Mies lähtee lapsen kanssa maalle sukunsa kesätaloon koko kesäksi!

Minä en käytännössä näe ainokaista 6-vuotiasta koko kesänä! Lapsen pitää kuulemma tutustua juuriinsa ja sukuun. Toki samanikäisten serkkujen kanssa on ihana kirmata landella kesä.
Mutta minä en ole erityisen tervetullut sinne, joka tulee kyllä ilmi nihkeällä olemuksella siellä: tuomani ruoka ei oikein maistu, jotkut tuliais servietit tai pannunlaput ja kynttilät ei ikinä tule käyttöön ja nukkumapaikaksi emme suinkaan saa perheenä jotain kamaria, vaan lapsi nukkuu muualla ja mä saan jonkun puusohvan jostain nurkasta.
Iltakaudet istuvat tuvassa tai pihalla ja jauhavat jakamattomista kuolinpesistä alkaen jstn 30-luvun lamasta , jolloin isovaarin talo kaatui.
Minulla tulee niin ikävä lastani että en mitenkään nauti kesästä!
Miksi emme voisi lomailla perheenä, tehdä vaikka kivan matkan jonnekin??
Mutta ei -ei, sinne sukumaalle pitää mennä.
Kesät me menee ihan pilalle tällä tavalla!
Eikä auta yrittää minun leiriytyä sinne heidän joukkoon: mä en selkeesti sinne sovi!