En ole ikinä ymmärtänyt tapakristillisyyttä

Täällä on viimeaikoina ollut ihan liikaa näitä hihhuleiden aloituksia.

En minäkään. Sen vuoksi erosin kirkosta heti, kun täytin 18 v. 

Mikä käännös Raamatusta on sitä Jumalan Sanaa? Esimerkiksi Suomen ja saksankielisen välillä on hyvinkin olennaisia eroja.

Suomessa hädintuskin on enää edes tapakristillisyyttä. Joissakin maissa (tapa)uskonto luo yhteisöllisyyttä ja on kaunis osa kulttuuria.

En ole koskaan ymmärtänyt hellareita, joiden lahkon alku on Azusa-kadun nauru/kaatuiluherätyksestä.

Ei heillä ole Jeesusta eikä Evankeliumia - he ovat äärikarismaattisia harhaoppisia kerettiläisiä.

Niin sinäkin Ap.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa hädintuskin on enää edes tapakristillisyyttä. Joissakin maissa (tapa)uskonto luo yhteisöllisyyttä ja on kaunis osa kulttuuria.

Ja se on surullista että näissä maissa käy lukuisia kristittyjä käännyttämässä ja tuhoamassa kulttuurihistoriaa. Onneksi ainakin yksi maa kielsi uskonnon vaihtamisen, jolloin kristinusko ei pilaa sitäkin.

Olen ateisti, enkä suoraan sanottuna itsekkään ymmärrä tapakristillisyyttä. Mutta jokainen tavallaan, eipä se minun peppua pahemmin kutita, vaikka joku esimerkiksi haluaa kirkkohäät tai käy joulukirkossa ihan vain tavan vuoksi.

Ap, ilman edes tapakristillisyyttä, moni maa olisi huomattavasti moraalittomampi eli rikoksia olisi vielä enemmän. Jos nyt jätetään se kristillisyys-osio pois, niin mitäs pahaa on hyvissä tavoissa? Sanonta kuuluu: varjele sinä tapaa, niin tapa varjelee sinua. Ymmärrätkö?

Itse en ole tapauskova enkä hellari. Jumala on ylin auktoriteettini, mutta Raamattu on ihmisten kirjoittama ja siinä on astian maku.

Vierailija kirjoitti:

Mikä käännös Raamatusta on sitä Jumalan Sanaa? Esimerkiksi Suomen ja saksankielisen välillä on hyvinkin olennaisia eroja.

Tai entä jos juuri ne poistetut osat olivat sitä oikeaa Jumalan sanaa? Entä jos matkan varrella on tekstiin tullut ratkaisevia käännösvirheitä? OMG😱

Jotenkin elämä ilman uskontoja on helpompaa. Miksi uskon pitäisi automaattisesti liittyä uskontoihin? minä ainakin uskon itseeni, muihin ihmisiin, asioihin ja tulevaisuuteen ja siihen että elämä löytää tiensä.

Me emme halunneet ehdoin tahdoin pahoittaa isovanhempien mieltä sillä, että lapset olisi jätetty kastamatta ja ripittämättä. Mies oli eronnut jo kouluiässä kirkosta, minä erosin myöhemmin. En ole tähän päivään mennessä kertonut vanhalle äidilleni siitä, etten kuulu kirkkoon enkä aio kertoakaan.