Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai raivokohtauksen kun käskin tekemään kotitöitä
30.05.2019 |
Puhuin niistä jo pari tuntia sitten, makasi sohvalla puhelinta tuijottaen (10v).Vähän aikaa sitten tuli kyselemään että pääsisi kavereiden mukaan tramppaparkkiin tänään. Sanoin että puhutaan siitä mahdollisuudesta sitten, kun kotityöt on tehty. Lapsi alkoi itkeä, paukutella ovia ja huutaa, että mitä sä oot
sitten tehnyt tänään. Aina kun joutuu jotain tekemään, niin alkaa syyttää minua, että hän joutuu tekemään enemmän, mikä on tietysti ihan naurettavan epätotta. Ja alkaa myös tinkiä kotitöistä, sanoo että voin viedä roskia, mutta kaikkia roskia en kyllä vie.
Tiedän, tiedän.. varmaan olen pilannut lapsen kasvatuksella ja hemmotellut, liian vähän vaatinut, ja vaadittavat kotityöt pitäisi laittaa vaikka listalle seinälle. Välillä vähän pelottaa, että onko kyse pelkästä hemmottelusta. Eikö tuollainen reagointi ole kuitenkin aika vahva ylilyönti? Siis että alkaa _itkemään_, kun joutuu tekemään helppoja kotitöitä? Ja varmaan aika huolestuttavaa sekin, että kehtaa syytellä vanhempaa noin suoraan.
Kommentit (23)
Epävarmaan vanhempaan uppoaa kakaran teatterisessio. Se on tarkoituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi opettelee manipuloimaan sinua. Jos lähdet mukaan leikkiin, se on oma häpeä.
Niin, ap makaa vauvapalstalla, eikä tee sitäkään vähää mitä vaati LAPSELTA.
Päästä nyt lapsukainen sinne trampoliinipuistoon, maksat kaiken ja teet itse kotityöt. Niin se maailma pelaa, vahvemmat voittavat, luuserit kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei kyllä kuulosta mitenkään huolestuttavalta.
No kiva. Vielä ihmettelen, mitä se hakee tällä käytöksellä? Huomiota? Koskaan ei ole käynyt niin, että olisin kotitöiden vaatimuksen perunut sen takia, että on kiukuteltu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenvuotiaalle ei kuulu kotityöt velvollisuutena.
Voi tehdä niitä halutessaan ja suuri osuus on kannustavuudella perheessä. Ja nyt en tarkoita rahaa, vaan hyvää mieltä, jota jakaa ympärilleen.
Ja mitä tällaisessa tilanteessa kuuluu oikein tehdä? Mitä itse teette, jos teidän lapsilla on ollut samaa? Pysyin kannassani kyllä ja ehkä se nyt tekee tuolla toisessa huoneessa kotitöitä, ehkä ei. Tuli myös kiukuttelemaan huoneeseeni, että ei muka osaa täyttää tiskikonetta. en lähtenyt auttamaan, koska minulla oli työ kesken enkä usko että kyse on osaamattomuudesta vaan viitsimisestä asetella ne kunnolla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyt vaan kannassasi järkähtämättä, kotityöt eka ja sitten muuta. Jos huutaa ja itkee niin siinäkö vain, kyllä se siitä rauhoittuu. Itse pistän tuossa kohti puhelimen piiloon ja saa sen takaisin kun kotityöt on maistuneet.
Meillä on rytmi auttanut tuohon kapinointiin, jääkaapin ovessa on lista mitä kellekin lapsista/nuorista kuuluu ja tällä ansaitsevat viikkorahansa ja peliaikaa. Yhdessä istutaan alas aina uuden koululukukauden alkaessa ja kirjataan ylös hommat ja tehdään muutoksia jos joku niitä toivoo.
Meidän lista
17v hoitaa tiskit (koneella) ma, ke, pe
11v hoitaa tiskit ti ja to
Alakerran vessan siivoavat vuoroviikoin
Oma huone siistiksi aina ennen pelipäivän aloitusta, eli ti, to ja la. Kerran viikossa imutointi.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenvuotiaalle ei kuulu kotityöt velvollisuutena.
Voi tehdä niitä halutessaan ja suuri osuus on kannustavuudella perheessä. Ja nyt en tarkoita rahaa, vaan hyvää mieltä, jota jakaa ympärilleen.
Järkyyä tosiaan. Lapsi hoitaa koulunsa, harrastaa ja pitää oman huoneensa melko kuosissa.
Kyllä kodin työt kuuluvat vanhemmille. Toki nyt jotain voi opettaa eli vaikka laittamaan astiansa koneeseen jne.
Mutta ei mitään varsinaisia kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä alkaa tulemaan.
Tsemppiä tytön kanssa 👍
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/elamaa-murr…
Ihan tavallista lapsen kiukuttelua ja huonoa käytöstä. Sinun avuttomuutesi kyllä ihmetyttää, luulisi kymmenen vuoden aikana olleen paljon pahempiakin kiukkukohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iässä saattaa olla myöhäistä alkaa puhua velvollisuuksista. Se tulee kuitenkin kaikille eteen jossain vaiheessa, ja mieluummin se opetus 10- kuin 20-vuotiaana.
Maailma on pullollaan niitä, jotka tulevat työelämään huuli pyöreänä, kun eivät tajua että rahaa tulee vasta kun on oikeasti tehnyt jotain.
Meillä on toiminut yhdessä tekeminen, kun ei ne kotityöt oikein minuakaan nappaa. Lapsen kanssa on paljon mukavampi tehdä. Olen myös harrastanut vähän sellaista ohjailevaa kysymyksenasettelua, tyyliin: "Onko sinulla nälkä?" "Joo." "No tule sitten tekemään ruokaa mun kanssa." Tai: "Pestäänkö yhdessä pyykkejä vai pesetkö mieluummin yksin?"
Olen laajentanut ruuanlaittotehtäviä myös lapsen bestikseen, joka on ollut meillä usein kylässä. Jo alaluokilta asti olen ottanut mukaan ruuanlaittoon, välillä ovat kokanneet kahdestaankin minun ohjeiden mukaan. Olen myös lähettänyt heitä kauppaan ostamaan mitä tarvitaan, että päästään ruuanlaittoon. Oma lapsikin oppi yläasteella laittamaan koulun jälkeen tekstiviestiä, että tarviiko kaupasta tuoda jotain <3
En oikein ymmärrä tuollaista, että kumpikin tekee kotitöitä eri huoneissa. Paljon kivempi se on tehdä yhdessä perheen kanssa, siinä tulee sellaista mukavaa yhdessäoloa ja on helpompi näyttää ja opastaa (esim. millä tekniikalla pöytä pyyhitään tai mitä pesuaineita käytetään), kun ollaan lähekkäin. Ja siinä samalla voi jutustella kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus kiukuttelua. Mutta kuitenkin, opastakaa lasta vain tarpeen vaatiessa. Antakaa hänen itse selvitä, oppia ja oivaltaa.
Muistan lapsuudestani yhä sen kuinka äiti seisoi vieressä katsomssa kun imuroin, tiskasin, pyyhin pölyjä jne ja koko ajan kertoi miten väärin ja huonosti tein töitä. Milloin oli pölyhuiska väärin kädessä tai juoksutin vettä astioita huuhdeltaessa 4sek. liian pitkään.
Viikkorahat maksuun kun viikon duunilista on tehty. Ilmoita että ei keskusteluita tai jankkausta
Meillä teinille maksetaan kotitöistä, mutta ei saa viikkorahaa. Rahapula on siis oiva motivaattori. Tiedän, kohta moni nostaa äläkän, että kotitöistä ei kuulu maksaa. Mutta me haluamme opettaa lapsille, että raha ei tule puusta, vaan sitä saa työtä tekemällä. Kaikki voittavat.
Äitini harrasti juuri tuota eli keksi vapaapäivinä kotitöitä, jotka piti tehdä samantien. Omasta mielestään asiasta oli puhuttu aamulla, minä koin sen nimenomaan takoitushakuisena kiusaamisena. Jokainen vapaapäivä oli täynnä tiskaamista, siivoamista, mattojen kantamista ulos ja sisään tai sitten äiti keksi, että juuri sinä päivänä minä opettelen laittamaan ruokaa. Lisäksi äiti osasi ajoittaa kaikki tekemiset siten, että ne keskeyttivät takuuvarmasti jotain todella kivaa (kirja todella jännittävässä kohdassa, pikkusiskon kanssa monopolipeli kesken, palapeli valmistumaisillaan jne.).
Yksikään tekeminen ei oikeasti edellyttänyt kaiken muun keskeyttämistä samantien, mutta kun äiti päätti, että juuri nyt, niin sitten se oli juuri nyt. Opin vihaamaan kaikkia kotitöitä, koska minulle ne olivat asioita, joita ei tehty kodin pitämiseksi siistinä tms. vaan siksi, että äiti halusi käyttää valtaansa.
(tekstini on kuin äitihullun näppäimistöltä)
Tuo viestissä nro 14 kerrottu yhdessä tekeminen olisi ollut paljon järkevämpää. Tai edes sellainen tieto, että seuraavien 4 päivän aikana teet seuraavat asiat yhden kerran: imuroit eteisen, peset valkopyykin (pyykit koneeseen, ripustus ja viikkaaminen), tyhjennät tiskikoneen 2 kertaa ja peset vessan. Silloin olisi voinut tehdä nuo asiat omassa tahdissaan eikä silloin, kun äiti oli pahalla päällä.
Eli ohjeeksi ap:lle: lapset toimivat paremmin ohjelmoidusti, jos sovit tekemiset kanssaan ajoissa ja annat aikavälin, jossa ne tulee tehdä.
Meillä oli kahdenlaista. Äiti kertoi mitä hommia piti päivän aikana tehdä (yläasteikäisenä lähinnä) vaikkapa kun itse olin kesälomalla ja vanhemmat töissä. Tiskikoneen tyhjennystä, käsitiskiä, imurointia, pölyjen pyyhkimistä, eli helppoja kotitöitä. Itse sitten yksin kotona ollessani ne tein silloin kun halusin tehdä, kunhan oli tehty siihen mennessä kun vanhemmat tuli kotiin. Eikä kukaan kiertänyt tarkistelemassa kuinka hyvin/huonosti oli hoidettu, vaan luotettiin siihen että hommat hoituu. Kotoa ei ollut asiaa lähteä kavereille ennen kuin hommat oli tehty, eli itse siitä sitten kärsi jos jätti tekemättä.
Isä sitten taas halusi asiat aina tehtäväksi silloin, kun hänelle sopi että ne tehdään. Yleensä istui katselemassa telkkaria kunnes minä ilmoitin, että voisin lähteä kaverille. Silloin sitten keksi, että ei, kun nyt tehdään sitä tai tätä. Tai soitti minut kaverilta kotiin tekemään jotain hommaa, jonka olisin ihan hyvin voinut tehdä jo aiemmin jos olisi sanottu ajoissa että pitää tehdä. Ihan puhdasta vallankäyttöä, inhosin isääni silloin. Meillä olikin rajuja riitoja.
Lapsena olisin halunnut osallistua kotitöihin, kokkamiseen ym., mutta äitini ei antanut, koska halusi hoitaa asiat mielummin itse tehokkaammin. Olisi ollut niin mukavaa puuhastella äidin kanssa yhdessä. Kun sänkyni petasin hän korjasi kulmasta. Eli sain kuvan, että olin huono enkä osannut tarpeeksi. Edes joulukuusta en saanut koristella itsenäisesti, vaan äitini oli vieressä sanomassa mikä koriste tulee mihinkin.
Moni vanhempi ei ymmärrä käytöstään kontrollointina. Koti kuuluu myös lapsille.
Ja sitten tullessani murrosikään minulta alettiin odottaa kotitöihin osallistumista. Enhän minä osannut tehdä juuri mitään eikä siinä vaiheessa enää vähempää kiinnostanut. No, minusta tuli kuitenkin ihan perussiisti aikuinen.
Mutta ottakaa ne lapset mukaan ihan pienestä lähtien. Varsinkin, jos lapsi tykkäisi puuhastella.
Mun mielestä ei kyllä kuulosta mitenkään huolestuttavalta.