Nautitteko te muut siivoamisesta?

Nautin :) se pitää kylläkin tehdä ihan omalla ajallaan ja esim pe kun viikon vika työpäivä takana. Siitä ei pidä ottaa stressiä.

En. Olen käyttänyt siivoojaa, mutta kohtahan kotitalousvähennys kutistuu niin pieneksi etten enää voi palkata ketään. Siivooja parka jää ilman duunia tai joutuu tekemään pimeästi.

En. Siivoamisesta tulen huonolle tuulelle, tuntuu ajanhukalta. Keksin miljoona muuta mukavaa tapaa rentoutua ja nähdä konkreettisesti oman käden jälki; esimerkiksi maalaaminen, kirjoittaminen, viherpeukalointi ja leipominen ovat sellaisia. Siivous lähinnä saa otsasuonen tykyttämään, mutta minkäs teet kun ei ole rahaa siivoojaan eikä sitä sotkuun halua hukkuakaan. Siivoan sen verran mitä on pakko, en ylimääräistä.

En kyllä nauti, mutta saatuani paikat kuntoon on ihana fiilis. Koko viikonlopun olen siivonnut, tulossa vieraita kolmeksi päiväksi. Eli keittiö lattiasta kattoon, makkari ja olkkari (mies pesi ikkunat, minä tarkastin)Wc jää lopuksi juuri ennen porukan tuloa. Helvetin raskasta hommaa, pari kertaa vuodessa isompi siivous.

Yök, en tykkää yhtään. Tykkäisin siististä kodista, joten en sotke itse, mutta miehen perässä saisi koko ajan kulkea korjaamassa jäljet. Ollaan sitten sotkussa.

Tilaan kerran kuussa alastonsiivooja joten nautin siivoamisesta aivan siivottomasti.

Siivoan kerran viikossa koko asunnon läpi. Mukavaa kun tulee siistiä ja saa olla omissa ajatuksissaan samalla.

Nauttisin, jos saisin siivota yksin omassa rauhassani. Mutta äijä on aina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Nauttisin, jos saisin siivota yksin omassa rauhassani. Mutta äijä on aina kotona.

Pyydä siltä siivousapua niin varmasti keksii jotakin kodin ulkopuolista menoa :D

Pitäiisi olla sellainen rikkaimuri.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiisi olla sellainen rikkaimuri.

Se on jotennkin niin satanan prseestä alkaa laittaa jotain oikein laittamalla laittaan pistoketta seinään ja oikein ajatellla että nyt tuliisi oikeiin orjentoitua tähäään johoonkin ainaiseeen loputtomaaan älyttööömään toki esteeettisesti jotenkiiin mahtavaaan sirkukseeen.

Nautin ennen lapsen syntymää ja jonkun aikaa vielä vauva-aikanakin. Taaperoiän koittaessa on siivoamisesta tullut pakkopullaa, jonka vaikutuksen näkee pari minuuttia. Hupi katoaa, kun pyyhkii samaa tasoa puhtaaksi kymmenettä kertaa saman päivän aikana.

Edellisessä asunnossa en nauttinut, nyt nautin. Imuroin päivittäin ja luutuan 2 kertaa viikkoon (kultainennoutaja taloudessa). Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten tuo rutiinia päivään ja myös arkiliikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäiisi olla sellainen rikkaimuri.

Se on jotennkin niin satanan prseestä alkaa laittaa jotain oikein laittamalla laittaan pistoketta seinään ja oikein ajatellla että nyt tuliisi oikeiin orjentoitua tähäään johoonkin ainaiseeen loputtomaaan älyttööömään toki esteeettisesti jotenkiiin mahtavaaan sirkukseeen.

Jos ajatttelisi että se oli vieraaanvaraista ja vierasta kunnnioittavaa tai muutoin perusteltavaa niin toki muttta muuutoin ihan vtttu ihan prseeestä.

Vihaan siivoamista, mutta valitettavasti en ole mikään järjestyksen ihminen kotioloissa. Töissä pystyn pitämään työhuoneeni ja työpöytäni tiptop kunnossa, mutta kotona tuo ei onnistu mitenkään. Ja aivoon ottaa se, että mies se vasta onkin hirveä sottapytty,eikä haluaisi osallistua siivoamiseen millään tavalla.

Siivoaminen on ihan ok ja nautin puhtaasta kodista. Parin ison koiran taloudessa se vaan ei oikein kestä enkä viitsi joka päivä imuroida...

Minulla alkaa viikonloppu sillä että siivoan joka perjantai. En tee numeroa viikkosiivouksesta tai pyykkien pesemisestä. On ihanaa kun koti on puhdas ja saa vaihtaa lakanat uusiin. Yleensä laitan samalla jotain musiikkia soimaan.

Toki välillä ottaa päähän jos siivoamisen jälkiä ei ehdi kauaa ihastella. Kuinka paljon voi mies esim. tuoda hiekkaa kenkien mukana? Eikä se aina pyyhi pöytiä sotkuistaan automaattisesti. Kotona olisi aina hiton siistiä jos asuisi yksin.

Rakastan siisteyttä, mutta inhoan siivoamista. Palkkaisin ehdottomasti siivoojan, jos olisin paremmissa varoissa. 

Kyllä! Huomana sisiteystason vaikutuksen heti mielialassani, heti jos alkaa kertymään hektisemmän arjen keskellä tavarakasoja jonnekin tai muuten vaan asiat ei ole paikallaan ja siististi niin on semmoinen hankala ja ärsyyntynyt olo, kaikki vähän ärsyttää herkemmin ja vaikea kotona tehä mitään... Ja kun on siistiä, on olo valoisa ja iloinen.

Nautin ihan siivouksestakin enkä vain siitä että on siistiä. Se on mukavaa puuhailua ja kun päivittäin tekee vähän, ei synny sellaista kauheaa kertaurakkaa mikä väsyttäisi ja tekisi hommasta epämiellyttävää.

Mutta toki joskus on kausia kun arjessa on kiireisempää eikä vain ole ehtinyt juuri siivoamaan. Sitten se on jo urakkaimaisempi ja vaatii enemmän tiettyä fiilistä ja aikaa että saa kaiken kunnolliseksi taas... Sellaisessa stressimielentilassa ja kiireen keskellä siivoaminen ei yleensä ole kovin mieluista.

En varsinaisesti pidä siivoamisesta, vaan lopputuloksesta. Joku vika korvien välissä, kun miehen siivoukset ei ole niin tiptop, että mieli lepäisi.

Käymme vuoroviikoin töissä lapsen hoidon takia, itse teen yötyötä ja tämän rytmin vuoksi olemme sopineet, että siivotaankin vuoroviikoin..tai no kumpikin omat sotkut omalta viikoltaan, ettei toinen joudu aloittamaan vapaitaan heti siivoten.

Minulle siivottu koti tarkoittaa sitä, että tosiaan kaikki paikat on siivottu, WC:t pesty, on imuroitu ja lattia mopattu, petivaatteet ja käsipyyhkeet vaihdettu, keittiöstä tiskit laitettu , pyykit pesty ja viikattu pois, akvaariosta vesi vaihdettu, ovien pielistä on käpälän jäljet pyyhitty, kuten myös ikkunalaudat kärpäsistä ja ikkunat/peilit pölystä jne. ja jääkaappi on myös siistitty niin ulkoa kun sisältäkin.

Sitten iltasella on tosi iisiä vain laittaa robotti imuri imuroimaan lattiat ja itse laitella iltapalaa silläaikaa kaikille. Aamulla kahvin tippumista odotellessa minulla on tapana tyhjentää kone ja taas fiksaa aamupalaa kaikille. Tai oli. Nyt minä jatkan sitä siivoamista koko vapaaviikon, kun mies ei muka muistanut tai ehtinyt, en tee aamupalaa enään hänelle asti tai kanna aamukahvia vuoteeseen, vaan kulutan sen ajan viikkaamalla pyykkiä. Enään en pese miehen pyykkejäkään tästä syystä ja järjestän vapaaviikolleni paljon menoja kodin ulkopuolelle lapsen kanssa. Hän haluaisi ennemmin tehdä sen puolihuolimattoman useamman tunnin suursiivouksen kerran viikossa, kuin vartin ylläpitosiivousta joka päivä. Lelut, tiskit, pyykit lojuu siis viikon pitkin taloa, kunnes aloitan viimeisen yövuoron. Pinna kiristyy sitä mukaan, mitä enemmän sotkua kertyy, kun ajattelee että taas joutuu kuluttamaan vapaat siivoamiseen..eikä se siivousinto olekkaan ihan huipussaan tällä tavalla pakkona. Jos mies yksin vastaisi siivoamisesta ja pihasta meillä olis se sellainen perus wt näkymä.