Kansankirkko vastustaa avoliittoja

Avosuhteeksi eli avoliitoksi sanotaan sellaista suhdetta, jossa mies ja nainen elävät yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa olematta aviopuolisoiksi vihittyjä. Termi "liitto" yleensä edellyttää julkista sitoutumista tiettyihin sopimusehtoihin. Koska avoliitto ei sisällä tällaista sitoutumista, on parempi puhua avoliiton sijasta avosuhteesta.

On virheellistä kuvitella, että avosuhde poistaisi ne ongelmat, joita yleensä sisältyy naisen ja miehen pysyvään yhteiselämään. Avosuhteen purkaminen voi kyllä olla juridisesti yksinkertaisempaa, mutta emotionaalisesti, tunne-elämän kannalta, se tavallisesti on yhtä tuskallinen kokemus kuin avioliitonkin purkaminen.

Koska pysyvyys on miehen ja naisen intiimin suhteen keskeisimpiä asioita, asianomaiset tekevät sekä itseään että toisiaan kohtaan väärin, elleivät he käytä hyväkseen niitä pysyvyyden tuen muotoja, joita yhteiskunta tarjoaa lainsäädäntönsä välityksellä.

Elämä, jossa kieltäydytään sitoutumasta ja ottamasta vastuuta toisesta, ei tuo todellista vapautta. Elämänkokemus antaa tukensa mallille, jota kristillinen kirkko suosittelee. Solmiessaan avioliiton mies ja nainen ilmoittavat tahtovansa rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisessä. Tällainen koko elämän ajaksi tarkoitettu liitto on perheen luonnollinen ja terve kasvualusta. Raamatun mukaan siihen on kätketty Jumalan siunaus.

(Tiivistelmä piispojen kannanotosta Kasvamaan yhdessä 1984)