minä kyllä lenkkeilen mieluiten yksin.
Minulla on sairauksia niin en pysty lenkkeilemään rivakasti ja pitkään,sekin hävettää. Joku kysyi ikää, olen 32.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Vantaalla lenkkeillessä näyttää siltä, että naiset ovat valinneet lenkkeilykaverikseen koiran. Ehkä turvaksi, en tiedä.
No , kun ne ihmiset tietää, että olet yksinäinen, niin eihän siinä kenellekkään ole enää mitään uutta. Kaikki pitää luonnollisena asiana jo, että ulkoilet yksin. Vai kuvitteletko , että ne ihmiset ajattelee sitten sinulla olevan seuraa ja ettet ole yksinäinen, kun eivät näe sinua.
Ei se niin mene. Jos joku tietää ,miten sun asiat ovat, ei se mielipide ainakaan muutu sillä , jos olet piilossa neljän seinän sisällä. Eikun ulos vain reippailemaan.
Miksi muuten olet yksinäinen. Etkö uskalla puhua ihmisille, vai oletko jotenkin erikoinen tai luotaantyöntävä.
Mitä itse olet tehnyt sen eteen , ettet olisi yksin. Tai haluatko nimenomaan olla yksin . Etkö tule toimeen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäisin sitten vallan sisälle jos en voisi yksin mennä. Minulla ei ole ketään läheisiä. Onneksi en asu missään keskustassa, kun en varmaan siellä pystyisi joka päivä liikkumaan ja ihmisiä olisi jo liikaa. Itseäkin välillä hävettää ja sitten tunnen suurta surua, kun olen aina yksin. Paljon tähän vaikuttavia asioita on elämässäni jo sattunut ja siinä mielessä tilanne ei ole ihme. Pitäisi tietenkin saada seuraa, mutta helppoa se ei ole. Tuttuihin en edes voi törmätä, kun ei niitä ole. Onhan tämä aika tilanne kyllä ja kesällä kaikki jotenkin vielä korostuu. En koe itseäni onnistuneeksi todellakaan. Olen 24 v nainen.
Ah, minä rakastan käydä yksin lenkillä. Joskus käymme yhdessä puolison kanssa. Mutta en halua missään tapauksessa , että joku ystävä/ tuttava pimpottaisi ovikelloa tai viestittelisi , jotta mennäänpäs lenkille.
On ,joku aina välillä ehdottanutkin, mutta kerron aina iloisesti ,että olen sentyyppinen joka haluaa mennä itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on juuri paras käydä lenkillä! Mulla on kaveri mutta se kävelee aina niin reippaasti lenkit että näyttää typerältä kun juoksen perässä. Pari kertaa käytiin yhdessä mutta sitten sai jäädä. Tulin juuri itse lenkiltä ja mm. nauhoitin samalla mustarastaan laulua, otin pari kuvaa kieloista ja metsätähdistä ja jumppasin puunrunkoa vasten. Mikään näistä ei olisi onnistunut kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa sitten lenkkeilyreuraa, kai joku muukin haluaa lenkkeillä toisen kanssa. Minä kyllä lenkkeilen mieluiten yksin.
Minulla on sairauksia niin en pysty lenkkeilemään rivakasti ja pitkään,sekin hävettää. Joku kysyi ikää, olen 32.
Ei tarvitse mennä rivakasti, miksi pitäisi. Jokainen menne tyylillään. Eikä tarvitse tehdä pitkiä lenkkejä. Aamupäivällä yksi ja iltapaivällä toinen lenkki. Siellä kulkee varmasti samantyyppisiä ihmisiä vastaan,huomaat. Mutta et tiedä, kun kökötät sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No , kun ne ihmiset tietää, että olet yksinäinen, niin eihän siinä kenellekkään ole enää mitään uutta. Kaikki pitää luonnollisena asiana jo, että ulkoilet yksin. Vai kuvitteletko , että ne ihmiset ajattelee sitten sinulla olevan seuraa ja ettet ole yksinäinen, kun eivät näe sinua.
Ei se niin mene. Jos joku tietää ,miten sun asiat ovat, ei se mielipide ainakaan muutu sillä , jos olet piilossa neljän seinän sisällä. Eikun ulos vain reippailemaan.
Miksi muuten olet yksinäinen. Etkö uskalla puhua ihmisille, vai oletko jotenkin erikoinen tai luotaantyöntävä.Mitä itse olet tehnyt sen eteen , ettet olisi yksin. Tai haluatko nimenomaan olla yksin . Etkö tule toimeen ihmisten kanssa.
En ole ap, mutta pakko vastata. Itse en voi sanoa, että miksi olen yksin. Oikeastaan putosin jo nuorena kiusaamisen takia porukoista ja ei ole sieltä jäänyt ketään. Muuten olen aika ujo ihminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen hidasta. Minä en ainakaan ole mikään erikoinen. Tulen kyllä toimeen muiden kanssa, mutta tutustuminen hidasta ja minusta voi saada tylsän kuvan. Yksinäisyyttä vaikeaa poistaa, kun en ole nyt missään opiskelemassa ja töissä aina porukka vaihtuu ja paljon eri-ikäisiä. En ole niistä paikoista mitään ystäviä saanut. Olen tottunut olemaan yksin, mutta en haluaisi olla aina yksin. Tämä oma tilanne ja tietenkin paljon itsestä kiinni, mutta ei asiat ole aina niin helppoja.
En saa kiinni ap:n ajatuksesta ollenkaan. Ulkoilen lähes aina yksin. Joskus myös mieheni kanssa. Yksin voi mennä mitä reittiä haluaa, ja mitä vauhtia haluaa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Ei muuta kun tossua toisen eteen ja menoksi!
Ota joku seksinukke mukaan lenkille, niin ei hävetä niin pahasti.
En mäkäään kehtaisi mennä yksin baariiin. Mitä vtuu sielllä tekis muuta kun ittensä pöpiiiksi. Jotain sanomalehteä lukisi muodolllisesti ja sittten joku hyvä haltiatar keiiju tuliisi sanomaan päivää ja olisin muka yllättynyt.
Vierailija kirjoitti:
No , kun ne ihmiset tietää, että olet yksinäinen, niin eihän siinä kenellekkään ole enää mitään uutta. Kaikki pitää luonnollisena asiana jo, että ulkoilet yksin. Vai kuvitteletko , että ne ihmiset ajattelee sitten sinulla olevan seuraa ja ettet ole yksinäinen, kun eivät näe sinua.
Ei se niin mene. Jos joku tietää ,miten sun asiat ovat, ei se mielipide ainakaan muutu sillä , jos olet piilossa neljän seinän sisällä. Eikun ulos vain reippailemaan.
Miksi muuten olet yksinäinen. Etkö uskalla puhua ihmisille, vai oletko jotenkin erikoinen tai luotaantyöntävä.Mitä itse olet tehnyt sen eteen , ettet olisi yksin. Tai haluatko nimenomaan olla yksin . Etkö tule toimeen ihmisten kanssa.
Sisaruksiin ovat menneet välit syystäkin, kavereista olen etääntynyt enimmäkseen tämän sairastumisen takia. Jotkut ovat muuttaneet pois, jotkut jopa kuolleet, ja häpeän tätä nykyistä oloani ja ulkonäköäni sairauden myötä sen verran, että on vaikea tutustua ihmisiin. En ole myöskään koulussa ja töissä pystynyt enää käymään, niinpä ei ole uusia ystäviä tullut viime aikoina. Enkä tietysti yöelämässä jaksa käydä usein enkä sinne myöskään hevin kehtaa yksinäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
En mäkäään kehtaisi mennä yksin baariiin. Mitä vtuu sielllä tekis muuta kun ittensä pöpiiiksi. Jotain sanomalehteä lukisi muodolllisesti ja sittten joku hyvä haltiatar keiiju tuliisi sanomaan päivää ja olisin muka yllättynyt.
Nuolasee aina sormee ennnenkuin kääntää sivua. "No morjesta morjesta. Sä käyt täälllä varmaan usein".
Mitä hävettävää siinä on.