Lue keskustelun säännöt.
Haaveilevatko teidän miehet häistä?
02.06.2019 |
Oma mieheni liikuttuu kyyneliin lähes aina, kun alkaa puhua häistä ja meidän yhteisestä tulevaisuudesta avioparina. Hänelle on todella tärkeää, että olisi koko suku juhlistamassa tätä hänelle ja meille suurta hetkeä. On haaveillut häiden videoimisesta ja pohtinut pukuaan ja paikkaa ym. hääjuhlaan liittyvää.
Miten teidän miehenne suhtautuvat / ovat suhtautuneet häihin?
Kommentit (23)
Vaimo olisi halunnut mennä naimisiin maistraatissa ja minä halusin hääjuhlat. Vaimo on introvertti ihminen ja minä taas pidän kaikenlaisista juhlista ja niitä on mukavaa muistella jälkeenkin päin. Teimme sitten kompromissin ja pidimme pienet häät.
Tuo miehesi käytös tuntuu melkoisen yliampuvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle oli tärkeää saada kirkollinen vihkiminen. Muuten ei erityisemmin ottanut kantaa hääasioihin.
Minulle olisi riittänyt maistraattivihkiminen, mutta anopin takia pidettiin myös siunaus kirkossa. Hääjuhlat sen päälle oli kaikkien mielestä ihan mukavat.
Hyvällä mielellä, mutta ei haaveillen tai erityisen oma-aloitteisesti organisoiden. Hyvät muistot jäi kumminkin ja todella mukava päivä oli kummankin mielestä.
Kuulostaa Kauniit ja rohkeat-menolta tuo jatkuva liikuttuminen. Ymmärrän toki, että toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset, mutta noin suuri liikuttuneisuus ei vaikuta enää aidolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoon tuomiokirkossa? Miehet ei haaveile häistä, eivätkä varsinkaan kyynelehdi niiden takia.
Mun mies suhtautui hyvin välttelevästi koko asiaan vuosien ajan, kunnes yhtäkkiä keksi kosia minua.
Häät järjestettiin lyhyellä aikataululla ja hyvin pienellä vaivalla, mutta ne onnistuivat täydellisesti.
Häistä hössöttävää miestä pidän vähintäänkin epäilyttävänä, mutta itse vihkiminen ja naimisissaolo voi olla miehelle todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoon tuomiokirkossa? Miehet ei haaveile häistä, eivätkä varsinkaan kyynelehdi niiden takia.
Höpön pöpön. Joko sä et tunne juurikaan miehiä, tai sitten haluat jääräpäisesti vänkyttää, että miehet ovat kaikki tietynlaisia. Miehiä ja naisia on niin eri juniin.
Mun mies ei haaveillut häistä tai muistakaan juhlista. Meillä ei ollut häitä, vaan mentiin maistraatissa naimisiin. Mä en myöskään tykkää olla juhlien keskipisteenä, joten jätettiin kemut pitämättä.
Muuten olisi ollut ihan uskottava tarina, mutta tuo "liikuttu kyyneliin saakka aina kun alkaa puhua häistä" vei pohjan tarinalta. Ei kukaan ala aina itkemään, kun häät tulevat puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukkomies kirjoitti:
Vaimo olisi halunnut mennä naimisiin maistraatissa ja minä halusin hääjuhlat. Vaimo on introvertti ihminen ja minä taas pidän kaikenlaisista juhlista ja niitä on mukavaa muistella jälkeenkin päin. Teimme sitten kompromissin ja pidimme pienet häät.
Tuo miehesi käytös tuntuu melkoisen yliampuvalta.
Muistan, kun ensimmäisen kerran kerroin miehelle, miten voitaisiin vain mennä maistraattiin ja sitten tehdä kahden kesken jotain vähän arjesta poikkeavaa. Miehen silmät melkein pullahtivat ulos päästä, koska hänelle oli itsestäänselvä ajatus isommasta hääjuhlasta. Mekin ollaan nyt kalleellaan tuohon pienten häiden järjestämiseen. Miehelle ei myöskään raha ole kynnyskysymys, kun taas itse haluasiin hoitaa hommat pienellä budjetilla. Tietty meillä on vähän erilaiset taustat, sillä minä olen suvustani lähinnä ainoa, jolla on varallisuutta osallistua kustannuksiin, kun taas miehellä on omat vanhemmat ja isovanhemmat valmiina myös pistämään rahaa hommaan omasta pussistaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa Kauniit ja rohkeat-menolta tuo jatkuva liikuttuminen. Ymmärrän toki, että toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset, mutta noin suuri liikuttuneisuus ei vaikuta enää aidolta.
No tämä minun mieheni on keskivertoa vähän herkempi. Liikuttuu helposti, mutta itkee myös pettymyksiä kohdatessaan. Ollaan monet itkut itketty yhdessä toinen toisemme kainalossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten olisi ollut ihan uskottava tarina, mutta tuo "liikuttu kyyneliin saakka aina kun alkaa puhua häistä" vei pohjan tarinalta. Ei kukaan ala aina itkemään, kun häät tulevat puheeksi.
Mä alan kyynelehtiä, kun näen oikein hienoja suomenhevosia. Enkä muuten ole ainoa. Ihmisiä liikuttavat erilaiset asiat. Munkin kaverin mies itki heidän häidensä jälkeen liikutuksesta, ja he sentään olivat olleet silloin yhdessä jo yli 10 vuotta.
Itkemisestä muistui mieleen yksi tapaus. Ystäväni mies oli alkanut itkeä, kun ystävä oli ehdottanut hassuteemaisia häitä miehelleen. Mies oli vain sopertanut ja itkenyt, että "Onko sinulle meidän avioliittomme vain jokin hauska vitsi??".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten olisi ollut ihan uskottava tarina, mutta tuo "liikuttu kyyneliin saakka aina kun alkaa puhua häistä" vei pohjan tarinalta. Ei kukaan ala aina itkemään, kun häät tulevat puheeksi.
Tai jos alkaa ja joku vielä haluaa naida hänet kyllä se on pariskunnan edunvalvojat jotka päättää hääjärjestelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Itkemisestä muistui mieleen yksi tapaus. Ystäväni mies oli alkanut itkeä, kun ystävä oli ehdottanut hassuteemaisia häitä miehelleen. Mies oli vain sopertanut ja itkenyt, että "Onko sinulle meidän avioliittomme vain jokin hauska vitsi??".
Ap
😂😂😂😂 Muista ottaa kunnon satsi räkäliinoja mukaan alttarille. Ei yks paskapaperirulla riitä.
Herkkyys on ok ja mieskin tottakai saa itkeä ja liikuttua. Mutta rajansa sillä liikuttumisellakin. On mahdotonta tehdä suunnitelmia, jos toinen koko ajan vollottaa.
"Mitä tykkäisit tästä lohimoussesta?" "Yhyyyyy, moussea, yhyyy, meidän, yhyy, tärkeänä päivänä yhyy"
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on ok ja mieskin tottakai saa itkeä ja liikuttua. Mutta rajansa sillä liikuttumisellakin. On mahdotonta tehdä suunnitelmia, jos toinen koko ajan vollottaa.
"Mitä tykkäisit tästä lohimoussesta?" "Yhyyyyy, moussea, yhyyy, meidän, yhyy, tärkeänä päivänä yhyy"
Kun mennään käytännön tasolle ja on selkeiden suunnitelmien aika, niin ei hän siinä vaiheessa paru ja poru kyynelkanavat valtoimenaan. Liikuttuminen tapahtuu, kun hän miettii valmista päivää ja miten meitä on läheiset juhlistamassa.
Ap
Me ollaan oltu muutamia vuosia naimisissa, mutta muistan hyvin ne edeltävät ajat. Miehellä oli selkeä näkemys tulevista häistä, mulla oli vaan maistraatin kautta ravintolaan tyyppinen näkemys. Joten tehtiin sitten miehen mielen mukaan, kun mulla oli niin pienet odotukset. Kivahkot meidän näköiset häät niistä tuli. n. 30 vierasta suurin osa miehen lähisukua, mun sisarukset ja äiti, muutama kaveri.
Tunne puolella se päivä oli tärkeämpi miehelle kuin mulle. Monella tasolla. Näin jälkeenpäin miettien, mä olin tyytyväinen, että on hyvät bileet. Mies liikuttui monessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on ok ja mieskin tottakai saa itkeä ja liikuttua. Mutta rajansa sillä liikuttumisellakin. On mahdotonta tehdä suunnitelmia, jos toinen koko ajan vollottaa.
"Mitä tykkäisit tästä lohimoussesta?" "Yhyyyyy, moussea, yhyyy, meidän, yhyy, tärkeänä päivänä yhyy"
Kun mennään käytännön tasolle ja on selkeiden suunnitelmien aika, niin ei hän siinä vaiheessa paru ja poru kyynelkanavat valtoimenaan. Liikuttuminen tapahtuu, kun hän miettii valmista päivää ja miten meitä on läheiset juhlistamassa.
Ap
Ethän sä nyt vaan ole tosissas?
Kukaan ystäväpiirini mies ei ole kosinut perinteisesti ja jättäytyivät hääsuunnitelmista pois.